keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Verikirkko

 Tällä päivämäärällä 13-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjän tsaari Aleksanteri II kuolemasta Pietarissa 1881.
 
 Keisarijuhlaa vietettiin suureellisesti myös Turun tuomiokirkon edustalla Aleksanteri II:n syntymäpäivänä 29.4. 1894. Valokuvaaja Carl Johan Schoultz oli paikalla tallentamassa keisarin rintakuvan paljastusta kirkon portailla. Maisteri Lagus piti juhlakansalle juhlapuheen. Paikalla oli yleisöä peräti 14000 hengen verran. Kuva löytyy Åbo Akademin kokoelmista. Tosin itse juhlittava keisari oli kuollut jo vuonna 1881.

1881Venäjän tsaari Aleksanteri II sai surmansa palatsinsa lähellä pommiattentaatissa (gregoriaanisen kalenterin mukaan, Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan oli 1. maaliskuuta).





 

Aleksanteri II (29. huhtikuuta (J: 17. huhtikuuta) 1818 Moskova13. maaliskuuta (J: 1. maaliskuuta) 1881 Pietari) oli Venäjän keisari, Puolanmaan tsaari ja Suomen suuriruhtinas vuosina 18551881. Aleksanteri II oli Suomelle myötämielinen hallitsija.

Hänen aikanaan toteutettiin Venäjällä maaorjien vapauttaminen 19. helmikuuta 1861 (vanhaa lukua, uutta lukua 3. maaliskuuta), minkä vuoksi häntä Venäjällä kutsuttiin myös vapauttajatsaariksi. Balkanilla slaavit ja ortodoksiset kansat kutsuvat häntä vapauttajatsaariksi, koska hän vapautti heidät sodassa turkkilaisten vallasta.

Aleksanteri II seurasi isäänsä helmikuussa 1855, kesken käynnissä olleen Krimin sodan. Nikolai I:n kaudella alkanut Krimin sota Ottomaanien valtakuntaa eli Turkkia vastaan laajeni suursodaksi Ranskan ja Britannian liityttyä Turkin avuksi Venäjän saavutettua merkittäviä voittoja sitä vastaan.




AlexII.JPG

 
Suomessa Krimin sotaa kutsuttiin itämaiseksi sodaksi tai Oolannin sodaksi siksi, että ranskalais-englantilainen laivasto-osasto hyökkäsi Ahvenanmaalle, tuhosi Bomarsundin linnoituksen ja teki tuhojaan myös Suomen suuriruhtinaskunnan rannikolla Pohjanlahdelta Suomenlahdelle. Rauhan tuloksena alkoi Ahvenanmaan demilitarisointi. Tappiot sodassa johtivat uudistusvaatimuksiin Venäjän tuomiseksi länsivaltojen tasolle.




 Aleksanteri II:n patsas Helsingin Senaatintorilla.

Aleksanteri II:n patsas on Venäjän tsaarille ja Suomen suuriruhtinaalle Aleksanteri II:lle omistettu muistopatsas Helsingin Senaatintorilla. Johannes Takasen ja Walter Runebergin suunnittelema muistomerkki paljastettiin vuonna 1894, ja se on yksi Helsingin vanhimpia ja huomattavimpia julkisia muistomerkkejä.

Keisarinna Maria kuoli 1880, jolloin Aleksanteri nai salaisesti rakastajattarensa ruhtinatar Jekaterina Dolgorukajan. Aleksanteri aikoi julistaa Jekaterinan virallisesti keisarinnaksi ja kansaa lepytelläkseen hän valmisteli perustuslakiluonnosta.

Samana päivänä kun Aleksanteri II allekirjoitti ilmoituksen aikeistaan, Vera Fignerin johtamaan Narodnaja voljaan kuuluva puolalainen aktivisti heitti pommin Katariinankanavan sillalla Aleksanteri II:n vaunuja kohti.

Tästä ei keisarille vielä käynyt mitään, mutta hän meni ulos vaunuista ja toinen terroristi heitti pomminsa hänen lähelleen. Keisari kuoli saamiinsa vammoihin Talvipalatsissa. Narodnaja voljan terroristit olivat tehneet tätä ennen jo seitsemän epäonnistunutta murhayritystä keisaria vastaan.

Aleksanteri II:n muistoksi attentaattipaikalle pystytettiin myöhemmin Verikirkkona tunnettu Kristuksen ylösnousemisen katedraali.


 
 
Verikirkko. Kirkko toimii nykyään museona.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali (ven. Собор Воскресения Христова, Sobor Voskresenija Hristova) eli Verikirkko (ven. Храм Спаса на Крови, Hram Spasa na Krovi, "Kirkko veren päällä") on Pietarissa sijaitseva ortodoksinen kirkkorakennus. Kirkko rakennettiin Aleksanteri III:n käskystä vuosina 1883–1907 Gribojedovin kanavan varrelle paikalle, jolla hänen isänsä ja edeltäjänsä Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881.

 Keisari Aleksanteri II oli todella suosittu hahmo Suomessa. Hän vieraili täällä useaan otteeseen - ensimmäisen kerran vasta valtaistuimelle noustuaan vuonna 1856. Venäjän keisareiden vierailut ”autonomisella kokeilualueella”, Suomessa, eivät olleet harvinaisuus: jo Aleksanteri I oli vieraillut täällä useaan otteeseen. Vierailujen tavoitteena oli vahvistaa suhteita suomalaisiin ja erityisesti Suomen eliittiin.


 Kuvahaun tulos haulle aleksanteri II turku

Aleksanteri II:n suosiota kuvaa hyvin se tapa, jolla hänen vierailunsa Suomessa etenivät. Keisarin saapuessa ensimmäisellä Suomen matkallaan Helsinkiin, otettiin hänet vastaan soihduin, palavin tervatynnyrein ja hurraahuudoin.

Ylioppilaiden lähetystö tervehti Aleksanteria isänmaallisella laululla keisarillisen palatsin, nykyisen presidentin linnan, luona. Helsingissä keisari esitteli säädyille uudistussuunnitelmiaan ja jatkoi matkaansa Turkuun, Tampereelle, Hämeenlinnaan ja Haminaan. Joka kaupungissa hänet vastaanotettiin samalla juhlallisuudella ja ilolla kuin Helsingissäkin.



Kuvahaun tulos haulle aleksanteri II turku  

Turussa keisaria varten oli jopa pystytetty kunniaportti, joka oli varustettu latinankielisellä tekstillä, joka suomennettuna tarkoitti: ”Ja hän karkottaa taivaalle kertyneet pilvet ja tuo auringon takaisin”

Eipä siis ihme, että Pietariin palattuaan keisari toimitti Helsingfors Tidningar –sanomalehden välityksellä seuraavanlaisen tervehdyksen suomalaisille:

”Annan tehtäväksenne puolestamme tulkita rakkaille ja uskollisille suomalaisilleni kiitollisuuteni niistä Minulle niin kallisarvoisista tunteista, joita heillä on Minua kohtaan, ja samalla ilmaisemaan heille muuttumattoman suosiollisuuteni.”  

Keisari vieraili uskollisten alamaistensa keskuudessa vielä kahteen otteeseen ja sai molemmilla kerroilla nauttia vastaavanlaisesta vieraanvaraisuudesta uudestaan.

Aleksanteri II kutsui koolle myös Suomen valtiopäivät, joita ei oltu pidetty "valtiollisen yön" aikana lähes 50 vuoteen. Suomi teollistui ja vaurastui. Ensimmäinen suuri teollisuusnäyttely pidettiin Kaivopuistossa 1876. Myös keisari vieraili näyttelyssä.

 ''Hän oli vanhentunut. Mutta hänen kasvonsa valkenivat, kun hän näki sen teknillisen taidon, jonka hän Suomessa oli pannut alkuun'', Topelius kirjoittaa.



Kunniaportilla
Turussa 13-3 2017
Simo Tuomola

lauantai 9. maaliskuuta 2024

Mahtipiispa

 Tänään 9-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun mahtipiispa Maunu II Tavastin eli Magnus Olain kuolemasta Mynämäellä 1452. Turun piispana hän toimi vuosina 1412-1450.
 
 
Maunu Tavast – Wikipedia
 
1452Maunu Tavast, Turun piispa (14121450) (s. 1357

 
Magnus II Tavast, myös Magnus Olai ("Maunu Olavinpoika") (k. 9. maaliskuuta 1452 Mynämäki) oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa eli Suomen piispa. Hän toimi Suomen piispana vuosina 14121450.
  

Hän oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa, joka ehti kirkon johtotehtävien lisäksi edustaa Suomea myös politiikan alalla, toimien mm. kuningas Eerik Pommerilaisen kanslerina. Hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.
 
 


Piispa Maunu II Tavast "Maunu Olavinpoika"syntyi Mynämäen Alasjoella. Synnyinajankohta on 1370-luvun alkupuolella. Syntymävuotta ei varmaksi tiedetä. Maunun isä oli rälssimies Olavi Tavast Juhopoika. Maunu Tavast kuoli vuonna 1452.


Turun tuomiokirkon komistamisen lisäksi hän perusti Naantaliin Birgittalaisluostarin ja kunnosti Kuusiston piispanlinnaa, jonka palon yhteydessä 1439 tuhoutui runsaasti Turun historiaa koskevia asiakirjoja. Kuningas Kaarle Knuutinpojan astuessa valtaan 1448, kruunauksen suoritti 29. kesäkuuta juuri piispa Magnus Olavinpoika.

Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (1408/140915. toukokuuta 1470) oli Ruotsin kuningas kolmeen otteeseen (14481457, 14641465 ja 14671470) ja Norjan kuningas 14491450. Ruotsin kuninkaana hänet tunnetaan myös nimellä Kaarle VIII ja Norjan kuninkaana nimellä Kaarle I.

Suomea valtansa merkittävänä tukijalkana pitäneen Kaarlen jälkeläisistä tsaari Nikolai II nousi vuonna 1894 Suomen suuriruhtinaaksi, jolloin Kaarlen jälkikasvu palasi eräässä muodossa taas hallitsemaan Suomea.




Kaarle Knuutinpojan kruunajaissaatto.

 
 Tiedosto:Karl Knutsson Bonde Viborgs slott kungaval Severin Falkman 001.jpg
Karl Knutsson Bonde lämnar Viborgs slott för att delta i kungavalet i Sverige. Det nationalromantiska budskapet är att Finland spelade en viktig roll i Sveriges politiska historia.

Ruotsin kuninkaanvaali on omien presidentin vaalimme edeltäjä. Nils Turenpoika Bielke sai aikanaan tuestaan kapinassa lupauksen, että Suomen laamanni (Bielke itse) olisi mukana valitsemassa uutta kuningasta. Montako kertaa ( ja milloin ) itse asiassa Ruotsin kuningas valittiin Moran kivillä niin, että suomalaisia edustajia oli mukana.
  
Nils Bielke (7. helmikuuta 1644 Tukholma – 26. marraskuuta 1716) oli ruotsalainen vapaaherra, sotilas, kuninkaan neuvostonjäsen, diplomaatti, poliitikko, kenraaliluutnantti 1678, Ranskan lähettiläs 1679-1682, Pommerin kenraalikuvernööri 1687 ja vuodesta 1690 sotamarsalkka.
 
 
 
Keskiajan historiamme lähdetilanne on sellainen, että täydellistä ja varmaa vastausta tähän kysymykseen ei voi antaa. Håkan /Haakon Maununpojan kirje 15.2.1362 (suomennos julkaistu teoksessa Suomen historian dokumentteja 1, s. 40-41) totesi, että Itämaan (= suomalaisten) puuttuminen valintakokouksesta ei ollut este vaalin toimittamiselle.

Luultavasti suomalaisten osallistuminen rajoittuikin useimmiten siihen, että he saattoivat vain jälkikäteen yhtyä jo tehtyyn vaaliin. Muutenkin myöhäiskeskiajan sekavat poliittiset olot – unionitaistelut ym. – aiheuttivat sen, että kuninkaanvaaleissa usein poikettiin laillisista muodoista. Kuvaavaa aikakaudelle on, että Kaarle Knutinpoika Bondekin ehti olla kolme kertaa kuninkaana.

Luultavasti suomalaiset eivät käyttäneet oikeuttaan ainakaan ennen 1400-lukua. Vuonna 1436 tehdyssä ehdotuksessa unionin perussäädöksiksi tunnustettiin myös suomalaisten osallistumisoikeus Ruotsin kiintiössä: täkäläisiä edustajia olisivat olleet laamanni, yksi aatelismies, Turun pormestari ja kaksi itsenäistä talonpoikaa.


Vuoden 1436 ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta selkeän vahvistuksen Suomen oikeus sai Kristoffer Baijerilaisen maanlaissa (1442), joka yksityiskohdissa seurasi Håkanin kirjettä ja otti huomioon senkin seikan, että Suomi oli v. 1435 jaettu kahteen laamannikuntaan.


 

Kristofer Baijerilainen (26. tammikuuta 14186. tammikuuta 1448) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan ja Norjan vuosina (14401448) ja Ruotsin vuosina (14401448).
 
Todennäköisesti juuri piispa Magnus Olain (Maunu Tavast) oli keskeisenä henkilönä ollut ajamassa tämän Suomen oikeuden kirjaamista lakiin.

Vuonna 1448 Kaarle Knutinpoika Bonde saattoi palauttaa kuninkuutensa nimenomaan Suomesta tuomansa asevoiman turvin. Ei tiedetä, osallistuivatko meikäläiset varsinaiseen vaaliin, mutta piispa Magnus Olai (Maunu Tavast) osallistui ainakin kruunajaisiin Uppsalassa 29.6.1448.

Vuoden 1457 kuninkaanvaalista, jossa Tanskan ja Norjan kuningas Kristian Oldenburgilainen valittiin myös Ruotsin hallitsijaksi, on enemmän tietoja. Suomalaiset saivat kutsun Tukholmassa 23.6. pidettävään vaalikokoukseen, mutta eivät sinne lähteneet. Sen sijaan he järjestivät Turussa jo seuraavana päivänä rinnakkaiskokouksen, joka päätyi yhtäläiseen ratkaisuun.

Kuningas Hannun vaaliin v. 1497 suomalaiset eivät osallistuneet, mutta kun hänen poikansa Kristian valittiin isän vielä eläessä kruununperilliseksi toukokuussa 1499, oli Suomesta paikalla koko maanlain määräämä edustus tiettävästi ainoan kerran. Mukana olleiden talonpoikien nimetkin tiedetään.

 
Kustaa Vaasa ja M. Agricola.
 
Kustaa Vaasan vaalissa v. 1523 Suomea edustivat molemmat laamannit. Perinnölliseen kuninkuuteen Ruotsissa siirryttiin v. 1544.

Edellisessä ei ole huomioitu 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun valtionhoitajavaaleja. Yleensä kaikille vaalikokouksille oli tuohon aikaan tyypillistä, että itse asiassa järjestettiin kaksi kokousta: säädyt tai vahvimmassa asemassa olevat mahtimiehet päättivät ensin ja sitten päätös vahvistettiin muodollisessa kokoonpanossa pidetyssä kokouksessa.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/55/Magnus-Tawast-1933.jpg


Tavast lisäsi 1412 sukunsa vaakunaan panssaroidun käsivarren (kuvamme postimerkissä vuodelta 1933) oheen Turun tuomiokirkon tunnuksena ristivaakunat.



Maunun on väitetty syntyneen 14. lokakuuta 1357. Tietoa pidetään kuitenkin epäuskottavana, varsinkin kun hän olisi tällöin elänyt 94-vuotiaaksi. Todennäköisempi synnyinajankohta on 1370-luvun alkupuolella. Maunun isä oli rälssimies Olavi Tavast Juhopoika.

Maunu opiskeli Prahassa, jossa valmistui 1396 baccalaureukseksi ja sai 1398 maisterin arvon. Hän toimi sen jälkeen Eerik XIII:n hovikappalaisena ja kanslerina. Vuonna 1406 hän sai verovapauden mynämäkeläiseen tilaan, seuraavana vuonna hänestä tuli Turun tuomiokapitulin arkkiteini.




 

 Vuonna 1412 hänet valittiin Bero Balkin jälkeen Turun piispaksi ja hän kävi Roomassa saamassa piispanvihkimyksen. Matkalla hän hankki tuomiokirkolle, Turun katedraalikoululle sekä Viipurin ja Mynämäen kirkolle joukon aneita.

Maunu laajensi ja kaunisti Turun tuomiokirkkoa ja rakennutti sinne uusia alttareita sekä nimeään kantavan Maunu Tavastin kuorin. Hän perusti Naantalin birgittalaisluostarin ja kävi pyhiinvaellusmatkalla Palestiinassa. Turkuun Maunu rakennutti kivisen piispan kartanon. Hän vahvisti myös Kuusiston linnaa.





 
 Kuusiston linnan raunioita.

Kuusiston piispanlinna (ruots. Kustö biskopsborg) oli Suomen katolisten piispojen linna Piikkiönlahden rannalla Kuusistossa, nykyisen Kaarinan kaupungin alueella. 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa perustettu linna oli käytössä uskonpuhdistukseen asti. Linna purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528.


Ensimmäinen maininta Kuusistosta on piispa Maunu I:n 1295 päivätyssä kirjeessä. Piispainkronikan mukaan Kuusiston linna rakennettiin piispa Ragvald II:n aikana. Ensimmäinen Kuusiston linnaa koskeva päivitys kuului: "Datum in Custu."
 
1400-luvulla piispa Maunu Tavast varusti linnaa tukikohdaksi kauppaa ja puolustusta varten. Sitä alettiin kutsua linnaksi, ei enää kartanoksi.


 


Vuonna 1421 Maunu oli ehdolla Uppsalan arkkipiispaksi, mutta ei tullut valituksi.

Kirkon johtotehtävien lisäksi Maunu toimi Suomen hyväksi myös politiikassa, muun muassa sovitellen vuonna 1438 Satakunnassa puhjenneen kapinaliikkeen.



Davidin kapina oli Ylä-Satakunnassa vuosina 14381439 tapahtunut talonpoikaiskapina. Liikehdintä levisi Vesilahden ja Lempäälän pitäjistä myös läheiseen Hämeeseen. Samaan aikaan Davidin kapinan kanssa myös Karjalassa oli vastaavia kapinailmiöitä.

Asiakirjat eivät kerro, miten tämä mittavaksi paisunut kapina taltutettiin, mutta vouti Hannu Kröpelin oli asiassa mukana, ja itse Turun piispa Maunu II Tavast oli henkilökohtaisesti sovittelemassa tätä hyvin uhkaavaa tilannetta Lempäälän Kuokkalassa tammikuussa 1439. Maunu II Tavast tunsi alueen, koska hän oli itse ollut jo vuonna 1422 vihkimässä Vesilahden uutta kirkkoa.





Elämänsä loppupuolella Maunu siirtyi asumaan Naantalin Piispanniemeen, jota silloin kutsuttiin Lokaniemeksi. Maunu luopui piispan virastaan vasta vuonna 1449. Häntä seurasi piispana Olavi Maununpoika, jonka ulkomaisia opintoja hän oli tukenut. Maunu on haudattu Turun tuomiokirkkoon.


Mahtaillen
Turussa 9-3 2017
Simo Tuomola

lauantai 2. maaliskuuta 2024

Nepotismia

 Tänään 2-3 löydämme itsemme Turun akatemian tiloista maisterin tutkinnon pro gradu -tilaisuudesta, jossa opinnäytteen puolustajana toimii piispan poika Isaacus Rothovius junior.  Filosofian maisteriksi (ultimus) hän valmistuu jo hyvin pian 2.5.1650.


Kuvahaun tulos haulle isac rothovius

Junior on syntynyt Nyköping oletettavasti 1610-luvun lopulla. Vanhempina Nyköpingin kirkkoherra ja rovasti, myöhemmin Turun hiippakunnan piispa ja Turun akatemian varakansleri, filosofian maisteri Isaacus Birgeri Rothovius ja hänen 2. puolisonsa Katarina Andersdotter.

Ylioppilas (Smålandus) Tartossa 24.10.1636, depositio samana päivänä; ylioppilas (ex Acad. Dorp.) Uppsalassa 24.9.1638, (Rothovius Isaac Junior) Turussa 1645/46; respondentti (pro gradu) 2.3.1650; filosofian maisteri (ultimus) 2.5.1650.

Junior oli isälleen viinaan menevänä murheen kryyni, mutta se ei estänyt piispan perhedynastian nepotismia, omien sukulaisten suosimista.

 
Turun tuomiokapituli ehdotti 12-8 1648 hiippakunnan piispan, Isaacus Rothovius juniorin isän, anomuksesta pojan nimittämistä Paraisten kappalaiseksi oikeudella seurata isäänsä Paraisten kirkkoherrana.
 Kuvahaun tulos haulle per brahe

Turun akatemian kansleri, valtakunnandrotsi, kreivi Per Brahe ”suhtautui varauksin piispan pyrkimyksiin sijoittaa poikansa Paraisten kirkkoherraksi”, hän ”epäili pojan kykyjä ja viittasi tämän heikkouteen väkijuomiin asettaen kyseenalaiseksi, oliko pitäjä ja sen aatelisto halukas ottamaan pojan kirkkoherraksi” (Parvio). Isaacus Rothovius junior asetettiin kuitenkin koeajaksi isänsä alaiseksi.

Hänestä tuli Paraisten kappalainen 1648, sai survivanssivaltakirjan Paraisten kirkkoherran virkaan; Paraisten kirkkoherra isänsä kuoltua 1652 ”enemmän isän kuin omien ansioittensa perusteella”.

Julkaisi Turussa hääonnittelurunon 1646 ja akateemisen onnittelurunon 1648. Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 9.5.1649, 11.5. ja 31.8.1650, (29).10.1651, helmikuu 1652.

Juniori kuoli Paraisilla 1655 ”vähemmän säännöllistä elämää” vietettyään (”befinnes vara med döden afgången”).

 Kuvahaun tulos haulle isac rothovius

Isaacus Birgeri (Isak Birgerinpoika) Rothovius (1. marraskuuta 1572 Angelstad, Småland10. helmikuuta 1652) toimi Turun piispana vuosina 1627–1652.


Rothoviuksen ote akatemian hallintoon oli voimakas ja hänen ympärilleen muodostunut perhedynastia tuki piispan pyrkimyksiä pitää jäntevästi akatemian johtoa käsissään.

 Rothoviuksen ensimmäinen vaimo oli Anna Erikintytär, jonka kanssa avioliitto solmittiin 29.10.1604 Nyköpingissä. Vaimon isä oli Nyköpingin pormestari Erik Larsson ja äiti Brita oli Strängnäsin piispan ja samalla myös Rothoviuksen esimiehen Petrus Jonaen tytär. Heidän lapsistaan tunnetaan nimeltä neljä:

  • Birger, ylioppilas 1624 Upsalassa, kirjoittautui 1632 Rostockin yliopistoon, missä väitteli 2.3.1632. Hän lienee kuollut nuorena, mutta oli elossa 1642.
  •  
  • Abraham, s. n. 1615, opiskeli Upsalassa jo elokuussa 1627 ja sen jälkeen Saksassa ja Hollannissa. Hän väitteli Leydenin yliopistossa 8.5.1637 ja palasi sitten Suomeen. Axel Oxenstierna otti huolehtiakseen pojasta, kunnes kuolema katkaisi nuorukaisen elämän 1639.
  •  Kuvahaun tulos haulle Aron Klöfverblad
  •  Klöfverskjöld-suvun vaakuna. Aron otettiin kamarikirjuriksi kuninkaalliseen tilikamariin eli verokamariin sekä nimitettiin 1628 Turun hovioikeuden aatelittoman luokan asessoriksi.
  •  
  • Anna, puoliso Viipurin linnan päällikkö, maamarsalkka Aron Klöfverblad (s.1605, k.1666), aateloitu nimellä Klöfverskjöld. Anna haudattiin 27.5.1652
  •  
  • Elisabet, solmi 7.11.1624 avioliiton Nyköpingin pormestarin Peder Larssonin kanssa. Avioliitto ei kuitenkaan ollut onnellinen, vaan johti miehen uskottomuuden tähden avioeroon.  Tyttären kohtalo aiheutti Rothoviukselle huolta moneksi vuodeksi, ja hän syytti ankarasti Peder Larssonia karkeasta ja hävyttömästä käyttäytymisestä Elisabetia kohtaan. Kun tuomio oli langetettu, vetosi Rothovius kirjeellään 27.6.1626 Axel Oxenstiernaan, että asia vietäisiin päätökseen henkilöön katsomatta. 

  •  Sven Vigelius eli Sveno Laurentii, Vestmannus (noin 1600 Köping, Västmanland, Ruotsi – 1653 Pietarsaaren pitäjä) oli suomalainen kirkkoherra, Turun akatemian professori ja rehtori. 

  • Elisabetin toinen puoliso oli 1628 Nyköpingin koulun rehtori Sven Vigelius, josta 1633 tuli Turun kirkkoherra ja joka toimi Turun akatemian rehtorina 1642–1643. Vihelius myös toimi piispan sijaisena Tukholman valtiopäivillä vuonna 1635.
  •  
Vaimonsa kuoltua keväällä 1612 Rothovius solmi ilmeisesti 1613 uuden avioliiton Östra Husbyn kirkkoherran Andersi Nikolain tyttären Catharinan kanssa. Catarina oli arka kunniastaan,  ja hänellä oli tavaton käräjöimisen halu turkulaisia vastaan. Heidän lapsistaan nimeltä tunnetaan :
 Kuvahaun tulos haulle tarton yliopisto  
Tarton yliopisto

  • Isaacus, häntä piispa kutsui 1648 vanhimmaksi pojakseen. Isaacus nuorempi oli tullut ylioppilaaksi Turussa 1635 ja kirjoittautui 24.10.1636 Tarton yliopistoon. Turun akatemiassa hän väitteli ja promovoitiin maisteriksi 1650. Brahe suhtautui varauksellisesti piispan pyyntöön sijoittaa poika Paraisten kirkkoherraksi. Kenraalikuvernööri epäili pojan kykyä ja viittasi tämän heikkouteen väkijuomiin. Päätökseksi tuli, että Isaacus junior asetettiin koeajaksi isänsä alaiseksi Paraisten kappalaiseksi. Piispan kuoltua 1652 poika nimitettiin Paraisten kirkkoherraksi. Hän kuoli 1655.
  •  
  • Carolus, s. 1622, merkitty 24.10.1636 Tarton yliopiston luetteloihin ja opiskeli 1642 Turussa, jossa väitteli 1644. Vaikean kuumetaudin jälkeen Carolus matkasi 1646 Rostockiin ja Leydeniin, missä hän aloitti opiskelun 2.11.1648 ja jatkoi siellä apurahan turvin vuoteen 1650. Ruotsiin palauttaan Carlous toimi Falunin oikeuspormestarina, kuoli 1655.
  •  
  • Laurentius, s. 1624 ja kuoli 2.2.1666. Hän opiskeli yhdessä veljiensä Isaacuksen ja Caroluksen kanssa ja oli 1646 toimessa Tukholman rahakamarissa. Piispa ei kuitenkaan ollut poikansa asemaan tyytyväinen, vaan sai puhutuksi pojalleen paikan kreivi de la Gardien seurueessa. Kreivi matkasi 1646 lähettilääksi Ranskaan Laurus mukanaan. Matka aiheutti kuitenkin isälle huolta, sillä poika velkaantui Pariisissa, eikä isä tiennyt, kuinka olisi lunastanut poikansa vapaaksi. Lauruksesta tuli 1654 kuparikaivoksen tarkastaja Avestadiin.
  •  
  •  
  •  
  • Jonas, s. 1.10.1629, opiskeli ensin Turun akatemiassa sen perustamisesta lähtien. Hänen yksityisopettajansa oli maisteri Enevaldus Svenonius, jonka kanssa hän siirtyi 1648 jatkamaan opintojaan Upsalan yliopistoon. Isä ilmeisesti toivoi pojasta pappia, mutta hänestä tuli juristi, 1668 asessori Svean hovioikeuteen ja 1674 revisiosihteeri. Hänet aateloitiin 30.9.1675 Rothåf-nimisenä, ja hän kuoli Tukholmassa 29.7. 1676.
  •  
  • Margareta, solmi avioliiton 14.5.1643 lääketieteen professorin Ericus Achreliuksen kanssa. Heillä oli kuusi lasta, joista tunnetuin kaunopuheisuuden professori Daniel Achrelius katsottiin nimenomaisesti Rothoviuksen tyttärenpojan ominaisuudessa arvolliseksi akatemian sihteerin toimeen.
  •  
  • Maria, solmi 7.5.1650 avioliiton logiikan professorin Johannes Pratanuksen kanssa. Häät olivat loisteliaat ja niihin kutsuttiin itse Pietari Brahe perheineen. Pratanus tuli nuoremman Isaacus Rothoviuksen jälkeen 1655 Paraisten ja myöhemmin Kemiön kirkkoherraksi. Marian tytär solmi avioliiton Petrus Laurbecchiuksen kanssa, josta myöhemmin tuli Viipurin piispa. Tämän poika Isaacus Laurbecchius oli kuuluisa pietistiteologi.
  •  
  •  Kuvahaun tulos haulle axel oxenstierna
 Axel Oxenstierna (16. kesäkuuta 158328. elokuuta 1654) oli valtakunnankansleri Kustaa II Aadolfin aikana ja Ruotsin historian merkittävimpiä valtiomiehiä.

Rothoviuksen toinen puoliso Catharina kuoli 3. joulukuuta 1646 ja seuraavana päivänä piispa kirjoitti Axel Oxenstiernalle:
»Mitä minä kirjoitan mitä ylhäisimmälle herralle, sen kirjoitan onnettomana, kirjoitan puolikuolleena. Sillä viimeyönä särjettiin sydämeni, mieli saatettiin sekasortoon ja kaikki ruumiin ja hengen lahjat revittiin hajalle...Sillä Jumala itse kutsui pois luotani rakkaan puolisoni, hurskaan naisen, arvossapidetyn rouvan, miehensä lohdun, kodin mitä viisaimman haltijattaren, seuralaisen, joka osallistui mitä uskollisimmin 33 vuoden aikana oleskeluun vieraalla maalla ja vaivoihini...Oi, minua onnetonta.»

Piispana
Turussa 2-3 2017
Simo Tuomola