torstai 22. syyskuuta 2016

Trolli Turusta

Tänään 23-9 tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjä-mielisen "Hänen Hirmuisuutensa"  Lars Gabriel von Haartmanin syntymästä Turussa 1789.

 


Lars Gabriel von Haartman
Lars Gabriel von Haartman.jpg
Syntynyt23. syyskuuta 1789
Turku
Kuollut 16. joulukuuta 1859 (70 vuotta)
Merimasku
Ammatti senaattori, taloustieteilijä  

Vapaaherra Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (ruotsiksi "Hans Förskräcklighet") (23. syyskuuta 1789 Turku - 16. joulukuuta 1859 Merimasku) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko.

Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.

"Uskoni on ollut ja on yhä, että isänmaani onni on kuulua Venäjälle, ja taistelen nyt ja elämäni loppuun saakka kaikkea sellaista enemmän tai vähemmän salattua toimintaa vastaan, joka pyrkii horjuttamaan yleisen mielipiteen luottamusta ja lojaalisuutta Venäjää kohtaan."

Näin lausui vapaaherra, Suomen keisarillisen senaatin varapuheenjohtaja ja senaatin talousosaston puheenjohtaja Lars Gabriel von Haartman 1850-luvun puolivälissä Krimin sodan ollessa vielä kesken ja sen lopputuloksen eli Venäjän häviön ollessa vielä tuntematon. Hän oli vakuuttunut – eikä hän ollut ainoa – siitä, että Suomen onni ja tulevaisuuden turva oli kulua suureen ja mahtavaan Venäjän keisarikuntaan.

Kansallisuutta ja kieltä ei siis yhdistetty toisiinsa. Viipurissa hovioikeuden presidentti, L.G. von Haartmanin lanko Carl Gustaf Mannerheim totesi eräässä yhteydessä 1840-luvun alkupuolella olevansa oikein hyvä suomalainen (Finne) vaikkei puhunutkaan suomea.

Fennomaaneihin ja suomen kieleen kielteisesti suhtautuneen L.G. von Haartmanin mielestä ainoa hyvä puoli suomalaisuuspyrinnöissä oli, että ne olivat heikentäneet suhteita Ruotsiin: siinä suhteessa hänen sanojensa mukaan "ilmiön tulos valtiollisella taivaallamme on ollut hyvä".




 J.V. Snellman 1870-luvulla
 J.V. Snellman 1870-luvulla



Haartman vastusti fennomaanien, erityisesti J. V. Snellmanin toimintaa suomen kielen aseman edistämisessä. Haartmanin mielestä suomen kieli oli arvoton ja rahvaanomainen. Sen sijaan Haartman piti venäjän kieltä merkittävämpänä Suomen tulevaisuuden kannalta. Haartman joutui hankauksiin myös svekomaanien eli ruotsin kielen puolesta puhujien kanssa venäläismielisyytensä vuoksi.

Haartman sai liikanimensä virkavaltaisuutensa ja äreytensä vuoksi. Haartman oli mielipiteissään jyrkkä ja ehdoton, mikä suututti muita ihmisiä. Haartmania on myös kritisoitu liian talouskeskeisestä ajattelusta, sillä hänen on katsottu pistäneen talouskysymykset kaikkien muiden kysymysten edelle.


Joka tapauksessa Haartman on jäänyt Suomen historiaan Suomen talouselämän kehittäjänä ja valtiontalouden lujittajana. Haartmanin ajan olosuhteet, tiukka taantumuksellisuus ja itsevaltaisuus vaikeuttivat kaikkia uudistuksia, mikä lisää Haartmanin saavutusten arvoa.

Lars Gabriel von Haartman oli Turun akatemian lääketieteen professorin ja rehtorin Gabriel Haartmanin poika. Lars matkusti isänsä mukana Pietariin 1808 ollessaan 19-vuotias. Isä Gabriel Haartman toimi Pietarissa Turun akatemian edustajana. Isän motiiveina oli saada pojalle jokin korkea virka Pietarista.







 

Haartman pääsikin nuorella iällä Venäjän ulkoasiainministeriön palvelukseen ja jo vuonna 1811 hänestä tuli Suomen asiain komitean virkamies ja Turun akatemian kanslerin sihteeri, vaikka hän jäikin edelleen Pietariin.

Lars toimi Pietarissa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1827 saakka. Hän tottui Venäjällä vallinneeseen virkavaltaiseen ja taantumukselliseen henkeen, joka näkyi hänen toiminnassaan myöhemminkin.

Palattuaan Suomeen 1829 Lars Haartman kutsuttiin senaatin jäseneksi, mutta jo 1831 hänestä tehtiin Turun ja Porin läänin maaherra. Toimiessaan maaherrana Haartman oli paljolti tekemisissä talouden kanssa ja osallistui muun muassa Venäjän ja Ruotsin kanssa tehtyjen kauppasopimuksien solmimiseen.


Vuonna 1840 Haartman palasi senaattiin, jossa hän nousi seuraavana vuonna talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä aina vuoteen 1858 saakka ja tuona aikana hän sai aikaan suuria mullistuksia Suomen talouselämässä. Haartmanin ansiota oli hyvin pitkälti Suomen sekavien rahaolojen järjestäminen.




1 markka 1860-1918

1 markka 1860-1918


 
Haartmanin tultua Suomen raha-asioitten hoitajaksi ruotsalaiset setelit poistettiin käytöstä. Ne vaihdettiin Tukholmassa hopearahoiksi, jotka taaseen lyötiin Pietarissa hopearupliksi. Haartmanin toiminnan seurauksena Ruotsin raha poistui Suomesta ja hopearuplasta tuli virallinen rahayksikkö ennen vuoden 1860 hopeamarkan tuloa. Myös Suomen Pankin asema muuttui ja siitä tuli keskuspankki.



Suomen vaurastumisen myötä liikenneyhteyksien parantaminen alkoi. Haartman uskoi henkilökohtaisesti kanavien hyödyllisyyteen Suomessa, ja Haartmanin toimesta rakennutettiin Saimaan kanava, joka oli avainasemassa Itä-Suomen kehittymisessä. Myös Suomen rautatieverkoston rakentaminen pantiin alulle Haartmanin aikana, jolloin aloitettiin Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakentaminen.

Selvimmin von Haartmanin visio Suomen tulevaisuudesta ja asemasta Venäjän keisarikunnassa tulee näkyviin Krimin sodan jälkeen vuonna 1856 laadituissa muistioissa sekä myös kiistassa rakennettavan rautatien suunnasta.

 Kuvahaun tulos haulle von haartman


von Haartman ei ollut periaatteellisesta syystä rautatietä vastaan vaan hänen mielestään suunniteltu suunta oli väärä: hän olisi halunnut rakentaa rautatien Pietarista Turkuun eikä Helsingistä Hämeenlinnaan, sillä "tuo haluttu suunta menee pohjoiseen ja kulkiessaan maan sydämen läpi kutkuttaa fennomaanisia ja kansallisia toiveita, jotavastoin se suunta, jota minä olen ehdottanut, lähentää meitä keisarikuntaan, yhdistää meidät siihen. Mieluummin jääkööt kaikki rautatiet kuin että rakennettaisiin tie demokraattisten hourailujen eduksi."

Krimin sodan aikana von Haartman oli suunnitellut saaristolaivaston rakentamista, ja tätä hän edelleen kannatti sodan jälkeenkin todeten, että saaristolaivaston avulla olisi mahdollista torjua lännestä tulevia liberaaleja ja demokraattisia virtauksia. Venäjä saisi siten Suomesta uskollisen ja tehokkaan meripuolustustukikohdan.







AlexII.JPG

 Aleksanteri II

Vuonna 1855 keisari Nikolai I kuoli ja Aleksanteri II tuli keisariksi. Aleksanteri II:n aikana vuonna 1858 Haartman erotettiin virastaan talous­osaston vara­puheen­johtajana, ja seuraavana vuonna etevä talousmies ja vapaaherra Lars Gabriel Haartman kuoli Merimaskussa 70 vuoden iässä.

 L. G. von Haartman oli vaikutusvaltainen "Suomen pääministeri" lähes kaksikymmentä vuotta aikana, jolloin valtiopäivät eivät kokoontuneet (valtiollinen yö) eikä valtaapitävillä ollut juuri tapana perustella julkisuudessa ratkaisujaan. 


Taloudelliseen kehitykseen paljolti keskittynyttä Lars Gabriel von Haartmania kutsuttiin Hopea-Lasseksi 1840 aloitetun raharealisaation toteuttajana. Von Haartman sai myös lempinimen Hänen Hirmuisuutensa, mikä johtui hänen kiivaasta ja usein kihdin takia ärtyisästä luonteestaan.

Olkaamme siis venäläisiä ...
Suomen Turussa
23-9 2016
Simo Tuomola

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Turku löytyi

Tällä päivämäärällä 22-9 tähtitieteilijä Yrjö Väisälä löysi Iso-Heikkilän tähtitornissa vuonna 1938 työskennellessään Turun ja Tampereen, edellisenä päivänä hän oli löytänyt Helsingin.

Uusi asteroidilöydös 1938 SA1 sai nimen Turku ja 1938 SB1 nimen Tampere. Edellisen päivän asteroidilöydös 1938 SW sai nimekseen 1495 Helsinki.
 
1936Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1391 Carelian ja 1454 Kalevalan. 16.2.

1938 – Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1448 Lindbladian ja 1479 Inkerin. 16.2.

1938Yrjö Väisälä löysi asteroidit 1496 Turun ja 1497 Tampereen. 22.9.

1938Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1495 Helsinki. 21.9.


 

 (1497) Tampere on päävyöhykkeen asteroidi eli pikkuplaneetta, joka kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykeellä. Kohteen löysi 22. syyskuuta 1938 suomalainen astronomi Yrjö Väisälä Turussa. Pikkuplaneetan läpimitta on 19 km, ja se nimettiin Tampereen kaupungin mukaan. Ennen nimeämistään kohde tunnettiin tunnuksella 1938 SB1.

Asteroidi (muinaiskreikan sanoista aster ’tähti’ ja -eides ’muotoinen’) on varsinaista planeettaa pienempi ja meteoroidia suurempi kivinen kappale, joka kiertää Aurinkoa.

Vastaavasti 12,9 km kokoinen asteroidi 1496 Turku tunnettiin ennen nimeämistään tunnuksella 1938 SA1. 




 
 Noin 50 kilometrin mittainen asteroidi 243 Ida ja sen kuu Dactyl.

Physical characteristics. Absolute magnitude (H), 12.9. 1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku. Is 1496 Turku (1938 SA1) classified as a Potentially Hazardous Asteroid (PHA)? (unknown). Its minimum orbit intersection distance (MOID) is 2.20512 AU. Objects with an AU less than .05 are considered PHA.

Näin Turku ei siis ole vaarassa törmätä Turkuun!






The asteroid belt (shown in white) is located between the orbits of Mars and Jupiter. Täältä löytyvät mm. Turku, Helsinki ja Tampere. Olemme Marsin ja Jupiterin lapsia.


Yrjö Väisälä (6. syyskuuta 1891 Utra, Kontiolahti21. heinäkuuta 1971) oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko.

Yrjö Väisälä opiskeli tähtitiedettä Helsingin yliopistossa Anders Donnerin oppilaana. Hän osallistui Ursan perustamiseen. Väisälä nimitettiin uuteen Turun yliopistoon fysiikan professoriksi 1924 ja hoiti oman toimensa ohella myös 1928 perustettua tähtitieteen professuuria. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951.

Hänen mukaansa on nimetty yksi Kuun kraattereista, samoin asteroidi 1573 Väisälä.

Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Ison-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Kun toiminta 1950-luvulla Isossa-Heikkilässä päättyi ja siirtyi Piikkiössä sijaitsevaan Tuorlan tähtitorniin, ryhtyi Väisälä pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia.




  Yrjö Väisälä 1950-luvun alussa

Itse tapasin lehtimiesurani alkuvuosina Tuorlan Velhon kertaalleen, kun kävimme kollegani Jimi Martinkarin kanssa haastattelemassa häntä kotiluolassaan Tuorlan observatoriossa Kaarinassa.

Velho olikin maineensa veroinen ja kyseli heti alkuunsa, että mitäs mitäs toimittajilla siinä oikein käsissään on, pistäkääs heti kynä ja muistilehtiö pois. Asiat pitää muistaa ulkoa. No emme tietenkään muistaneet.

Kaiken kaikkiaan Yrjö Väisälä havaitsi ja nimesi 128 asteroidia, ensimmäisenä Carelian:

1391 Carelia is a main belt asteroid with a perihelion of 2.1183552 AU. It has an eccentricity of 0.1674461 and an orbital period of 1484.2736262 days (4.06 years). It has an average orbital speed of 18.66764903 km/s and an inclination of 7.58649°.
The asteroid was discovered in February 16, 1936 at the Turku Observatory by Yrjö Väisälä.



Iso-Heikkilan tahtitorni talvi.jpg
Iso-Heikkilä Observatory (Finnish: Iso-Heikkilän tähtitorni) is an amateur astronomical observatory in the Iso-Heikkilä district of Turku, Finland. It was operated by the University of Turku from 1936 to 1972 but is now used by a local division of Ursa Astronomical Association.

Jo heti ensimmäisenä havaintovuotena Väisälä paikallisti ja nimesi kaikkiaan kuusi eri asteroidia. Tässä muutamia poimintoja myöhemmistä havainnoista:

1496 Turku (1938 SA1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1497 Tampere (1938 SB1) is a main-belt asteroid discovered on September 22, 1938 by Y. Vaisala at Turku.

1495 Helsinki (1938 SW) is a main-belt asteroid discovered on September 21, 1938 by Yrjö Väisälä at Turku.

1740 Paavo Nurmi is a minor planet. It was discovered by Y. Vaisala on October 18, 1939 in Turku, Finland. It is named for famed Finnish distance runner Paavo Nurmi, who won nine Olympic gold medals.

1551 Argelander (provisional designation: 1938 DC1) is a main belt asteroid discovered on February 24, 1938 by Yrjö Väisälä at the Iso-Heikkilä Observatory in Turku, Finland. It is named after Friedrich Wilhelm Argelander, a nineteenth century head of the observatory at Turku.




Friedrich Wilhelm August Argelander.

Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä.

Argelander opiskeli Friedrich Besselin johdolla Königsbergissä ja suoritti tohtorin tutkintonsa vuonna 1822. Suomessa Argelander oli vuosina 18231837 ensin Turussa observaattorina ja sitten Helsingissä observatorion johtajana.

Turun Vartiovuoren observatorion ensimmäisenä tähtitieteilijänä toimi Henrik Johan Walbeck vuosina 1817-1822, mutta mies päätyi itsemurhaan observatoriossa.

Kun Argelander saapui Turkuun, hän ryhtyi panemaan uutta observatoriota ja kalustoa havaintokuntoon. Akatemian vanhempia instrumentteja, joita oli varsin vähän ja jotka olivat pieniä, Argelander ei juuri katsonut käyttökelpoisiksi. Uusista kojeista kahdeksan jalan ohikulkukone oli saapunut. Sen havaintohuone observatoriossa valmistui vasta vuoden 1825 lopussa, ja kone saatiin paikoilleen maaliskuussa 1826.




Tähtitorni puiston puolelta nähtynä vuonna 1852. Oikealla palotorni, jonka paikalle rakennettiin 1903 Vartiovuoren vesisäiliö.

Argelanderin havaintopäiväkirjassa on syyskuun 4. päivän iltana 1827 kello 9 ß Aquilae-tähdestä tehdyn havainnon perässä merkintä: "Hier wurden die Beobachtungen durch eine grässliche Feuersbrunst unterbrochen, die Åbo in Asche legte." 
 

 (Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi.) Syyskuun 8. iltana havaintopäiväkirja jatkuu: "Das allerschönste Nordlicht, was ich je gesehen habe;..." (Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt;...) .

 

Kun korkealla Vartiovuorenmäellä sijainnut observatorio oli yksi harvoja tuholta säästyneitä rakennuksia, siirtyi Akatemian välttämätön toiminta, kuten konsistorin kokoukset ja rehtorin kanslia, sinne.

Lokakuun 21. päivänä annettiin keisarillinen manifesti, jolla Akatemia määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin, joka oli ollut vuodesta 1812 lähtien maan pääkaupunki. Samalla Akatemian nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi Suomessa.


Tähtien kaupungissa
Turussa 22-9 2016
Simo Tuomola

tiistai 20. syyskuuta 2016

Bonuvierin Turku

Tänään 21-9 kohotamme maljamme teatterintekijä Karl Gustav Bonuvierin syntymän kunniaksi. Mies syntyi Tukholmassa vuonna 1776.

Karl Gustav Bonuvier (21. syyskuuta 1776 Tukholma1858 Hamina) oli ruotsalaissyntyinen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Bonuvier aloitti taiteellisen uransa Ruotsissa ja siirtyi sittemmin Suomeen, missä hän edisti paikallista näyttämötaidetta. 

Yhdessä puolisonsa kanssa hän oli keskeinen välittäjä vietäessä teatteri-ilmaisua kohti kustavilaista tyylittelyä ja romantiikan liioittelua, jotka olivat tyypillisiä 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.




Steinheil F F.jpg

Fabian Gotthard von Steinheil (ven. Фаддей Фёдорович Штейнгель, Faddei Fjodorovitš Šteingel, 14. lokakuuta 1762 Haapsalu, Viron kuvernementti23. helmikuuta 1831 Helsinki) oli venäläinen kenraali, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1810–1824

Turussa paikallisia oloja puolustanut kenraalikuvernööri "ukko" Fabian Steinheil puolisoineen suosi aikoinaan täällä myös teatteria, mutta esityksiin liittyneet vaatimukset olivat toki tiukkoja.

Teatteritoiminta Turussa oli tuolloin vierailujen ja tukholmalaisten alan taitajien "ylijäämän" näyttämö, kunnes Carl Gustav Bonuvier nosti sen vuosina 1813-1827 tasoltaan jo merkittävään asemaan.


 Kuvahaun tulos haulle teatteri suomi 1800
 Engelin piirtämiä tyyppikulissiluonnoksia.
 

Hänen myötään torin laidalle kohosi myös 1817 arkkitehti, rakennusmestari Olof Almin (s. 1757, Nordmaling) suunnittelema Suomen ensimmäinen asianmukainen teatteritalo, joka tuhoutui vuoden 1827 suuressa kaupunkipalossa.

21-1 väki kokoontui vuonna 1839 jälleen Turun nykyisen kauppatorin laidalle, nyt juhlistamaan upouuden teatteritalon. Åbo Teaterhusin, avajaisia.

Talon vihkiäistilaisuuden päänumerona oli komedia "Gubben i bergbygden". Esiintyjät olivat kaupunkilaisille entuudestaan tuttuja amatöörejä, joilla oli vankka kokemus pitkäaikaisesta seuranäyttämötoiminnasta. Turku oli palon jälkeen noussut siis jälleen kerran tuhkasta.


 

Turun ruotsalainen teatteri (ruots. Åbo Svenska Teater, ÅST) ruotsinkielinen teatteri Turussa on Turussa Kauppatorin laidalla sijaitseva Suomen vanhin teatteri. Teatterin puurakenteinen rakennus tuhoutui Turun palossa 1827. Nykyisen uusklassismia edustavan vuonna 1839 valmistuneen teatterirakennuksen on suunnitellut arkkitehti Pehr Johan Gylich ja sen julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel. Rakennuksen omistaa Stiftelsen för Åbo Akademi.


 
Pehr Johan Gylich (1786 Borås, Ruotsi – 3. lokakuuta 1875 Turku) oli syntyperältään ruotsalainen kauppias ja arkkitehti.

Gylich asettui vuonna 1812 Turkuun ja toimi Turun palon jälkeen vuodesta 1829 vuoteen 1859 Turun kaupunginarkkitehtina. Hänen suunnittelemansa rakennukset edustivat tyylisuunnaltaan empireä. Gylich suunnitteli Turkuun yli 300 rakennusta joista suurin osa oli puutaloja mutta joukkoon mahtui myös suurempia kivirakennuksia. Häntä kutsuttiin runsaan empiretuotantonsa vuoksi myös "Turun Engeliksi".




 Varsinaisesti 1800-luvun alkuvuosikymmeninä alettiin rakentaa pysyviä esityspaikkoja. Teatterinjohtaja Carl Gustaf Bonuvier (1776-1858) rakennutti Turkuun teatteritalon 1817 joka tuhoutui tulipalossa 1827. Kuvassa Engelin suunnittelema teatteritalo Helsingistä.

Myös sen varsinaisen Suomen vanhimman teatterin jalanjäljet johtavat Turun kauppatorin kulmille, kun venäläiset upseerit kaipasivat 1808 täällä huvittelua ja kaupungin komendantti Sasonoff luovutti teatterilaisten käyttöön Uudellatorilla sijainneen varastosuojan. Myöhemmin teatteri sijaitsi Eteläkorttelissa Gadolinin talossa, jossa "teurastamoteatterin" esityksiä säestivät eläinten äänet.

Teatteri oli tuolloin vierailujen ja tukholmalaisten alan taitajien "ylijäämän" näyttämö, kunnes Carl Gustaf Bonuvier nosti sen vuosina 1813-1827 tasoltaan jo merkittävään asemaan. Hänen myötään torin laidalle kohosi myös 1817 arkkitehti, rakennusmestari Olof Almin (s. 1757, Nordmaling) suunnittelema Suomen ensimmäinen asianmukainen teatteritalo, joka tuhoutui vuoden 1827 suuressa kaupunkipalossa.


 
Dionysoksen teatterin jäänteet Ateenassa. Teatteri sai alkunsa antiikin Kreikassa noin vuonna 550 eaa. viinin ja hedelmällisyyden jumala Dionysoksen kunniaksi järjestetyissä Dionysia-juhlissa.

Alkuaikoina suomalaisissa teatteritaloissa esiintyivät kiertävät teatteriseurueet. Turun teatteritalossa esiintyi vuosien 1839-89 välillä yhteensä 90 seuruetta eli vierailuja oli keskimäärin kaksi vuodessa.

Karl Gustav Bonuvier (21. syyskuuta 1776 Tukholma1858 Hamina) oli ruotsalaissyntyinen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Bonuvier aloitti taiteellisen uransa Ruotsissa ja siirtyi sittemmin Suomeen, missä hän edisti paikallista näyttämötaidetta. Yhdessä puolisonsa kanssa hän oli keskeinen välittäjä vietäessä teatteri-ilmaisua kohti kustavilaista tyylittelyä ja romantiikan liioittelua, jotka olivat tyypillisiä 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.

 Vuodesta 1891 nykyisessä teatteritalossa on toiminut Åbo Svenska Teater.


 Tiedosto:Svenskateater.JPG

Mukana uutta teatteritaloa Turkuun perustamassa oli kaupungin vaikuttajista mm. Nils Henrik Pinello. Vanhan Suurtorin kupeessa Turussa sijaitsee Ravintola Pinella joka on saanut nimensä Nils Henrik Pinellon mukaan, joka oli mukana perustamassa myös tätä kulttuuriravintolaa. Sekä ravintolan, että teatterin on suunnitellut sama tekijä - arkkitehti Pehr Johan Gylich.

 Nils Henrik Pinello (17. elokuuta 1802 Turku9. syyskuuta 1879 Turku) oli suomalainen ruotsiksi kirjoittanut kirjailija ja toimittaja. Hän käytti nimimerkkejä Kapten Puff, N.H.P. ja von Puff.


Saanko esitellä - Kapteeni Puff.

Pinello ja hänen tallinnalaissyntyinen vaimonsa Anna Julia myös näyttelivät ja olivat mukana vihkiäistilaisuuden komediassa. Pinello toimi itse myös näytelmien kirjoittajana.

Vuoden 1838 lopulla teatteri oli valmis. Tammikuun 21. päivänä 1839 voitiin talo vihkiä tarkoitukseensa. Illan päänumerona oli komedia "Gubben i bergbygden" Esiintyjät olivat amatöörinäyttelijöitä, joiden kokemus perustui pitkäaikaiseen seuranäyttämötoimintaan. 

Tohtori Pinellolla oli Zozon osa ja hänen puolisonsa esiintyi Clarana.

Toki turkulaisella teatterielämällä oli vankka amatööripohja jo aina 1600-luvulta saakka:



 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fb/Turun_akatemian_vihki%C3%A4iset2.jpg
 
Teatteriesityksiä tehtiin aluksi vain Turun Akatemiassa, jonka vihkiäisissä vuonna 1640 nähtiin teinien eli opiskelijoiden valmistama teatteriesitys. Näytelmän esityskielestä ei ole varmaa tietoa, mutta se oli joko latina tai ruotsi.

Mikael Wexionius-Gyldenstolpe (16. helmikuuta 1608/9 Småland28. kesäkuuta 1670 Turku) oli suomalainen Turun akatemian professori. Hän sai politiikan ja historian professuurin vuonna 1640 ja oikeustieteen professuurin vuonna 1647.

 
 Mikael Wexionius promovointivuonna 1650

Esityksen harjoitti monipuolinen tiedemies Mikael Wexonius ja näytelmän nimi oli Studentes (Opiskelijat). Se oli komedia ylioppilasmaailmasta. Teksti on kadonnut, mutta mainintoja sen sisällöstä löytyy. Näytelmän aiheena oli yliopistomaailma ja teemana ahkeruuden ylistys. Käännöksen tai mukaelman lähtökohta oli ollut puolalaisen Christophorus Stymeliuksen näytelmä.


Näytelmässä mukana
Turussa 21-9 2016
Simo Tuomola
 

maanantai 19. syyskuuta 2016

Turun Janne

Tänään 20-9 tulee kuluneeksi tasavuosia Jean Sibeliuksen kuolemasta Järvenpään Ainolassa.

1957Jean Sibelius, suomalainen säveltäjämestari (Finlandia) (s. 1865).





Sibeliuksen hauta Ainolassa.

Mies syntyi Hämeenlinnassa ja vaikutti Helsingissä, mutta silti Sibelius-museo löytyy Turusta, katsotaanpas miksi.


Johan Christian Julius "Jean" / "Janne" Sibelius (8. joulukuuta 1865 Hämeenlinna20. syyskuuta 1957 Ainola, Järvenpää) oli suomalainen kansallisromanttisen taidemusiikin säveltäjä. Sibelius on kansainvälisesti tunnetuin ja esitetyin suomalainen säveltäjä. Sibeliuksen arvostetuimpia teoksia ovat seitsemän sinfoniaa, sinfoniset runot sekä viulukonsertto.




Jean Sibelius vuonna 1890
Jean Sibelius vuonna 1890.


Sibelius-museon näyttelytoiminta liittyy Suomen ruotsinkielisen yliopiston Åbo Akademin musiikkitieteen oppiaineeseen ja musiikkihistorialliseen arkistoon.


Sibelius-museo on Suomen ainoa varsinainen musiikkimuseo. Aluksi museo toimi eri rakennuksissa Åbo Akademin korttelissa, mutta sen jälkeen, kun uusi museorakennus vihittiin käyttöön vuonna 1968, on Sibelius-museo sijainnut nykyisellä paikallaan; museo sijaitsee Woldemar Baeckmanin piirtämässä tyylikkäässä rakennuksessa, joka on eräs 1960-luvun modernismin omaperäisimmistä luomuksista.




Sibelius-museon sisäänkäynti.

Museon perusta luotiin vuonna 1926, kun Otto Anderssonista tuli vastaperustetun musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professuurin ensimmäinen viranhaltija Åbo Akademissa. Professori Andersson keräsi seminaarikirjaston yhteyteen musiikkitieteellistä ja musiikkihistoriallista materiaalia, joka koostui nuoteista, soittimista, kirjeistä ja kuvista.

 Näin saivat alkunsa nk. ”Åbo Akademin musiikkihistorialliset kokoelmat”, millä nimellä niitä kutsuttiin vuoteen 1949 saakka, jolloin nimi Jean Sibeliuksen suostumuksella muutettiin Sibelius-museoksi.

Andersson, Otto Emanuel (f. 27/4 1879 Vårdö, d. 27/12 1969 Åbo), musikforskare och folklorist, professor i musikvetenskap och folkdiktsforskning vid Åbo Akademi 1926—46, dess rektor 1929—36.

Kun Suomeen ollaan suunnittelemassa erillistä populaarimusiikin museota, olisi Turun oltava asiassa aktiivinen ja vaalittava omia historiallisia perinteitään ja muistettava siinä mm. Ruisrockin historiallinen osuus maamme musiikkikentässä. Kuvassa: Andersson, Otto Emanuel. Kukapa olisi tämän ajan Otto ja lähtisi kokoamaan populaarimusiikin museota juuri Turkuun.





Suomeen kaavaillaan populaarimusiikin museota

julkaistu 17.05.2010 klo 15:24, päivitetty 17.05. klo 16:06
 
Suomesta puuttuu yhä valtakunnallinen musiikin erikoismuseo. Tilanteen korjaamiseksi halutaan perustaa museo, joka keskittyisi alan aineiston tallentamiseen. Maailmalla vanhimmat ja kattavimmat musiikkimuseot ovat soitinmuseoita.

Suomeen kaavailtu museo keskittyisi erityisesti populaarimusiikkiin, kertoo selvitystyöryhmän jäsen, toimittaja Pekka Nissilä.

– Kyllä tällä hetkellä ajatellaan, että museon painopiste olisi 1900-luvun musiikin eri ilmiöissä ja keskeisesti sähköisessä musiikkituotannossa.



Kuvahaun tulos haulle jean sibelius nuorena
 

Musiikkimuseon taustavaikuttajat tulevat populaarimusiikin puolelta, kertoo Pekka Nissilä.

– Populaarimusiikkia on kartoitettu ja arkistoitu heikosti. Sillä puolella ei myöskään ole niin voimakkaita instituutioita kuin klassisen puolen vaikkapa kunnalliset orkesterit ja Kansallisooppera. Toisaalta musiikin merkittävimpiä kehitysnäkymiä on ollut juuri sähkön tuleminen musiikin tuottamiseen ja esittämiseen. Se on ollut varmaankin keskeisin syy museosuunnittelun aloitukseen.

Aineistoa musiikkimuseo saisi yksityiskokoelmista tai jäämistöistä.

– Sellaisia yritetään tietenkin kerätä keskitetysti. Jazz ja Pop -arkisto on ottanut vastaan lahjoituksia, ja yksittäisiä esineitä on tarttunut sieltä täältä. Suunnitelmallinen arkistomateriaalin kerääminen on kuitenkin tekemättä, toisin kuin esimerkiksi elokuvan puolella, toteaa Nissilä.


Musiikkimuseolle pyritään perustamaan taustaorganisaatio tämän vuoden aikana. Museolle aiotaan hakea myös valtion ja kunnan rahoitusta, vaikka ylläpitäjä olisi yksityinen säätiö.

Radion kulttuuriuutiset / Katri Henriksso.



Kuvahaun tulos haulle jean sibelius nuorena
 

Jannella on omat yhteytensä myös Turun Museokeskuksen historiassa. Kun Historiallinen museo perustettiin Turkuun 1881, oli intendentin virkaan 7 hakijaa ja valituksi tuli Jannen lapsuudenpiiristä Walter von Konow.

Ruotsia äidinkielenään puhunut Janne siirrettiin 1874 Lucina Hagmanin suomenkieliseen valmistavaan kouluun, koska hänen oli opittava suomea päästäkseen Hämeenlinnan normaalilyseoon. Hämeenlinna oli ajankohtaan nähden hyvin harvinainen suomalaiskaupunki: siellä saattoi lukea ylioppilaaksi suomeksi, mutta ei ruotsiksi.

 


"Janne" Sibelius nuorena lyseolaisena.

Jannen parhaaksi koulukaveriksi tuli Walter von Konow Lahisten kartanosta Sääksmäeltä. Jannen mielikuvituksen avulla pojat kavereineen improvisoivat satunäytelmiä ja muodostivat pienen lapsiorkesterin, jonka soittimiin kuului ”triangeleja, huuliharppuja, savikukkoja ja kelloja”. Janne johti esityksiä pianon äärestä.

Janne osasi soittaa ja Walter suunnitteli pukuja ja teki kuvaelmia. Pukeuduttiin vanhoihin vaatteisiin ja matkittiin jotakin taulua tai kuvailtiin jotakin runoa. Muut saivat sitten arvuutella, mitä milloinkin tavoiteltiin.


Jean harrasti lapsesta saakka musiikkia sisarustensa kanssa. Todennäköisesti n . 15-vuotiaana viululle ja sellolle sävelletty impressiotyyppinen "Vesipisaroita" (Vattendroppar) on hänen ensimmäisiä sävellyksiään.


Myöhemmin Janne myös sävelsi naiskuoroesityksiä von Konowin teksteihin:

Kotikaipaus
Naiskuorolle. Sanat Walter von Konow. Valmistui 1902.


Kantaatti (Härliga gåvor)
Naiskuorolle. Sanat Walter von Konow. Valmistui 1911.



Sävelten tiellä
Turussa 20-9 2016
Simo Tuomola

lauantai 17. syyskuuta 2016

Kultakuunari Zarja

Tänään 18-9 tulee kuluneeksi tasavuosia Suomen sotakorvausten maksamisesta, kun  Kultakuunari Zarja lipui pois Turun Laten laiturista 18. syyskuuta 1952: Suomi on legendaarisesti se ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.

Valmistusvaikeuksiensa ja lopullisen hintansa vuoksi Kultakuunari-nimen saanut puinen purjealus Zarja oli viimeinen sotakorvaus Neuvostoliitolle.
 

1952 – Suomi sai maksetuksi sotakorvaukset Neuvostoliitolle.


Kuvahaun tulos haulle Sotakorvausalus Vega
Sotakorvausalus Vega on kolmimastoinen, puusta rakennettu kuunari. Valmistusvaikeutensa ja hintansa vuoksi Kultakuunari-nimen saanut puinen purjealus Zarja oli puolestaan se viimeinen sotakorvausalus Neuvostoliitolle. Vega poistettiin käytöstä vuonna 1979, ja vuosikymmeniä se on odottanut kunnostusta ja museointia: ensin 80-luvulta lähtien Tallinnassa, sitten vuodesta 1997 lähtien Pietarsaaressa.
 


Suomen sotakorvaukset olivat sotakorvauksia, joita Suomen piti toisen maailmansodan jälkeen maksaa Neuvostoliitolle. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan kultadollarin (ns. sotakorvausdollari) arvosta.

Virallisesti: Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman 18. syyskuuta 1952. Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.

Ja toisaalta tiedetään, että kun  Kultakuunari Zarja lipui pois Turun Laten laiturista 18. syyskuuta 1952, päättyi Suomessa sotakorvausten maksu.


Esimerkkeinä sotakorvaustuotteista ovat 535 erilaista alusta, 52 500 sähkömoottoria, 1 140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen. Sotakorvauksen piiriin kuuluneita aluksia olivat muun muassa S/S Turso, erikoisalus Kuunari Vega ja täysin antimagneettisista raaka-aineista rakennettu ns. kultakuunari Zarja, jonka kaikki metalliosat olivat Outokummun piipronssia. Näin siksi, että alukselta käsin pystyisi suorittamaan herkimmätkin magneettiset mittaukset.







Zarjan rakennustyössä vaativin tehtävä oli piipronssisten vesi- ja polttoainesäiliöiden valmistus; säiliöt olivat aluksen ahtaiden tilojen vuoksi hyvin monimuotoisia, ja lopulta vain helsinkiläinen Työkalu- ja hammaspyörätehdas Oy suostui edes yrittämään. Niittaus ei pitänyt nesteitä, niittausten tinaaminen ei auttanut ja hitsaaminen oli lähes mahdotonta siten ettei saumasta tullut magneettinen. Työ kuitenkin onnistui; Väinö Auerin mukaan pari viimeistä säiliötä oli suomalaisten normien mukaan lähes kelvottomia, mutta ne hyväksyttiin kuitenkin.

Huomattavan erän sotakorvauksista muodosti rautatiekalusto, esimerkiksi yhteensä 728 kapearaiteista veturia, joista suurin osa oli höyryvetureita; merkittävin yksittäinen eli 525 yksilöä käsittänyt tyyppi oli PT-4, joka muodostaakin maailman suurimman yhtenäisen sarjan kapearaiteisia höyryvetureita.




Suomessa vaatimusta pidettiin raskaana ja suorituksen onnistumista epäiltiin. Kahdeksan vuotta kestäneen urakan aikana valmistettiin mm. 535 erilaista alusta sotakorvauksena.

 
Ja me tietenkin kaappaamme tämänkin tapahtuman Turkuun, kun se suunta on noissa virallisissa tiedotteissa jostakin syystä kokonaan unohdettu: 




1945-1955: Laten

Kultakuunari päätti

sotakorvaukset

TS 100 | Turun Sanomat 30.4.2005 04:00
 

Kun Kultakuunari lipui pois Laten laiturista 18. syyskuuta 1952, päättyi Suomessa sotakorvausten maksu. Vaikeutensa ja hintansa vuoksi Kultakuunari-nimen saanut puinen purjealus Zarja oli viimeinen sotakorvaus Neuvostoliitolle. Pelkästään sotakorvauslaivoja toimitettiin Suomesta yhteensä yli 500.

Kultakuunari on jäänyt monestakin syystä laivanrakennuksen historiaan. Neuvostoliitto esitti varsin myöhäisessä vaiheessa, että Suomi rakentaisi vielä yhden, täysin antimagneettisen kuunarin. Tilausta kutsuttiin Oy Laivateollisuus Ab:n diplomityöksi. Alus oli varsin haastava, muun muassa kaikki alukseen asennettu metalli, käytännössä jokainen naula jouduttiin tarkastamaan magneetin avulla.

Niinpä ilo olikin ylimmillään, kun Kultakuunari valmistui merikoeajolle. Tapausta juhlistettiin muun muassa ottamalla koeajolle mukaan keittiöhenkilökunta Turun Seurahuoneelta.

Matkalla mukana ollut laivanrakennusinsinööri Viljo Lundelin kuvaa kirjassaan Kultakuunarin halkoneen äänettömästi täysin purjein Itämeren aaltoja tuimassa tuulessa. Seurahuoneen keittiöhenkilökunta ja osa tarkastajista oli suurimman osan merelläoloajasta merisairaina. Kokin roolin ottikin mukana ollut merenkulkuneuvos Antti Wihuri, joka loihti koko väelle papusoppaa syötäväksi.

 

Laivanrakennus kasvoi Turussa

Moskovan välirauhassa Suomelle määrättiin 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruinen sotakorvaus. Summa kasvoi kuitenkin miltei kaksinkertaiseksi ja oli sodanjälkeisen kurssin mukaan jopa 550 miljoonaa dollaria. Korvauksia maksettiin vuosina 1944-1952.

Sotakorvaukset painottuivat metalliteollisuuteen ja Turussa tehtiin pääosa sotakorvauslaivoista. Neuvostoliittoon jouduttiin rakentamaan kaikkiaan yli 500 uutta laivaa, joista Turussa rakennettiin suurimmat ja vaativimmat alukset.

Turun kolmella telakalla tehtiin noin kolmannes korvausaluksista ja korvauslaivat olivat Turun telakoille ja laivanrakentajille jopa kultakaivos, vaikka kansa ja valtio kokonaisuutena köyhtyivät. Kaikkiaan Suomessa sotakorvauslaivoja tehtiin lopulta 15 telakalla.


 
Turku sai kaksi uutta telakkaa tänä aikana. Valmetin Pansion telakka perustettiin sotakorvausten takia 1945 ja varsinkin puukuunareita rakentamaan perustettiin Oy Laivateollisuus Ab eli Laten telakka.
 
Laivanrakennus työllisti Turun seutua. 1950-luvun alussa Chrichton-Vulcanilla työskenteli noin 3 000 henkeä. Pansion telakalla noin 1 000 ja Laivateollisuuden telakalla noin 750.


Suomi maksoi sotakorvauksen viimeistä piirtoa myöten ja ajallaan. Yleisenä totuutena on esitetty, että sotakorvaukset kasvattivat Suomen metalliteollisuutta. Professori Pentti Virrankoski on uudessa Suomen historiassa toista mieltä.

Virrankosken mukaan metalliteollisuus kehittyi monipuolisesti jo 1930-luvulla ja tietysti sodan aikana. Sodan jälkeen olisi ollut markkinoita lännessä ilman sotakorvaustakin, jolloin laivoja ja muita metallituotteita olisi voitu rakentaa maksua vastaan, nyt korvausvienti oli vastikkeetonta, se kavensi kansantuloa, korotti veroja ja vauhditti muutenkin pahaa inflaatiota.

 

Maata, ratoja ja voimaloita menetettiin

Sotakorvausten ohella Suomen taloutta koettelivat alueluovutukset. Karjalan, Sallan ja Kuusamon sekä Petsamon alueiden luovutukset ja Porkkalan vuokra-alue merkitsivät yli 12 prosenttia koko maan pinta-alasta, väestöstä ja puutavarasta. Suomi menetti 17 prosenttia rautateiden ratapituudesta ja miltei kolmanneksen rakennetusta koskivoimasta.


 
Karjalan ja sen pääkaupungin Viipurin menetys sekä Saimaan kanavan silpominen olivat kovia menetyksiä erityisesti itäiselle Suomelle.

Yli 400 000 karjalaisen asuttaminen koti-Suomeen oli jättiläismäinen urakka myös taloudellisesti. Siihen liittyi myös rintamamiesten, sota-leskien ja orpojen maansaanti.

Eduskunta hyväksyi keväällä 1945 maanhankintalain. Tätä on luonnehdittu Euroopan perusteellisimmaksi maareformiksi. Taloudellisilta rasituksiltaan se oli suurempi kuin sotakorvaukset. Asutusohjelman kansantaloudellinen rasitus oli yli kaksinkertainen sotakorvauksiin verrattuna. Reformi toteutettiin nopeasti ja karjalaiset oli pääosin asutettu vuoden 1948 loppuun mennessä.

VELI JUNTTILA KIRSI TURKKI TS 30.4.2005

Kultakuumetta Turussa
18-9 2016
Simo Tuomola