perjantai 26. toukokuuta 2017

Saran internaatti

Tänään 26-5 juhlistamme Sara Wacklinin syntymää Oulussa vuonna 1790. Hän oli kirjailija ja naiskoulutuksen edelläkävijä Suomessa. Hänen tyttökoulunsa niin Oulussa kuin Turussa joutuivat lopulta tulen saaliiksi.

 

 Sara Elisabeth Wacklin (26. toukokuuta 1790 Oulu28. tammikuuta 1846 Tukholma) oli oululaissyntyinen kirjailija ja naiskoulutuksen edelläkävijä.

Toimittuaan Turun-aikojensa jälkeen jälleen Oulussa Wacklin muutti 1830-luvulla Helsinkiin, jonne hän avasi koulun aivan ydinkeskustaan. Vuonna 1835, 45 vuoden ikäisenä, Wacklin suoritti opettajattaren tutkinnon Pariisin yliopistossa tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena naisena.

 Pariisin yliopiston (ransk. Université de Paris) historia ulottuu aina 1100-luvulle, jolloin se kasvoi Notre Damen katedraalin yhteyteen. Pariisin yliopisto tunnetaan myös Sorbonnen yliopiston nimellä, sillä tämän niminen oli Robert de Sorbonin vuonna 1257 köyhille teologian opiskelijoille perustama laitos.

 
 Sorbonnen sisäänkäynti.

Sorbonnen yliopistossa ovat opiskelleet monet kuuluisat tutkijat, esimerkiksi Marie ja Pierre Curie. Yliopistossa on ollut jo keskiajalta lähtien myös suomalaisia opiskelijoita ja opettajia, kuten Jacobus Petri Röd ja hänen oppilaansa Turun piispa Olavi Maununpoika 1400-luvulla


Ennen kuolemaansa Tukholmassa Wacklin kirjoitti kolmiosaisen teoksen Hundrade minnen från Österbotten (1844–1845, suom. Sata muistelmaa Pohjanmaalta, 1872–1876), joka on Suomen historian kannalta kiinnostava teos.
 
Vapaa valinta on Muistelmien kertomuksista kenties tunnetuin. Se kertoo, kuinka ”höperö vanha tyttö”, Shaggin Huppa-Leena valitsee ruumiskasasta itselleen sulhasen ja sulattaa tämän saunassa takaisin elävien kirjoihin. 

Sara Wacklinin sisäoppilaitos Turussa ehti saada hyvän nimen ja maineen, vaikka se toimikin kaupungissa vain lyhyen jakson vuodesta 1823 Turun paloon 1827 saakka. Internaatissa oli kaksi luokkaa, joissa oli yhteensä noin 60 oppilasta.

 Kuvahaun tulos haulle tyttökoulu 1800 turku
 Turun palo 1827 ja Oulun palo 1822 koituivat molemmat Saran tyttöpensionaattien kohtaloksi.

Tytöille opetettiin lukemisen, kirjoituksen ja uskontotiedon lisäksi myös historiaa, maantietoa, ranskaa ja saksaa. Mamselli Amalie Ertman toimi opetuksessa johtajattaren avustajana.

Turun tyttöpensionit eivät olleet tietenkään mitään varsinaisia mallikouluja, mutta useimmiten opetuksesta vastanneilla leskirouvilla näyttää kuitenkin olleen sitä tarvittavaa synnynnäistä pedagogista silmää ja he selvästikin myös ymmärsivät opettamiaan nuoria.

 
Erik Gabriel Melartin (11. tammikuuta 17808. heinäkuuta 1847) oli koulumies ja Turun arkkipiispa vuosina 1833–1847.


Turun arkkipiispa Melartin oli tarmokkaasti mukana 1800-luvun alun koulukomiteoissa ja hänen mukaansa myös tyttöjen tuli saada Turussa korkeampaa opillista sivistystä ja heti kaupunkiin saavuttuaan hän lähtikin kiirehtimään tyttökoulusuunnitelmia. Valmista tulikin elokuun 24. vuonna 1844, kun arkkipiispa sai kunnian itse vihkiä kaupungin uuden tyttökoulun Fruntimmersskolan i Åbo.

 
 

Sara Wacklin oli siirtynyt eläkkeelle 1843 ja muuttanut Tukholmaan, jossa hän sai keskittyä kirjallisiin muistelmiinsa. Siellä hän myös menehtyi 1846 keuhkokuumeeseen. Hän omisti Tukholman Vanhassa kaupungissa Skeppar Olofs gränd 1:ssä talon, jonka seinästä löytyy hänestä kertova muistolaatta.

 
 Into Saxelinin veistämä Sara Wacklinin muistoreliefi Ainolan puistossa Oulussa.

Opetuksessa mukana
Turussa 26-5 2017
Simo Tuomola

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Koulumestari Teitti

Tänään 25-5 juhlistamme Gregorius Martini Teetin nimittämistä Maarian prependaseurakunnan kirkkoherraksi. On vuosi 1589. Gregorius Teittus ex Perno Nylandiae oli päässyt ylioppilaaksi Wittenbergissä 24-10 vuonna 1586 ja noussut Saksasta palattuaan aina Turun katedraalikoulun rehtoriksi ja koulumestariksi saakka 31-10 vuonna 1588. 
 
Turun katedraalikoulu eli Tuomiokirkkokoulu oli kirkon keskiajalla Turussa ylläpitämä katedraalikoulu, joka palveli lähinnä pappien koulutusta. Se oli Suomen ensimmäinen koulu. Koulun perustivat katoliset munkit 1200-luvulla, todennäköisesti vuonna 1276


Pernajan nimismiehen poika oli itsekin käynyt Turun katedraalikoulua ja toiminut siellä apuopettajana ennen Saksaan lähtöään. Kouluvirkansa ohessa hänestä tuli nyt myös prependaseurakuntansa kirkkoherra. Wårfrukyrko socken Maaria eli Rändämäki kuului Pyhä Sigfridin prependaan, jonka haltija oli juuri kanunki Martinus Teet, Teitti. Teit.
Prebenda (lat. praebe'nda, tarjottava) on kirkollisen viran haltijalle tai kirkollisen oppilaitoksen tai muun laitoksen virkamiehelle luovutettu palkkaetu, joka saadaan jonkin seurakunnan tai maatilan tuottamasta tulosta. Alkuaan prebenda oli katolisen kirkon pappien ja munkkien yhteisellä aterialla nauttima ruoka ja juomat. Keskiajan Ruotsissa tuomiokapitulien jäsenillä oli yleisesti prebendaseurakuntia.
Pyhän Sigfridin prependan myötä Teitti pystyi rahoittamaan opiskelunsa ulkomailla ja lopulta valmistumaan maisteriksi 19-9 vuonna 1588 ennen paluutaan Turkuun seurakunnan kanunkiksi ja Turun tuomiokapitulin jäseneksi 1588.
 
  Turun Katedraalikoulu oli Suomen ensimmäinen koulu. Kuvassa luettelo koulun vanhoista rehtoreista.1276 c.-1350-1355 HENRIK TEMPIL -1359- BIRGER 1432-1433 JAKOB RÖD -1480- MAGNUS JOHANNIS -1509-1512- MATHIAS KURIN (1524-1529 PEDER SÄRKILAX) 1535-1539 TOMAS KEIJOI 1539-1548 MIKAEL AGRICOLA 1548-1554 PAUL JUUSTEN 1555-1559 ERIK HÄRKÄPÄÄ 1559-1562 HENRIK JACOBI 1562-1568 ERIK HÄRKÄPÄÄ 1568-1578 JAKOB FINNO 1578-1583 KRISTIAN AGRICOLA 1583-1588 JAKOB FINNO.

Kun Kustaa Vaasa 1527 takavarikoi uskonpuhdistuksen nimissä kirkon ja luostarien omaisuutta valtiolle, siirtyivät mm. Aninkaisten alueen kirkolliset alueet, Pyhän Sigfridin maa sillalta Multavieruun, Pyhän Henrikin maa etelään ja Pyhän Pietarin sarat läntisellä jokirannalla kruunulle.
Maarian seurakunnan ensimmäinen kirkko oli Koroisten puinen piispankirkko Aurajoen ja Vähäjoen yhtymäkohdassa, jonne se oli hirsistä rakennettu 1230-luvulla. Tulipalon tuhottua kirkon, nousi paikalle 1250-luvulla entistä suurempi puukirkko ja aikoinaan aloitettiin myös kivikirkon muuraustöitä, jotka keskeytyivät, kun Unikankareen kirkon rakennustyöt alkoivat alempana Aurajokivarressa.
M. Gregorius Martini, rector Scholae osallistui 1593 Uppsalan kokoukseen, jossa Kaarle-herttua julisti miten uskontoa valtakunnassa tulee harjoittaa. Teet oli Juhana III hallitessa tämän laatiman punaisen liturgian kannattaja, mutta hylkäsi paavilliseksi leimatun liturgian ja lopulta nousi Kaarle-herttuan suosioon. Herttua jopa ehdotti häntä kahteen otteeseen Turun piispaksi, ensin valtionhoitajana 20-5 1600 ja uudelleen "valittuna kuninkaana" 28-5 vuonna 1606.
 Maarian kirkko.jpg
 Maarian kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Turun Räntämäessä, joka aikaisemmin oli osa Maarian pitäjää. Markus Hiekkasen mukaan nykyinen kivikirkko rakennettiin 1400-luvun puolivälissä, todennäköisesti 1440-luvulla.

Teetin allekirjoitus löytyy Uppsalan kokouksen alkuperäisestä päätösasiakirjasta, joka on vahvistettu 20-3 vuonna 1593. Katollisvaara on torjuttu ja Punainen Kirja hylätty. Turku allekirjoitti sopimuksen, samoin 263 papiston jäsentä, mutta vain 33 aatelista.
 
Rautamarski Klaus Fleming.
Turussa oli Juhana Sparren kutsumana koolla 112 aatelisen voimin aateliskokous, jossa tunnustettiin Klaus Flemingin johdolla Sigismund kuninkaaksi. Fleming varusti Turussa 27 laivaa käsittävän laivaston purjehtien hakemaan kuningas Sigismundia Danzigista Turkuun, amiraalilaivanaan Suomen Leijona.
Alkuvuodesta 1615 kuollut Teitti omisti Paijulan tilan Maarian Paattisilla 1590–1595. Varakkaana miehenä Teet varusti 1609 kaksi ratsumiestä hevosineen kuninkaallisen armeijan tarpeisiin ja sai kuningas Kustaa II Aadolfilta 1614 kuninkaallisen kirjeen voidakseen periä velallisilta saataviaan. Kuningas asusti tuolloin kuutisen viikkoa Turun linnassa ratkaisten täkäläisiä ongelmia, muistuttaen mm. että kuolemanrangaistuksen uhalla maksetuista veroista pitää antaa kansalle myös kuitit.
Koulumestarina Turussa 25-5 2017 Simo Tuomola

tiistai 23. toukokuuta 2017

Ladulås - Ladonlukko

Tällä päivämäärällä 24-5 vuonna 1276 sai Ruotsi virallisesti uuden kuninkaan, kun maan papisto hyväksyi viimein Magnus Birgerssonin valtakunnan päämieheksi. Uudet kruunajaiset pidettiin pääsiäispäivänä Uppsalan tuomiokirkossa.

Sitä ennen 22-6 vuonna 1275 Magnus oli jo huudettu Ruotsin kuninkaaksi Moran kivillä Vanhan Uppsalan kupeessa ja kruunattukin ensimmäisen kerran samana päivänä Uppsalan tuomiokirkossa maan kuninkaaksi.
 
 1400-talsporträtt av kung Magnus på en vindsvägg i Riddarholmskyrkan i Stockholm. Riddarholmin kirkosta kuninkaan hautapaikalta Tukholmasta löytyy tällainen 1400-luvun tallenne Maunu Ladonlukosta.

 Maunu Ladonlukko tai Maunu Birgerinpoika (Magnus Birgersson, Magnus Ladulås) (noin 1240 – 18. joulukuuta 1290) oli Ruotsin kuningas vuosina 1275–1290. Hän oli Birger-jaarlin poika. Isänsä kuoltua hänestä tuli herttua.

Tukholman (1252) perustaja Birger-jaarli oli talvella 1250 sotaretkellä Suomessa liittämässä Turkua,  Varsinais-Suomea ja Hämettä osaksi Ruotsin valtakuntaa, kun hänen alaikäinen poikansa Valdemar valittiin maan kuninkaaksi.
Todellinen valta Ruotsissa oli kuitenkin koko ajan Birger-jaarlin käsissä. Eikä silloinen Turku, josta nyt tuli osa Ruotsin valtakuntaa, ollut mikä tahansa kyläpahanen. Piispanistuin oli siiretty 1229 Nousiaisista Turun Koroisiin, jonne oli noussut tärkeäksi kauppapaikaksi linnoitettu piispankartano. Hansakaupan myötä saapuivat myös kerjäläismunkit ja perustivat Koroisiin Pyhän Olavin Dominikaaniluostarin 1249.


Aiheeseen liittyvä kuva
 Aurajoen varrella sijaitsevalle Koroisten niemelle syntyi 1200-luvun alussa maamme kirkollinen ja hallinnollinen keskus Koroisten Turku. Koroinen oli edullisen sijaintinsa vuoksi merkittävä kauppapaikka sisämaahan johtavien kulkureittien risteyksessä.
Viljasuolle Unikankareen rantaan syntyi vanhalle uhripaikalle ensin satamatoimintaa, sittemmin kirkollinen keskus. Turun linnaleirin rakennustyöt pantiin aluille Aurajoen suistossa Aniniemen saarella 1283.
Dominikaanit siirsivät konventtinsa Lyypekinmäelle rakennettuun uuteen luostariin 1297 ja 17.6.1300 Pyhän Henrikin kirkko Unikankareen kukkulalla on valmis vihittäväksi käyttöön. Turku oli siis jo aikalailla kaupunkimainen kun kuningas Valdemar 1302 kuoli.
Lopulta Aboa mainitaan 20. kesäkuuta 1309 kaupunkina "civitas", jolla on oma sinettinsä, jossa A-kirjain ja neljä liljaa sekä teksti Sigillum Borgensium In Abo. 

 
Kuvahaun tulos haulle turku sinetti
 

Alunperin Turun kaupungin vaakunassa näkyvä sinetti on ollut kiinnitettynä Thore-nimisen kaniikin antamassa todistuksessa. Todistuksella on vahvistettu Turun tuomiokirkossa esitetyn ja luetun Uppsalan arkkipiispa Nils Kettilssonin kirjelmä, joka koski Ragvald-kaniikin piispaksi valitsemisesta tehtyä valitusta. Asiakirja on päivätty 20. kesäkuuta 1309

Valdemar Birgerinpoika toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1250-1275 Eerik Eerikinpoika Sammalkielen (Eerik XI) jälkeen ja kuoli veljensä Maunu Ladonlukon määräämässä vankeudessa 26-12 1302.
Vuonna 1275 Maunu katkaisi välit veljiensä kuningas Valdemarin ja nuoremman Eerikin kanssa, ja pakeni Tanskan kuninkaan Erik Klippingin luo Tanskaan. Maunu palasi 100 tanskalaisen sotilaan ja 700 saksalaisen palkkasotilaan kanssa ja kukisti Valdemarin Hovan taistelussa 14-6. Heinäkuussa 22-7 luopui Valdemar muodollisessa seremoniassa vallasta ja Maunu huudettiin Ruotsin kuninkaaksi Moran kivillä.


 Leijona Maunu Ladonlukon kilpivaakunassa.

Maunu antoi vuonna 1280 Alsnön säädöksessä kaikille, jotka varustivat ratsumiehen, verovapauden (ruotsiksi frälse eli rälssi). Näistä kehittyi vähitellen Ruotsin aateli. Kirkko sai myös vapautuksen veroista.
Lisänimen Ladulås (kirjaimellisesti "Ladonlukko") on perinteisesti selitetty tulleen siitä, että Alsnön säädöksessä kuningas vapautti talonpojat matkustavien piispojen ja ylimysten kestitsemisestä: Maunu pani talonpoikien "latojen ovet lukkoon". Luultavammin lisänimi on kuitenkin vain väännös slaavilaisesta Ladislaus-nimestä. Lisänimi tavataan ensimmäistä kertaa 1400-luvun lähteissä.
 
 Kung Magnus gravmonument i Riddarholmskyrkan.  kuninkaan hautamonumentti Riddarholmin kirkossa.

Birgerillä oli myös kolmas poika, Bengt Birgerinpoika, jonka veljensä kuningas Maunu Ladonlukko nimitti 1284 ensimmäiseksi Suomen herttuaksi Turkuun. Herttua Pentti valittiin kuitenkin jo vuonna 1286 Linköpingin piispaksi. Sikäläinen piispa Kol (k.1196) oli toiminut jo aiemmin Suomen jaarlina Dux Finlandiae.

Herttua Pentti Birgerinpojan alaisuudessa ja kustannuksella pistettiin aluille sotilaallisen tukikohdan, Turun linnaleirin rakennustyöt Aniniemen saarella Aurajoen suistossa. Suomi sai herttuan lisäksi myös oman käskynhaltijansa, kun Kaarle Kustaanpoika asettui nimikkeellä Prefectus Finlandiae asumaan linnakastellin ainoaan kivirakennukseen.


Civitas Abo Turussa 24-5 2017 Simo Tuomola

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kukkaiskuningas

Tänään 23-5 kunnioitamme ruotsalaisen kasvitieteilijä Carolus Linnaeuksen syntymää vuonna 1707. Minkä Luoja loi, sen Carl von Linné järjesti, voi miehen elämäntyön kiteyttää kasvisysteemin luokittajana.


1707Carl von Linné (”Carolus Linnaeus”), ruotsalainen kasvitieteilijä (taksonomian kehittäjä) (k. 1778)

 Alexander Roslinin maalaus Linnéstä vuodelta 1775
 
Carolus Linnaeus (myöhemmin Carl von Linné, (23. toukokuuta 170710. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta "Luoja loi mutta Linné järjesti". Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten "kasvitieteilijöiden ruhtinas", "Uppsalan uusi Adam" ja "kukkaiskuningas".

 
 Carl von Linnénea esittävä patsas Tukholman Humlegårdenissa.


Hänen oppilaistaan kunnostautui aikoinaan Turussa parhaiten Pietari Kalm (1716-1779), Upsalassa opiskellut tiedemies, tutkimusmatkailija ja pappi. Mies kuoli Maarian seurakunnan kirkoherrana 16.12. 1779. Kalmin kuolinvuonna istutettu tammi löytyy vieläkin Sibeliusmuseon kohdalta Aurajokirannasta.
Hän kokeili Hirvensalon Sipsalossa maailmalta tuomiensa uutuuskasvien viljelyä 1752 ja perusti Turun kasvitieteellisen puutarhan Aurajokirantaan Piispantalon tontille. Osa Malmin maailmalta keräämistä kasvinäytteistä tuhoutui Turun palossa 1827, osa löytyy edelleen Lontoosta, osa Uppsalasta.


Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.[1]

Pehr (Pietari) Kalm, englanninkielisissä teksteissä joskus myös Peter Kalm, (maaliskuussa 1716 Ångermanland16. marraskuuta 1779 Turku) oli suomalainen kasvitieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi, joka saavutti mainetta myös ulkomailla. Kalm oli Carl von Linnén oppilas, joka teki tutkimusmatkan Pohjois-Amerikkaan. Hänestä tuli Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori ja Akatemian rehtori.

Mutta palataanpas Carl von Linnén maailmaan. Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae. 

Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751). Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava.

 
 
 
 Linné vaikutti siis merkittävästi myös suomalaiseen luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia ovat  Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman.
 
Linné oli myös innokas paloviinan käytön vastustaja. Hän vertasi paloviinaa tuleen, joka virkistää ja lämmittää, mutta samalla polttaa ja kuluttaa. Hän teki havaintoja siitä, miten vahvojen juomien käyttäjät tulivat ennen aikojaan vanhan näköisiksi. Olutta Linné ei pitänyt haitallisena, koska se ei viinan tavoin kiihottanut verenkiertoa ja oli ravitsevampaa, kuten oluenjuojien lihavuudesta voitiin nähdä.
 
Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen "ikimainio". Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suurellisemmin sanoin:
 
 "Vielä kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!".
 
 
 
 
   
Linnés grav i Uppsala domkyrka med särskild blomdekor till 300-årsminnet 2007 Linnén hauta löytyy Uppsalan tuomiokirkosta.

Kasvien lumoissa
Turussa 23-5 2017
Simo Tuomola

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Maapäärynöitä

Tällä päivämäärällä 22-5 solmittiin vuonna 1762 Ruotsin ja Preussin välillä Hampurissa rauha, joka päätti Pommerilaisen sodan ja Ruotsin osallistumisen Seitsenvuotiseen sotaan.
 

Seitsenvuotinen sota oli sota, jossa Iso-Britannia, Preussi ja Hannover taistelivat Ranskaa, Itävaltaa, Venäjää, Ruotsia ja Saksia vastaan vuosina 17561763. Ruotsin osallistumista sotaan kutsutaan Pommerin sodaksi.


  • MEDALJ. Fred mellan Sverige och Preussen avslutad i Hamburg 1762. Utförd av N. Georgii i Berlin. Silver 3,4 cm 15,3 g.
    • MEDALJ. Fred mellan Sverige och Preussen avslutad i Hamburg 1762. Utförd av N. Georgii i Berlin. Silver 3,4 cm 15,3 g.
Kung Fredrik II av Preussens bröstbild)(Segelfartyg och ett tempel PACATUM…=De ilar fram över ett hav, som fått fred – Fred mellan Preussen, Ryssland och Sverige 1762. Rauhasta lyötiin muistomitali.

MEDALJ. Fred mellan Sverige och Preussen avslutad i Hamburg 1762. Utförd av N. Georgii i Berlin. Silver 3,4 cm 15,3 g.
 Rauhasta lyötiin muistoksi myös muistomitali.

MEDALJ

Fred mellan Sverige och Preussen avslutad i Hamburg 1762. Utförd av N. Georgii i Berlin. Silver 3,4 cm 15,3 g.


Ruotsin säädyt menivät julistamaan vuonna 1757 sodan kuningattarensa Loviisa Ulrikan synnyinmaalle Preussille. Sota sujui kuitenkin huonosti, ja lopulta joutuivat säädyt puolestaan nöyrtymään kuningattaren edessä: Loviisa Ulriikaa pyydettiin välittäjäksi rauhanneuvotteluihin, joissa toisena osapuolena oli hänen veljensä Preussin kuningas Fredrik II Suuri.



 


Fredrik II Suuri (saks. Friedrich II der Große; 24. tammikuuta 1712 Berliini17. elokuuta 1786 Potsdam) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista.


 
 Loviisa Ulriika (17201782) oli Ruotsin kuningatar vuosina 17511771. Hänen puolisonsa oli kuningas Aadolf Fredrik. Loviisa Ulriika vuonna 1744 Antoine Pesnen maalaus.

Seitsenvuotinen sota oli sota, jossa Britannia, Preussi ja Hannover taistelivat Ranskaa, Itävaltaa, Venäjää, Ruotsia ja Saksia vastaan vuosina 17561763. Espanja ja Portugali vedettiin myöhemmin mukaan sotaan.

Ruotsin osallistumista sotaan kutsutaan Pommerin sodaksi. Se osallistui Preussin vastaiseen liittokuntaan vuodesta 1757 lähtien. Ruotsin sotatoimet etenivät huonosti ja se oli tyytyväinen, kun rauha solmittiin vuonna 1762 ilman aluemuutoksia.



 

 
Kuvahaun tulos haulle Perunansyöjät gogh
Perunansyöjät (holl. De aardappeleters) on öljyvärimaalaus, jonka Vincent van Gogh maalasi Nuenenissa huhtikuussa 1885.   Teos löytyy Amsterdamin van Gogh -museosta. Pysyvästi esillä siellä on yli kaksisataa van Goghin maalausta sekä lukuisia piirroksia ja kirjeitä.

Ruotsissa oltiin tyytyväisiä, kun huonosti menneestä sodasta selvittiin ilman aluemenetyksiä. Pommerin sodan tuntuvin seuraus Ruotsin valtakunnassa oli perunan viljelyn yleistyminen. Myös Turussa oltiin tyytyväisiä, kun kaupungin käyttö sotasatamana ja joukkojen kokoomispaikkana jälleen vähäksi aikaa rauhoittui.

Perun Andien vuoristosta kotoisin oleva juures, peruna, tuli tunnetuksi Keski-Euroopassa jo 1600-luvulla, mutta Suomessa tämän kasvin kasvattamiseen ryhdyttiin Inkoon pitäjässä sijaitsevassa Fagervikin kartanossa 1720-luvun loppuvuosina.

 
  Fagervikin kartano valmistui  vuonna 1773, suunnittelijana arkkitehti C. F. Schröder. Fagervikissa toimi 16461902 Suomen vanhimpiin kuulunut rautaruukki, jonka historiallinen alue on säilynyt nykypäiviin asti.

 Murteissamme tavattavat perunan monet nimitykset viittaavat siihen, että vaikutteita viljelyyn saatiin eri suunnista. Yleiskielen ja lounais- sekä pohjalaismurteiden peruna juontuu ruotsin sanasta jordpäron; Lönnrotkin käytti kasvista nimitystä maapäärynä. 

 Uudenmaan, Itä-Hämeen, Pohjois-Karjalan ja Lapin pottu on suora johdos ruotsin sanasta potatis, joka juontuu siitä, että Englannissa peruna sotkettiin bataattiin ja siellä tämän kasvin nimeksi tuli potato. Kaakkoismurteidemme (maa)omena on käännös sanasta jordäpple. Itärajan tuntumassa käytetty kartohka tulee venäjän sanasta kartohki, joka puolestaan palautuu saksan Kartoffel-sanaan; saksalaiset mielsivät perunan muistuttavan näöltään tryffeliä.

Vaikka ensimmäinen suomenkielinen perunanviljelyksen opas julkaistiin jo 1729, alkoi viljely yleistyä herraskartanoissakin vasta 1740-luvulta lähtien. Perunaa kasvoi tuolloin myös Turun porvarien kasvitarhoissa. Hankkeelle täällä saatiin tukea korkeimmalta taholta, kun itsensä hallitsijan tilaama perunalasti saapui Turkuun vuonna 1750.



Fredrik I (16761751) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1720 vuoteen 1751.




Pommerin sodan osapuoli Fredrik II tarkastamassa perunaviljelmiä.

Samana vuonna sen käytöstä kerrottiin myös almanakassa. Perunan tuonti siemeneksi käyttökelpoisessa kunnossa takelteli ajoittain pahasti, eikä viljelyä edistetty muutoinkaan voimallisesti, joten leviäminen jäi satunnaiseksi.

Pian se tunnettiin kartanoissa, pappiloissa, rannikkoseudun kaupungeissa ja rautaruukeissa. Tärkeäksi etapiksi perunaan tutustumiselle tuli Pommerin sota 1757–1762. 


Tuolloin Uudenmaan, Hämeen, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan ruotusotamiehet sekä rakuunat viettivät pahimmillaan viisikin vuotta perunatietoisella Saksanmaalla tuoden tuliaisina ravitsevia mukuloita kotimaahan. Perunanviljely levisi sotilastorpista ympäristöön. Maaseudun talonpoikien keskuuteen perunanviljely alkoi levitä etelä- ja länsiosassa maata 1760- ja 1770-luvuilta lähtien.

 
Suomen Talousseuran vuonna 1810 lahjoittama pokaali talonpojalle, joka kasvatti eniten perunoita eli ”maapäärynöitä”. – Simonen 1964.

Suomen Talousseura (ruots. Finska Hushållningssällskapet) on vuonna 1797 Turussa perustettu yhdistys, joka on nauttinut eräänlaista puolivirallisen neuvonta- ja tukiorganisaation statusta kautta vuosikymmenten.


Seura perustettiin Turussa 1. marraskuuta 1797, ja se oli alkuperäiseltä nimeltään Kuninkaallinen Suomalainen Huoneenhallituksen Seura. Autonomian aikana seuran virallinen nimi oli Keisarillinen Suomen Talousseura, ja sen kotipaikkana säilyi Turku, kuten itsenäistymisen jälkeenkin.

 
 Vuonna 1797 perustetun Suomen Talousseuran talo sijaitsee Aurajokirannassa Turussa Hämeenkadun varrella.

1797 Turkuun perustettuun Suomen Talousseuraan muodostettiin erityinen perunavaliokunta. Se jakoi vuoteen 1810 mennessä hallituksen rahoittamana ilmaiseksi noin 18 500 henkilölle siemenperunaa ja rohkaisi viljelijöitä rahapalkinnoin sekä mitalein.

Monet perunaherätyksen saaneet papit lukivat jumalanpalveluksen jälkeen saarnastuolista kuulutusten jälkeen perunan viljelys-, talvivarastointi- ja ruoanvalmistusohjeita.

Silti perunaa ei uutena tulokkaana useinkaan osattu käyttää oikein, vaan sitä kehotettiin jauhamaan ja leipomaan jauhoista leipää. Aina ei kansan parissa oikein tiedetty, mitä perunasta tuli syödä, mukula, varsi vai kukat.

Perunakuopassa
Turussa 22-5 2017
Simo Tuomola