keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Tanskan Turussa

Tänään 18-1 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun

1520 – Tanskan ja Norjan kuninkaan Kristian II:n joukot kukistivat Sten Sture nuoremman johtamat ruotsalaiset Åsundenin järven jäällä Bogesundin lähellä.



Kuvahaun tulos haulle kristian II
Kristian II (14811559), tanskalaissyntyinen kuningas, oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kalmarin unionin aikana. Hän oli Tanskan kuninkaan Juhanan ja Saksin Kristiinan poika.




 
 Kristian II


Sten Sture nuorempi (s. 1493 – k. 3. helmikuuta 1520) toimi Ruotsin valtionhoitajana vuosina 15121520.

Sture tiesi joutuvansa ennen pitkää sotaan Tanskan kuninkaan Kristian II:n kanssa ja solmi siksi vuonna 1513 välirauhan Venäjän kanssa. Sten Sture joutui ristiriitaan arkkipiispan, Eerik Trollen pojan Kustaa Trollen kanssa, joka olisi halunnut kirkolle enemmän autonomiaa. Trolle erotettiin virastaan.

Kun Kristian II aloitti lopulta hyökkäyksen Ruotsia vastaan,  Sten Sture haavoittui Länsi-Göötanmaalla käydyssä Bogesundin taistelussa ja kuoli 1520. Kristian II:sta tuli Ruotsin kuningas.


Kustaa Trolle kosti Sturen kannattajille ja erottajilleen laatimalla heistä syytöslistan "kerettiläisinä", jonka perusteella Kristian toimeenpani Tukholman verilöylyn.


File:Stockholm Bloodbath.jpg

 
 Tukholman verilöyly. Kaksi näkymää Padt-Bruggen kaiverruksesta vuodelta 1676; perustuu Kort Steinkampin ja Hans Krusen puukaiverruksiin (Antwerp 1524).

Tukholman verilöylyssä 7.–10. marraskuuta 1520 osa Ruotsin ylimmästä rälssistä mestattiin tanskalaisen unionikuningas Kristian II:n kruunajaisten jälkeen pidettyjen kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä. Kristianin tarkoituksena oli pelotella ruotsalaisia, jotta hän saisi heidät tottelemaan.

Surmansa sai kaikkiaan 80–100 ihmistä. Mestattujen ruumiit ja Sten Sturen haudasta kaivettu ruumis poltettiin roviolla. Sitä pidettiin ainoana mahdollisena hautaustapana kerettiläisille. Verituomiot ulotettiin myöhemmin muuallekin. Suomessa niistä huolehti Hemming Gadh.

Hemming Gadh (14501520) oli ruotsalainen poliitikko ja kirkonmies, joka eli vaiheikkaan elämän ja hirtettiin Raaseporin linnan Hirsipuunmäellä nykyisessä Raaseporin kunnassa.

Suomessa 1520-luku merkitsee samalla ns. keskiajan päättymistä. Kristian II Tyrannin noustessa valtaan Tukholmassa, antautuu samalla Turun linna Kristianille ja linnan isännäksi tulee Wolf von Grewendorp ja päälliköksi nousee Junker Tuomas eli Thomas Leben.



Junkkerit (saks. Junker, äännetään [ˈjʊŋ kɐ]) olivat maanomistajaylimystöä Elben itäpuolisilla alueilla Preussissa ja Saksassa.

Tanskalaiset valtasivat Raaseporin ja Turun linnan 1520 ja Kristian II nimitti Raaseporin päälliköksi entisen kaapparilaivan päällikön Tile Giselerin ja Turun linnan päälliköksi Thomas Leben. Tuomas "junkkerin" julmuus ja väkivaltaisuus linnanpäällikkönä jäi vuosisadoiksi elämään tarinoissa.

Tanskalaisen amiraali Severin Norbyn laivaston tulo Turkuun toukokuussa 1522 sai hyvin merirosvomaisia piirteitä ja palautti elävästi mieleen Otto Rudin ryöstöretken.


 File:Kuusisto castle ruins 20050207.jpg
 Kuusiston piispanlinnan raunioita.

Kaupunki ja Kuusiston piispanlinna ryöstettiin putipuhtaaksi. Kun Kustaa Vaasan joukot vihdoin vapauttivat Turun ja Turun linnan tanskalaisten vallasta 10.8.1523.Tuomas junkkeri oli jo joutunut Tukholman saaristossa ruotsalaisten käsiin ja kuollut maineensa mukaisesti hirsipuussa.

1500-luvun alussa, unioniriitojen yhteydessä tanskalaiset hävittivät kaupunkia kahdesti, vuonna 1509 Otto Rudin johdolla ja 1522 amiraali Sören Norbyn johdolla. Kalmarin unioniin liittynyt tanskalaisten valta päättyi ja Kustaa Vaasan valta alkoi Turussa syksyllä 1523, kun Eerik Flemingin johtamat joukot löivät tanskalaiset Kupittaalla ja kaupungin keskustassa käydyissä taisteluissa sekä myöhemmin Kuusiston linnassa.


Katsotaanpa mitä olen kirjannut noiden vuosien kohdalle Turun tapahtumista:

1522 Tanskan kuningas Kristian II Tyranni antaa 29. helmikuuta amiraalilleen Sören, Severin, Söyrinki Norbylle Turun linnanlääniksi. Käskynhaltija Wulf von Grewendorpin linnanisännyys loppuu. Linnanisäntä Junkkeri Tuomas saa Kristianilta käskyn mestauttaa kaikki käsiinsä joutuvat suomalaiset ja ruotsalaiset herrat. Mestatuiksi linnassa joutuvat mm. Tott-suvun Tönne Eerikinpoika Tott sekä Pohjois-Suomen laamanni Henrik Steninpoika Reenhufvud.

Eerik Fleming pelastautuu tanskalaisia kaveeraamalla ja pakenee linnasta piirittäjien puolelle. Niilo Arvidinpoika keskeyttää 22. toukokuuta linnan piirityksen kun amiraali Söyrinki Norby saapuu laivoineen apuun Turkuun. Länsirannan asutus tuhoutuu Niilo Arvidinpojan joukkojen sytytettyä ruutivaraston tuleen poistuessaan kaupungista.


 File:Turun esilinnan piha pienoismallissa.jpg
Turun linnan esilinna valmistui nykyiseen muotoonsa 1500-luvun lopulla.

Piispa Arvid Kurki pakenee Norbyn miesten takaa-ajamana ja hukkuu lopulta 22. heinäkuuta  1522 myrskyssä laivoineen Öregrundin edustalle. Norbystä tehdään Suomen lääninherra. Kuusiston piispanlinna ryöstetään, samoin kaupunki Norbyn joukkojen toimesta.

1523 Kuninkaaksi 6. kesäkuuta valittu ylimys Kustaa I Vaasa varustaa 400 ratsu- ja 2000 jalkamiehen sotajoukon Turkuun, päällikköinä Eerik ja veljensä Iivari Fleming. Joukot nousevat maihin Kuusiston linnaa piirittämään. Mauri von Oldenburg taistelee Turusta, mutta pakenee ratsuväkineen Viipuriin.

Kustaa Vaasan valta alkoi Turussa syksyllä 1523, kun Eerik Flemingin johtamat joukot löivät tanskalaiset Kupittaalla ja kaupungin keskustassa käydyissä taisteluissa sekä myöhemmin Kuusiston linnassa.


 
 Kuusiston linnan raunioita.

Turun piirityksessä Fleming menettää hevosensa, jota ammutaan Aurajoen pennisillan kupeessa. Linna antautuu 12 päivän piirityksen jälkeen 10. elokuuta 1523 Kustaa Vaasalle.


Suomi vapautetaan tanskalaisista ja Suomen läänityksensä menettävä Severi Sören Norby asettuu Gotlantiin merirosvoksi. Junkkeri Tuomas lähtee kesäkuussa avustamaan laivoineen piiritettyä Tukholmaa. Suomen Prinssi -alus puolustautuu urheasti, mutta upotetaan. Junkkeri vangitaan ja hirtetään harmikseen niiniköyteen eikä hamppuun.
 




Junkkeri Tuomas ja

piispa Arvid Kurki

Junkkeri Tuomas ja Eerik Fleming.
 

Pelastettuaan suurimman osan Ruotsia Kustaa Vaasa lähetti Suomeen pienen sotajoukon Niilo Vestgöten johtamana. Suomen aatelisto varusti sotamiehiä, ja syksyllä vuonna 1521 suomalainen ja ruotsalainen sotaväki alkoi yhteisvoimin piirittää Turun linnaa. Tämän päällikkönä oli saksalainen mies, nimeltä junkkeri Tuomas, ja hänellä oli sotaan tottuneita saksalaisia palkkasotureita sekä tykkejä ja kaikkia muita tarvikkeita.

 
Kustaa Vaasa.
 

Piirittäjät sitävastoin olivat huonosti varustetut; he eivät koko talvikautena saaneet mitään toimeen, mutta junkkeri Tuomas teki väkineen linnasta hyökkäyksiä. Niissä hän otti useita ruotsalaisia herroja vangeiksi ja oli sitä paitsi jo ennen sulkenut suomalaisia vankeja linnan vankikoppeihin.


Eräänä aamuna pystytettiin linnan muureille korkeita hirsipuita. Niihin junkkeri Tuomas hirtätti muutamia vankeja uhatakseen ja pilkatakseen heidän maanmiehiään, ja Niilo Vestgöte näki oman veljensä riippuvan hirsipuussa.


Talvella tuli Kristian kuninkaalta käsky surmauttaa kaikki vangit, jotka vielä olivat hengissä, eikä junkkeri Tuomas odottanut toista käskyä. Pyöveli sai siis uutta työtä, linnassa mestattiin kaksi suomalaista ritaria ja useita alempisukuisia miehiä.
Yksi vangeista oli Eerik Fleming, nuori, uskalias ja viisas suomalainen aatelismies. Hän oli olevinaan Kristian kuninkaan innokas puoluelainen ja sanoi, ettei hän ketään vihannut niin katkerasti kuin kapinallista Kustaa Vaasaa.
 
Erik Fleming (s. 1487 Kuitia, Parainen1548) oli suomalainen sotilas, valtaneuvos, Kuitian kartanonherra ja jonkin aikaa myös koko Suomen käskynhaltija. Hän johti veljensä Ivarin kera sotajoukkoa, joka karkotti tanskalaiset Suomesta vuonna 1523. Hän oli Etelä-Suomen laamanni vuodesta 1525 ja omana aikanaan Suomen vaikutusvaltaisin mies.



Kun Fleming oli aikansa sellaista puhunut, niin hän sai pitää henkensä, vieläpä voitti julman junkkerin luottamuksenkin. Eräänä iltana Fleming pyysi saada yöllä karata piirittäjäin kimppuun, ja junkkeri Tuomas suostui siihen, toivoen saavansa hirtättää useampia vankeja. Fleming otti mukaansa ne suomalaiset ja ruotsalaiset vangit, jotka vielä olivat elossa, ja niiden vartijoiksi joukon saksalaisia sotamiehiä.
 
Yön pimeydessä hän ryntäsi ruotsalaisten leirin vastaan, mutta oli edeltäkäsin lähettänyt salaa sanan Niilo Vestgötelle. Yhtäkkiä piiritti Niilo Vestgöten väki hänen joukkonsa. Heti käänsivät Fleming ja vangit aseensa saksalaisia sotamiehiä vastaan; nämä kaatuivat viimeiseen mieheen, ja pelastuneet vangit otettiin riemulla vastaan ruotsalaisten leirissä.
 
Esilinna valmistui nykyiseen muotoonsa 1500-luvun lopulla. Sen muurien sisällä olevan pihamaan kautta kuljettiin päälinnan puolelle.
 
Näin kului talvi. Vahvaa Turun linnaa ei voitu valloittaa, ja heti meren auettua saapui tanskalainen laivasto Turkuun. Piiritys täytyi jättää sikseen. Tanskalaiset ryöstivät taas Turkua, ja suuri tulipalo syttyi, kun Niilo Vestgöten ruutikellari räjähti ilmaan.
 
Myöhemmin kesällä vuonna 1522 junkkeri Tuomas sai käskyn koota runsaasti ruokavaroja Suomesta ja viedä ne Tukholmaan, jossa olevia tanskalaisia Kustaa Vaasa piiritti. Tuomas purjehti Suomesta isolla laivastolla. Tultuaan likelle Ruotsin rannikkoa hän lähetti pienen laivan vakoilemaan, olisiko näkyvissä vihollisia.
 
Juuri silloin sattui Eerik Flemingin johtama ruotsalainen laivasto olemaan erään saaren takana väijyksissä. Äkkiarvaamatta hän valloitti tanskalaisen laivan ja vei sen miehistön vankina ruotsalaisiin laivoihin.
 
 Fleming kokosi laivaston ja vei sen suojaan Elfsnabbeniin, ja tanskalais-lyypekkiläinen laivasto purjehti muutaman viikon perästä takaisin kotivesilleen 
 

Sitten hän puki itsensä ja väkensä vangittujen tanskalaisten vaatteihin, nousi tuohon pieneen laivaan ja laski täysin purjein tanskalaista laivastoa kohti.
 


Junkkeri Tuomas näki laivan lähenevän, halusi heti kuulla, minkälaisia sanomia se toi, ja soudatti itsensä veneellä vakoilijalaivalle. "Mitä kuuluu?" kysyi hän. "Kaikki hyvin!" vastasi Fleming tanskalaisessa takissaan. Junkkeri Tuomas kapusi kohta laivaan.
 
Tuskin hän oli ennättänyt kannelle, kun jo havaitsi petoksen ja yritti hypätä veneeseen, mutta samassa hänet otettiin kiinni. Fleming laski taas Ruotsin saaristoa kohti, ja tanskalainen laivasto, jonka miehistö oli nähnyt junkkeri Tuomaan nousevan laivaan, seurasi jäljessä.
 


Heti ryntäsi Fleming tanskalaisten kimppuun, joilla ei ollut päällikköä, ja valtasi koko heidän laivastonsa, yhtä laivaa vaille, jonka nimi oli "Suomen prinssi". Tämä puolustautui urhoollisesti koko Ruotsin laivastoa vastaan, se täytyi ampumalla sytyttää palamaan ja se upposi kaikkine väkineen.
 
Junkkeri Tuomas vietiin vangittuna Kustaa Vaasan eteen ja hirtettiin tammeen julmien tekojensa palkinnoksi. Se häntä enimmin harmitti, ettei häntä, muka ritarimiestä, hirtetty edes hamppunuoralla, vaan niiniköydellä. Mutta Eerik Flemingistä tuli rikas ja mahtava mies sekä ruotsalaisen laivaston amiraali.
Kurck-suvun vaakuna

Piispa Arvid Kurki.
Maunu Tavastin jälkeen oli Turun piispoina ollut rikkaita, oppineita ja mahtavia miehiä Suomen ylhäisimmästä aatelistosta. He olivat uljaita kirkkoruhtinaita, viisaita hallitusmiehiä ja rakastivat maatansa.

Suomi kukoisti heidän hallituksensa aikana. Mutta tästä hyvästä ajasta teki lopun Venäjän sota ja tanskalaisten hävitykset.

Kirkot ryöstettiin, maa köyhtyi, kansa ei jaksanut maksaa kymmenyksiä. Svante Sturen aikana oli Turussa peräkkäin kaksi vanhaa piispaa, jotka eivät jaksaneet pitää järjestystä näinä kovina aikoina. Ja suuri sekasorto oli silloin kaikissa oloissa.


Viimein tuli valtioviisas ja ylhäissukuinen Arvid Kurki Turun piispaksi vuonnä 1510. Hän hallitsi hiippakuntaansa jäntevästi, ja vielä kerta nähtiin katolisen kirkon ylipaimenen esiintyvän melkein yhtä loistavana, ylevänä ja mahtavana kuin hänen kuuluisat edeltäjänsä. Mutta ajat kävivät yhä tukalammiksi. Arvid piispan likeisin esimies, Upsalan arkkipiispa Kustaa Trolle, oli maanpetturi ja kannatti Kristian kuningasta.
 
Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 15101522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin. 
Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa. Hänen seuraajansa alkoivat jo edistää uskonpuhdistusta maltillisesti. Kustaa Vaasan kannattajana Kurki joutui pakenemaan tanskalaisia näiden hyökättyä vuonna 1522. Hän hukkui laivansa upotessa Selkämerellä.
 
Kun tanskalaiset pääsivät voitolle ja valloittivat Suomen, niin Arvid piispalla ei ollut muuta neuvoa kuin teeskennellyllä alamaisuudella viihdyttää Kristian kuninkaan epäluuloa. Hän pyysi kuninkaalta maatiloja ja etuja, esiintyäkseen omanvoiton pyytäjänä, sillä Kristian kuningas, joka oli petollinen, ei luullut kenenkään voivan menetellä rehellisesti ja omaa hyötyään katsomatta.
Sen vuoksi kuningas armahti Arvid piispaa, mutta kaikki rehelliset Suomen miehet surivat sitä, luullen heidän piispansa pettäneen isänmaansa.
 


Arvid piispa antoi maanmiestensä jonkin aikaa luulla hänestä pahaa ja kätki suuren joukon sota-aseita Kuusiston linnan kellariholveihin. Mutta kun Kustaa Vaasa lähetti sotaväkeä Turkuun, heitti piispakin teeskentelyn, jakoi sotaväelle aseita ja yhtyi julkisesti vapauden puolustajiin. Kansalaisemme noudattivat hänen kehoitustaan ja varustautuivat tanskalaisia vastaan.
 
Arvid piispa tiesi kyllä panevansa henkensä ja onnensa alttiiksi, mutta näitä hän piti vähäarvoisina, sillä isänmaa oli hänelle kaikkia maallisia etuja rakkaampi.On jo kerrottu, että Turun linna jäi valloittamatta ja sai keväällä vuonna 1522 apua tanskalaiselta laivastolta.
Tanskalaiset olivat taas vähän aikaa herroina maassamme ja etsivät piispaa kaikkialta rangaistaksensa häntä hänen luopumisestaan. Arvid piispa pakeni rannikkoa myöten pohjoiseen päin, ensin Raumalle, sieltä Poriin, sieltä Närpiöön Pohjanmaalle.
 


Mutta kun vainoojat alinomaa olivat hänen kintereillään, täytyi hänen Närpiössä astua laivaan paetakseen Ruotsiin. Hänen mukanaan lähti useita maamme ylhäisimpiä aatelisia, rouvia ja pappeja.
Laiva oli kiireessä tullut huonosti varustetuksi, kenties oli siinä myöskin liiaksi väkeä ja tavaraa. Kun pakolaiset likenivät Ruotsin rannikkoa Öregrundin edustalla, nousi kova myrsky, ja siinä hukkui laivan keralla piispa ja kaikki pakolaiset 23 päivänä toukokuuta v. 1522.
 
 Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 15101522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin.
 
Näin päättyi Suomen viimeisen katolisen piispan kunniakas elämänura. Niinkuin ensimmäinen piispa Henrik oli antanut henkensä Suomen puolesta, niin uhrasi myöskin viimeinen piispa, Arvid Kurki, henkensä isänmaansa puolesta. Emme siis saa unohtaa, että katolinen kirkko Suomessa kaikkine puutteineen ja vikoineen kuitenkin on sekä alkanut että päättänyt vaiheensa kunniakkaasti.
 


Tanskan Turussa

18-1 2017

Simo Tuomola

maanantai 16. tammikuuta 2017

Riita naisesta

Tänään 16-1 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Iivana Julma kruunattiin koko Venäjän tsaariksi 16-vuotiaana 16. tammikuuta vuonna 1547. Valtaistuimelle Moskovan suuriruhtinaaksi poika oli noussut kolmivuotiaana vuonna 1533.



 
 Sergei Eisensteinin elokuvanäkemys nuoresta tsaarista.

Iivana Julma eli Iivana IV (25. elokuuta 1530 Moskova28. maaliskuuta (J: 18. maaliskuuta) 1584 Moskova) oli Venäjän ensimmäinen tsaari (keisari). Alkukielisessä nimityksessä Ivan Groznyi (ven. Иван Грозный) sana groznyi ei tarkoita julmaa, vaan toisaalta enemmänkin ”ankaraa”, pelonsekaista kunnioitusta herättävää, toisaalta suurta, suurenmoista.

Piankos Iivanalla ja Ruotsin Juhana III:lla menivät sukset ristiin, eikä vähiten Katariina Jagellonicasta käydyn kiistan vuoksi. Miehet olivat heilastelleet samaa naista. Vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rajalinja ei oikein enää vastannut todellisia valtasuhteita ja päällä olivat myös Karjalaa koskevat rajariidat ja etupiirikiistat Baltiassa, mutta eniten tuntui kaivertavan juuri taistelu naisesta, jonka Juhana-herttua oli kaapannut itselleen Turkuun vaimoksi jouluna 1562.




 Katariina Jagellonica (1. marraskuuta 1526 Krakova16. syyskuuta 1583 Tukholma) oli Juhana III:n ensimmäinen vihitty puoliso, Suomen herttuatar ja sittemmin Ruotsin kuningatar.

 Katariina varttui kuninkaan hovissa Krakovassa ja sai hyvän kasvatuksen. Hänet naitettiin 11 vuotta nuoremmalle Suomen herttua Juhanalle Vilnassa 4. lokakuuta 1562. Avioliitto oli poliittinen; se oli osa Juhanan pyrkimyksiä muodostaa Venäjän vastainen liittoutuma.

Myös Venäjän Iivana IV Julma oli yrittänyt kosia Katariinaa, mutta tuloksetta. Toisaalta avioliitto hiersi Juhanan ja hänen veljensä Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n välejä. Eerik kiisteli Sigismund I:n pojan, Sigismund II Augustin kanssa vallasta Baltiassa. Avioliittoneuvotteluja käytiin Ruotsin ja Puolan ollessa sodassa.

Juhanan ja Iivanan väliset keskinäiset loukkauskirjeet ja Käkisalmen rajakahakat johtivat vähitellen sotaan vuonna 1570.Turulla oli keskeinen asema tässä sodassa muonavarastona, laivatelakkapaikkana ja merikuljetusten keskuksena. Lisäksi Turun linnaan suljettu kuningas Eerik XIV perheineen aiheutti päänvaivaa Juhanalle. Eerik oli lähettänyt avunpyynnön tsaarille noustakseen takaisin valtaan ja Juhana siirsi Eerikin turvallisuussyistä Kastelholman linnan suojiin.

Pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota on Ruotsin ja Venäjän vuosina 1570–1595 käymä sota, joka päättyi Täyssinän rauhaan. Sodasta on käytetty myös nimityksiä 25-vuotinen sota, pitkä viha ja pitkäviha

Ensimmäiset Ruotsin hyökkäysyritykset eivät onnistuneet, mutta vuonna 1572 ylipäällikkö Herman Fleming eteni Pähkinälinnan alueelle Inkeriin hävittäen seutua. Venäläisten toiminta lamaantui ja aselepo solmittiin vuosiksi 1573–1577.

Herman Pietarinpoika Fleming (n. 15201583) oli suomalainen valtaneuvos, soturi ja Louhisaaren kartanonherra. Hän taisteli Virossa ja Suomessa vuodesta 1570. Hän tuli Suomen sotaväen ylipäälliköksi vuonna 1574 ja Narvan käskynhaltijaksi vuonna 1582. Hän toimi myös Etelä-Suomen laamannina, oli Kustaa Vaasan luottamusmies. Amiraali, Hämeen, Tallinnan ja Viipurin linnanpäällikkönä sekä Suomen käskynhaltija.



 

Pontus De la Gardie (15205. marraskuuta 1585) oli ranskalaissyntyinen ruotsalainen sotapäällikkö
 
Vuonna 1579 Ruotsi yritti Narvan valtausta siinä onnistumatta. Samaan aikaan Puola aloitti sodan Venäjän kanssa, mikä oli Moskovalle vakava takaisku. Uusi ylipäällikkö Pontus De la Gardie aloitti hyökkäyksen, joka johti Käkisalmen linnan ja kaupungin valtaamiseen. Ruotsin sotatoimet jatkuivat menestyksekkäästi Baltiassa ja Narva vallattiin 1581. Venäjä oli työnnetty aivan Suomenlahden pohjukkaan.

Aseet vaikenivat, kun Pljussajoen välirauha solmittiin 1583. Sitä pidennettiin jatkoneuvotteluilla vuoteen 1590. Sissisota kuitenkin jatkui erityisesti Karjalan ja Savon raja-alueilla kiivaana. Rauhaan taipumaton Juhana kuoli 1592 ja Ruotsin sisä- ja ulkopoliittinen tilanne muuttui jyrkästi.

Vuonna 1593 Ruotsin kuninkaaksi tuli Puolan kuningas, Juhanan poika, katolinen Sigismund. Turussa uusi kuningas oli erityisen suosittu. Sisäisesti maa ajautui kuitenkin valtataisteluun kuninkaan ja hänen setänsä, Kaarle-herttuan välillä.

 Sigismund oli Ruotsin kuninkaan Juhana III:n ja puolalaisen ruhtinatar Katariina Jagellonican poika.



 SigmIIIVasa.jpg
 Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 156630. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 15931599 ja Puolan kuningas vuosina 15871632

Ruotsin sisäinen valtataistelu yhdessä Venäjän pahenevien sisäisten vaikeuksien kanssa helpottivat rauhanneuvotteluja. Molemmilla osapuolilla oli tarve rauhaan, ja nyt Puolan tuki oli mukana. Täyssinän rauha solmittiin 18. toukokuuta 1595 Inkerin Täyssinässä.

Uusi raja vedettiin Saimaasta Olavinlinnan itäpuolta Kainuuseen ja sieltä Inarijärven kautta Pohjoiselle jäämerelle. Ruotsi luovutti valloittamansa Käkisalmen läänin Venäjälle, mutta piti nykyisen Viron pohjoisosan sekä Narvan, mikä vahvisti Ruotsin asemaa Itämerellä.

Pitkävihassa mukana
Turussa 16-1 2017
Simo Tuomola