keskiviikko 24. elokuuta 2016

Iivanoista ankarin

Tänään 25-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjän tsaari Iivana Julman syntymästä vuonna 1530. Alkukielisessä nimityksessä Ivan Groznyi (ven. Иван Грозный) sana groznyi ei tarkoita julmaa, vaan toisaalta enemmänkin ”ankaraa”, pelonsekaista kunnioitusta herättävää, toisaalta suurta, suurenmoista.

1530Iivana Julma, Venäjän tsaari (k. 1584)


 
 Iivana IV Julma Viktor Vasnetsovin maalauksessa vuodelta 1897.

Iivana Julma eli Iivana IV (25. elokuuta 1530 Moskova28. maaliskuuta (J: 18. maaliskuuta) 1584 Moskova) oli Venäjän ensimmäinen tsaari (keisari) Venäjän traditiossa hänestä käytetään nimitystä Ivan Vasiljevitš isänsä ja edeltäjänsä Vasili III:n mukaan.

Iivana nousi valtaistuimelle Moskovan suuriruhtinaaksi kolmivuotiaana 1533 ja hänet kruunattiin tsaariksi 16-vuotiaana 16. tammikuuta 1547.

Iivana avasi uusia kauppareittejä, perusti Vienanmeren Arkangelin englantilaisille kauppiaille ja liitti Venäjään Kazanin (1552) ja Astrakanin (1556) mongolivaltakunnat, jolloin Volga avautui kaupalle

Iivanan hallinnon jälkipuolisko oli vähemmän menestyksekäs. Länsilaajeneminen pysähtyi Liivinmaan sotiin Ruotsia, Puola-Liettuaa ja Saksalaista ritarikuntaa vastaan. 25-vuotinen sota vuosina 1570–1595 raunioitti talouden ja armeijan, ja pieniä alueita länsirajan läheisyydestä jouduttiin luovuttamaan.


 
 Iivana Julma surmaa poikansa, Ilja Repin 1885, Tretjakovin galleria.

Sotaväenotot Liivinmaan sotaa varten johtivat väestökatoon ja nälänhätään. Venäjän ennen rikkaimmasta alueesta tuli köyhin. Erimielisyydestä Novgorodin kanssa hän määräsi kaupungin asukkaat tapettaviksi. 1 500 ylimystä ja lukuisa, erikseen laskematon joukko vähäisempää väkeä surmattiin.

Vuonna 1581 Iivanan väitetään raivokohtauksen saatuaan surmanneen oman poikansa Ivanin päähän osuneella kepin huitaisulla.

Iivanan kuoleman jälkeen valtakunta jäi hänen mielisairaalle pojalleen Fjodor I:lle (1584–1598). Käytännön asiat jäivät langolle, Boris Godunoville.

Iivana Julman aikana käytiin Liivinmaan sota, joka kosketti myös Ruotsia ja näkyi ja kuului myös Turussa.

Liivinmaan sota käytiin vuosina 15581583 Liivinmaan hallinnasta, eli nykyisten Viron ja Latvian alueesta.


 

 
 "Venäläisten hirmutöitä Liivinmaalta", piirros vuodelta 1561.

Ruotsi oli pysytellyt sodan alkuvaiheen puolueettomana, vaikka ruotsalaisilla oli esimerkiksi Tallinnassa paljon kannatusta. Kustaa Vaasa oli solminut Venäjän kanssa Moskovan rauhansopimuksen ennen Liivinmaan sotaa ja hänen mukaansa Ruotsi ei olisi voinut sekaantua Liivinmaan tapahtumiin ilman vaaraa Venäjän suhteiden huonontumisesta.

Ruotsilla oli kuitenkin vuoden 1557 syksystä lähtien tarkkailijoita Tallinnassa. Suomen herttua Juhana neuvotteli Turussa itsenäisesti ritarikunnan kanssa Suomen aatelin tukemana joidenkin tukikohtien luovuttamisesta Ruotsille. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään.

Ruotsalaiset aloittivat aktiivisemman toiminnan Liivinmaalla Kustaa Vaasan kuoltua ja Eerik XIV:n noustua valtaan. Eerikin käskystä ruotsalaiset lähettivät lähetystön Tallinnaan, jossa neuvoteltiin Harju- ja Järvamaan liittämisestä Ruotsiin.


Neuvottelujen tuloksena Tallinnan porvarit sekä Harju- ja Virumaan vasallit sanoivat irti uskollisuutensa Saksalaiselle keisarikunnalle ja vannoivat 4.–6. kesäkuuta 1561 uskollisuudenvalan Eerikille. Näin kaikki Liivinmaan naapurivallat olivat osallistuneet sen maiden jakamiseen keskenään. Sota ei kuitenkaan päättynyt tähän.


 
 Tallinnalaisen Balthasar Russowin Liivinmaan kronikka sisältää silminnäkijäkertomuksia Liivinmaan sodasta.

Viron valtauksen jälkeen Eerikille ja Juhanalle tuli erimielisyyksiä ulkopolitiikan suunnasta. Juhanan mielestä tuli liittoutua Puola-Liettuan kanssa Venäjän laajentumisen estämiseksi.


Eerikin mielestä suhteita Venäjään ei pitäisi heikentää, jotta Ruotsi voisi hyötyä sen länteen suuntautuvasta kaupasta. Ruotsin pitäisi sitä vastoin estää Tanskan ja Puolan vallan liiallinen kasvu.

Juhanan ja Eerikin erimielisyydet johtivat Juhanan vangitsemiseen ja sotaan Tanskaa, Puola-Liettuaa ja Pohjois-Saksan hansakaupunkeja vastaan. Alkoi niin sanottu Pohjoismainen seitsenvuotinen sota. Baltia oli sodan sivunäyttämö.


 Siege of Narva 1558.jpg
 Narvan piiritys 1558, maalannut Boris Tšorikov vuonna 1836. Взятие Нарвы.
Ливо́нская война́


 X1-109 1.jpg
 Оборона Пскова

Ruotsin ja Venäjän välillä sota jatkui pitkään ja se päättyi  lopulta 19. elokuuta 1583 solmittuun kolmevuotiseen välirauhaan, jota jatkettiin myöhemmin vuoteen 1590 saakka. Sopimuksella Venäjä vahvisti Ruotsin Virossa valloittamien Läänemaan, Harjumaan, Virumaan ja Järvamaan omistusoikeuden. Ruotsi yhdisti valloituksensa vuonna 1584 Viron herttuakunnaksi.

Mutta palataan vielä Kustaa Vaasan aikaan ja Turkuun.

13-8 vuonna 1555 kuningas Kustaa Vaasa saapuu Suomeen lähes vuodeksi ja viettää tuosta ajasta 5 kuukautta Turun linnassa, mm. joulun 1555.

Kuninkaan läsnäolo sotajoukkoineen oli välttämätöntä Venäjän kanssa aloitetun sotatoimen vuoksi.  Suuri Venäjän sota eli Kustaa Vaasan Venäjän sota oli vuosina 15551557 käyty Kustaa I Vaasan johtaman Ruotsin ja Iivana IV Julman Venäjän välinen sota, joka päättyi  25. maaliskuuta 1557 solmittuun Moskovan rauhaan.





 
  Kustaa Vaasa Jakob Binksin muotokuvassa vuodelta 1542.

Se oli yksi tuon ajan rajasodista ja sitä kävivät pääasiassa suomalaiset Suomen aateliston johdolla. Sota osoitti muutenkin sen, että suomalaisten merkitys Ruotsin armeijassa oli kasvamaan päin. Esimerkiksi tässä sodassa muodostettiin ensimmäinen täysin suomalainen joukko-osasto, joita kolmikymmenvuotisen sodan aikana oli jo noin kaksikymmentä.

Rauha solmittiin 40 vuodeksi ilman uusia rajankäyntejä. Pähkinäsaaren rauhan raja jäi näin ollen voimaan. Seuraava sota (Pitkä viha) syttyi kuitenkin jo 1570. Suomalaisia oli mukana sodassa noin 3500 jalkamiestä ja 500 ratsumiestä. Ruotsista vahvistuksina lähetettiin 9248 jalkamiestä ja 478 ratsumiestä. Yhteensä noin 22874 jalkamiestä ja 978 ratsumiestä. Ruotsalaisten vahvistusjoukkojen tappiot olivat 723 jalkamiestä.


Kustaa Vaasa kehotti jo helmikuussa 1555 Suomen johtajia valmistelemaan hyökkäystä Pähkinälinnaan. Hänen käskystään rakennettiin Ruotsissa sotalaivoja, jotka kesällä kuljetettiin Viipuriin 3700 miehen kanssa.

Heinäkuussa Novgorodin ruhtinas Paletski lähetti Iivana Julman ohjeiden mukaisesti Viipuriin kirjeen, jossa hän valitti "ruotsien" Venäjän puolella tekemistä vahingoista ja ehdotti rajakokouksen pitämistä syyskuun alussa.


Koska Viipuri oli kaukana Tukholmasta, Viipurin linnalääniä hallittiin kuin itsenäistä valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä oli Viipuria kiinteämpi yhteys Tukholmaan ja vähemmän itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt kaupunki oli linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jonka ympärillä oli kaupunginmuuri.


Vasta Juhana-herttua kaavaili Turun ympäröimistä tykkitornein puolustusmuurilla.






Suomen aateliston voimakkaasti tukemat sotavalmistelut olivat kesken, joten Viipurin linnan päällikkö Maunu Niilonpoika joutui lähettämään 23. heinäkuuta 1555 neuvottelutarjoukseen kieltävän vastauksen.


Tilanne muodostui Moskovan Venäjälle vaikeaksi, koska se oli sidottu samaan aikaan tataarisotiin. Lisäksi oli mahdollista, että Ruotsi saisi Saksalaisen ritarikunnan liittolaisekseen.

Kustaa Vaasakin oli laskenut Saksalaisen ritarikunnan varaan, mutta kun ritarikunta ei suostunutkaan taistelemaan Ruotsin rinnalla, yritti hän vielä peruuttaa sotaretken. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä, koska Suomen aatelisto oli valmis sotaan, ja se oli jo lähettänytkin nopeasti liikkuvan ruotsalaisilla apujoukoilla vahvistetun armeijansa Viipurista kohti Pähkinälinnaa.




Pähkinälinna 
 
Näissä merkeissä Kustaa Vaasan oli itsekin pakko lähteä mukaan rintamalle, käyttäen Turkua 13. elokuuta alkaen tukikohtanaan. Vaasa palasi joulukuun alussa Turkuun turvaan itärintamalta matkalla Ahvenanmaalle, viettäen joulun Turun linnassa. Marraskuun 21. kuningas antoi myös ensimmäisen tunnetun suomenkielisen kuninkaan julistuksen, koskien voimien keskittämistä maanpuolustukseen.


Kustaa Vaasa palaa uudelleen Turkuun toukokuussa 1556 ja lähtee Turusta Tukholmaan 1. heinäkuuta, jättäen 18-vuotiaan Juhana-herttuan Turun linnaa isännöimään.

Turun kirkkoherra Canutus Johannis eli Knut Juhananpoika lähtee Turusta Moskovan hoviin audienssille rauhantoivein 31. heinäkuuta. Ja lopulta varsinainen rauhanlähetyskunta saapuu Moskovaan 1557 21. helmikuuta Turusta mukanaan mm. piispa Agricola.


 
 Emil Wikström, Mikael Agricolan muistomerkki 1908, Viipuri.

Moskovan rauhansopimus solmitaan 2. huhtikuuta 1557 Venäjän kanssa 40 vuodeksi. Piispa Mikael Agricola on Turulle rauhan hintana, sillä hän kuolee 9. huhtikuuta paluumatkalla Moskovan rauhanneuvotteluista. Kustaa Vaasa vie Tuomiokirkosta viimeisetkin kalleudet; 20 kiloa hopeaa ja kultaa.

Juhana-herttua sentään kiittelee turkulaisten taitoa panna olutta ja pyytää sitä 2-3 lästiä lisää hoviinsa. Nestemittana tuo lästi oli 12 tynnyriä eli 1500 litraa.

Lästissä mukana
Turussa 25-8 2016
Simo Tuomola

tiistai 23. elokuuta 2016

Ruisrock 1970

Tänään 23-8 olemme kerääntyneet sankoin joukoin Ruissalon kärkeen Saaroniemeen. Turku International Pop & Rock Festivaalit  1970 ovat tulleet päätöspäiväänsä ja juhlaväkeä on kertynyt Turkuun kolmen juhlapäivän aikana kaiken kaikkiaan ennätykselliset 38000 maksanutta katsojaa kaavaillun 5000 sijasta.

 
 Ensimmäisen Ruisrockin 1970 juliste on Timo Aarnion käsialaa.


Wikipedia kertoo; Ensimmäinen festivaali järjestettiin Saaronniemen leirintäalueella Ruissalon saaren kärjessä vuonna 1970, ja se keräsi 38 000 katsojaa. Ulkomaisina esiintyjinä olivat mm. Family, Colosseum ja Argent. Vuotta myöhemmin väkeä saapui 100 000, ja vaikka sää oli huono, yleisön villitsi Canned Heat. Lavalla esiintyi myös turkulainen kitaristi Tommie Mansfield, vaikka järjestysmiehet kiusasivat häntä irrottamalla plugin pistorasiasta.

Tapahtuma noteerattiin myös ulkomailla; Englantilainen viikottain ilmestyvä musiikkilehti New Musical Express kirjoitti ensimmäisestä Ensimmäisestä Turun Rockfestivaalista (tapahtuman julisteessa Turku International Pop & Rock Festival) otsikolla “Something New: A Rock Festival Expecting 5,000 Draws 30,000! — British Groups Stars of First Finnish Woodstock.” (’Jotain uutta: Rockfestivaaliin odotettiin 5 000 henkeä, mutta tulijoita oli 30 000! — Brittiläiset yhtyeet Suomen ensimmäisen Woodstockin tähtinä.’).
 


 »Joukko suomalaisia opiskelijoita ajatteli, että rockmusiikin tulisi olla edustettuna Suomessa Turun vuosittaisilla Musiikkijuhlilla. Niinpä he taivuttelivat kaupunginisät antamaan heidän käyttöönsä ilmaiseksi leirintäalueen kuuden mailin päässä kaupungista, hyvinvarustetulla niemellä, jossa kasvaa kuusia, ympärillään Itämeri, jonka vesi on vihreää kuin myllylammessa.» (New Musical Express).
 


Vuoden 1970 esiintyjälistaus oli jo komeaa luettavaa; Argent (Iso-Britannia), Blue Mink (Iso-Britannia), Colosseum (Iso-Britannia), Family (Iso-Britannia), Jo-Ann Kelly (Iso-Britannia), Daddy Longlegs (Yhdysvallat), Burnin' Red Ivanhoe (Tanska), Flamengo (Tšekkoslovakia), Metro (Unkari), Pugh Rogefeldt & Hjärtans Ungar (Ruotsi), Made in Sweden (Ruotsi), Wigwam, Tasavallan Presidentti, The Charlies, Kalevala, Hasse Walli Eternal, Tommie Mansfield, Jussi Raittinen, Rauli Badding Somerjoki, Tylympi Kohtalo, Konsta Jylhä & Kaustisen purppuripelimannit.

YLE:n dokkari asiasta kertoo; 
 
Ensimmäinen Ruisrock elokuussa 1970 veti paikalle noin 38 000 juhlijaa kolmen päivän aikana. Maine kiiri kauas, ja seuraavana kesänä Ruisrock oli yksi Euroopan suurimmista musiikkitapahtumista. Ruisrockin perustajat halusivat lähteä liikkeelle tosissaan heti alusta alkaen.
 


- Lähetimme kirjeitä kaikille bändeille, jotka vain keksimme. Myös Rolling Stones oli postituslistalla, mutta saimme vastauksen, että Mick Jagger lomailee, muisteli Olli Pellikka.

Perustajajäsenet eivät voineet hurjimmissa unelmissaankaan kuvitella, että Ruisrock jatkuisi vielä vuonna 2016.

- En tiedä muutimmeko historiaa, mutta jotakin saimme aikaan, koska tapahtuma jatkuu edelleenkin, mietti Olli Pellikka.

RIP Ollille - hänen päivätyönsä tuli täytettyä 19-8 2016. Pellikka oli armoton Irlannin ystävä ja syntyään Turusta 3-2 1949.
 

Ruisrockin alkuaskeleet kuuluivat myös omaan ohjelmistoon, kun pullakuskin apulaisena kuljetimme lasteittain Sirkkalan Leipomon sämpylöitä ja lihiksiä aluelle ja kas kummaa - sinne sitä tuli jäätyä musiikkiakin kuuntelemaan ja ihmisiä ihmettelemään. Toki omasta levyhyllystä löytyi jo tuolloin paikalla esiintyneitä bändejä Colosseum etunenässä.

Eikä pelkästä rockista ollut kyse - muistikuvissa elävästi Konsta Jylhä, jonka Peltoniemen Hintriikan surumarssi kolahti festariyleisöön ihan täysillä ja rehellisesti.

Vuotta 2020 odotellessa

Turussa 23-8 2016
Simo Tuomola


Suomen ilo

Tänään 23-8 selailemme vanhoja valtiopäiväasiakirjoja vuosilta 1746 - 1778. Eletään pikkuvihan päättäneen Turun rauhan 1743 jälkeistä aikaa ja piankos kuningas Kustaa III on taas suunnittelemassa nopeaa iskua Pietariin palauttaakseen rauhassa menetettyjä raja-alueita hallintaansa.

 
 Jägerhorn af Spurila suvun aatelisvaakuna. Suku on keskiaikaista rälssiä ja kotoisin Varsinais-Suomen Paimiosta.

Tältä päivämäärältä 23-8 löydämme vuoden 1760 valtiopäivämuistion, jonka allekirjoittajista tunnistamme turkulaisen upseerin ja valtiomiehen Reinhold Johan Jägerhorn af Spurilan.


Reinhold Johan Jägerhorn af Spurila (s. 17. toukokuuta 1716 – k. 19. marraskuuta 1790 Vuoltee (Voltis) Loimaa) oli suomalainen upseeri ja valtiomies.

Jägerhorn oli vanhempiensa kapteeni Johan Anders Jägerhornin (vanhempi) ja vapaaherratar Barbro Juliana von der Pahlenin vanhin poika. Fredrik Anders Jägerhorn oli Reinhold Johanin nuorempi veli. Hänet on haudattu Loimaalle.

Jägerhorn meni naimisiin Turussa 5. tammikuuta 1750 sisarensa langon Hedvig Eleonora von Willebrandin kanssa. Hedvig Eleonora oli eversti Ernst Gustaf von Willebrandin ja vapaaherratar Eleonora Maria Creutzin tytär, joka oli Juhana III:n ja Katarina Hansdotterin jälkeläisiä.



 Kaarina Hannuntytär (kastettuna Katarina Hansdotter; 15391596) oli Juhana-herttuan, myöhemmin Ruotsin kuninkaana Juhana III, rakastajatar.

Kaarina Hannuntyttärellä ja Juhanalla oli neljä lasta. Ennen avioitumistaan Puolan kuninkaan sisaren Katariina Jagellonican kanssa Juhana edesauttoi Kaarinan avioliittoon suosikkihovimiehensä Klas Vestgöten kanssa. Vuonna 1580 Turun linnan käskynhaltijaksi nimitettiin Juhana III:n ja Kaarinan poika Julius Gyllenhielm. Kaarina oli Jakob De la Gardien isoäiti

Hedvig Eleonora von Willebrand syntyi 4. tammikuuta 1725 ja kuoli Lahden (Lehtis) kartanossa Mietoisissa 20. elokuuta 1795. Hänet on haudattu Flemingien sukuhautaan Askaisten kirkkoon.

Jägerhorn oli Ruotsin kuninkaan henkikaartin vapaaehtoinen 1731, Puolan kuninkaan Stanislaus I:n henkikaartin kornetti 1733, luutnantti 1734, Turun läänin jalkaväkirykmentin vänrikki 1740, toinen luutnantti 1742, ensimmäinen luutnantti 1746, kapteeni 1749, majuri 1772 ja erosi armeijasta everstiluutnanttina 1784. Jägerhorn osallistui hattujen sotaan 1741–1743. Jägerhorn sai kuninkaallisen miekkaritarikunnan ristin 1761.


 

Stanisław Leszczyński (20. lokakuuta 167723. helmikuuta 1766) oli Puola-Liettuan kuningas Stanislaus I ja Lothringenin (ransk. Lorraine) herttua.

Reinhold Johan Jägerhorn otti aktiivisesti osaa valtiopäivätyöhön 1746–1778. Hän allekirjoitti 23. elokuuta 1760 muistion, joka koski Suomen avustamista ja oli jäsenenä talouskomiteassa (ekonomisk deputation), jonka tehtävänä oli selvittää suurjaon toteuttamista Uudenmaan ja Hämeen läänissä 1765.

Hänet tunnetaan "aitona suomalaisena" valtiopäivillä 1765–1766 esitettyään näkemyksensä, että emämaa kohteli Suomea holhoavasti ja että Suomen saama tuki oli riittämätöntä.

Hän osallistui Turussa Suomen Pyhän Johanneksen loosin Pyhän Augustinin (vapaamuurariloosi) perustamiseen 1762, jota seuraa myös kutsuttiin ”Suomen iloksi”.

Ilossa mukana
Turussa 23-8 2016
Simo Tuomola

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Turun perustaja

Tänään 22-8 vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti kuoli Roomassa  22-8 1241. Paavina hän loi inkvisitiolaitoksen 1231 ja sitä ennen Roomasta Perugiaan paettuaan hän päätti perustaa 1229 Pohjan peruille Turun kaupungin.

1241Gregorius IX, paavi (s. n. 1143)




Pedro Berrugueten maalaus

Gregorius IX (syntymänimeltään Ugolino di Conti, n. 11451241) oli paavina 19. maaliskuuta 122722. elokuuta 1241. Gregorius kävi edeltäjänsä tavoin Fredrik II:n kimppuun, julisti tämän harhaoppiseksi ja oli lähellä sodanjulistusta, kun paavin kuolema keskeytti vihamielisyydet.







Hän seurasi tarkkaan edeltäjänsä Honorius IIIn ja enonsa Innocentius III:n luomaa perinnettä paavin ylivallan pönkittämisessä. Hän muistutti enoansa myös siinä, että molemmilla oli lainopillinen koulutus ja diplomaattista kokemusta.


Gregorius IX oli juuri se paavi, joka loi pohjan Turun perustamiselle 1229; 23-1 tuli kuluneeksi tasavuosia Turun perustamisesta vuonna 1229. Kaupunki perustettiin kaukana Italiassa, Perugiassa. Perustajana paavi Gregorius IX.
 
1229 – Paavi Gregorius IX antoi kirjeessä luvan siirtää Suomen piispanistuin Nousiaisista Koroisiin. Päivää pidetään  Turun perustamispäivänä.



Katsotaanpa vähän tarkemmin vuoden 1229 tapahtumia Turun oletettuna perustamisvuotena. Paavi Gregorius IX lähetti tuolloin Linköpingin piispalle bullan, jossa hän salli Itämaan piispanistuimen siirron sopivampaan paikkaan. Linköpingin kokouksessa 1153 oli jo päätetty ristiretkestä alueelle kilpailtaessa hiippakunnassa idän kirkon vaikutusta vastaan.



 

Piispa asui tuolloin Rooman menoa paossa keski-Italiassa Perugiassa ja siellä on myös päivätty ne kaksi bullaa, joiden sanoma liittyy Turun oletettuun perustamiseen:



Perugia 23.1.1229
Påve Gregorius IX till biskopen i Linköping, cistercienserabboten på Gotland samt prosten i Visby med anmodan att övervaka att ingen oförrätt tillfogas biskopen, prästerskapet och folket i Finland, vilka den påvliga stolen tagit under sitt beskydd. Dat. X kal. februarii pontif. nostri anno secundo.

Sv. Dipl. I n:o 245. Svartboken n:o 2. Sv. Trakt. I n:o 74. Svartboken: Folio 46. Överskrift: Copia protectorie Gregorij pape.

Perugia 23 januari 1229. 
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dei, venerabili fratri episcopo Lincopensi et dilectis filiis abbati de Guthlandia(1), Cisterciensis ordinis, et preposito de Visby, Lincopensis dyocesis, salutem et apostolicam benediccionem. Cum venerabilem fratrem nostrum episcopum, clerum et populum Finlandensem sub proteccione receperimus apostolice sedis et nostra, discrecioni vestre per apostolica scripta mandamus, quatenus non permittatis eos contra proteccionis nostre tenorem temere molestari, molestatores eorum indebitos, monicione premissa, per censuram ecclesiasticam, appellacione postposita,(2) compescendo. Quod si non omnes hiis exequendis potueritis interesse, tu, frater episcope, cum eorum altero ea nichilominus exequaris. 
 
















































Datum Perusij(3) x kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo(4). Varianter i Skokl. Cod. Ab., fol. 10: (1) de Guthlandia saknas (2) postposita är bortglömdt (3) Parusij (4) 2:o





Turun tuomiokirkon Mustakirja (Registrum ecclesiae Aboensis) on Suomen keskiajan historian tärkein lähdeteos. Se on kopiokirja, johon on koottu jäljennöksiä lähinnä Turun tuomiokirkkoon ja sen omistamiin tiloihin liittyvistä asiakirjoista. Asiakirjat ovat vuosilta 1229–1515, ja niitä on 727 kappaletta.


 






Ja toinen bulla muutamaa viikkoa myöhemmin:



Perugia 31.1.1229
Påve Gregorius IX bekräftar den Finländska kyrkans besittning av de forna hedniska lundar och gudahus, som nyomvända frivilligt gett nämnda kyrka. Dat. II kal. februarii pontif. nostri anno secundo.

Sv. Dipl. I n:o 251. Svartboken n:o 6. Svartboken: Fol. 46. Överskrift: Copia bulle Gregorij pape super lucis et delubris.

Perugia 31 januari 1229.
Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo Finlandensi, salutem et apostolicam benediccionem. Annuere consueuit sedes apostolica piis votis et honestis petencium precibus fauorem beniuolum impertiri. Eapropter, venerabilis in Christo frater, tuis iustis precibus inclinatj lucos et delubra, deputata olim ritibus paganorum, que de nouo per te conuersi ad fidem ecclesie tue voluntate spontanea contulerunt, ipsi ecclesie auctoritate apostolica confirmamus et presentis scriptj patrocinio communimus.

Nullj ergo omnino hominum liceat hanc paginam nostre confirmacionis infringere uel ausu temerario contraire. Si quis autem hoc attemptare presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Parusij ij kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo.
Varianter i Skokl. Cod. Ab. fol. 10 v: (1) fratri suo (2) tue utelemnadt (3) attentare (4) Perusii (5) 2:o

Näin vahvistettiin samalla paikallisen kirkon omistusoikeus niihin hiippakunnan alueella oleviin pakanallisiin kulttikeskuksiin, uhrilehtoihin ja palvontapaikkoihin, joista suomalaiset olivat muka luopuneet kääntyessään kristinuskoon. "Gudahus" pitänee sisällään myös Turun Ravattulasta löytyneen Suomen vanhimman kirkon hallinnan.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d2/Papal.bull.JPG



Leijonan ruumis, kotkan pää, lohikäärmeen siivet. Siinä jumalallisen voiman symboli ja suojelija griffin, griffon, gryphon; se on myös kuvassamme esiintyvän Perugian kaupunginvaakunan tunnuseläin.

Griippi on tuttu taruolento myös meille suomalaisille; aarnikotka, vaakalintu.





Kun piispanistuin 1229 siirrettiin Koroisiin, se siirrettiin sinne Nousiaisista, jonne se oli perustettu joskus 1200-luvun alussa. Nykyisestä Nousiaisten kirkosta löytyy myös mielenkiintoinen piispa Maunu Tavastin sinne 1429 lahjoittama Pyhän Henrikin sarkofagi, jonka messinkilevyillä kuvaillaan ristiretkeläisten saapumista Suomeen Ruotsin kolmea kruunua kantavan lipun suojeluksessa. Vastassa heillä on hyvin varustautunut suomalaisjoukko -  Turun väkeä griippilippuineen.




http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/23/Henrik_Cruisade_Nousiainen.JPG

Flanderilaistaiteilijan näkemys Suomen valloituksesta on tietenkin tilaajansa toiveiden näköinen, mutta jotakin se kertoo myös siitä, ettei Turussa todellakaan ollut mikään barbaarikansa, vaan järjestäytynyt sotilasmahti tulijoita vastassa 1229.

 Turku piirrettiin itse asiassa maailmankartalle jo vuonna 1154 kun arabimaantieteilijä al-Idrisi julkaisi Italiassa maantieteellisen teoksen ja kartaston, jossa kaupunki esiintyi nimellä bwrh Abuwa. Turulla oli siis ilmeisesti esiasteensa ennen Koroisten kauppapaikkaa, jonka piispa Folkvinus perusti joskus 1180 ja Samppalinnan jokivarsilinnoitusta, josta löytyy maininta vuodelta 1211.

Al-Idrisi eli Abu Abdillah Muhammad al-Idrisi (noin 1100–1166) (arab. ‏أبو عبد الله محمد الإدريسي‎) oli arabisyntyinen maantieteilijä joka asui Sisiliassa, kuningas Rogerin hovissa. Hän syntyi almoravidien valtakunnassa nykyisessa Espanjassa, ja kuoli ilmeisesti Sisiliassa. Al-Idrisi väitti olevansa profeetta Muhammadin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.



Al-Idrisiin maailmankartta vuodelta 1154, etelä yläosassa


Al-Idrisi kuvasi maantieteellisessä teoksessaan myös Fmrk- ja Tbst-nimisiä maita, joiden oletetaan tarkoittaneen Lounais-Suomea tai Finnmarkia sekä Hämettä (Tavastland). Al-Idrisi mainitsee muun muassa alueella sijaitsevia kaupunkeja. 

"Kaupunkien" nimet ovat kuitenkin vääristyneet pahoin arabiankielisessä tekstissä, eikä niitä voida varmuudella tunnistaa. Al-Idrisin mainitsemat paikat ovat ehkä olleet jonkinlaisia markkinapaikkoja. Kaupunkimaisia asutuksia Suomessa ei nykyisen käsityksen mukaan ollut vielä 1100-luvulla.


Burha Abuwa eli turvapaikka, Agricolan kielessä turwa, Turku oli kuitenkin olemassa.




Al-Idrisin kuvaus Suomesta vuodelta 1154.

Bwrh Abuwa ei tarkoittanut myöskään Liedon Vanhalinnaa, jota sinänsä voidaan pitää Turun varhaisena alkuasteena. Kun Halisten koski syntyi joskus vuoden 800 paikkeilla, se vaikeutti yhteyksiä Linnavuorelle, josta ei ole olemassa varmoja 800- ja 900-lukujen löytöjä. Vuorella ei ehkä ollut tuolloin pysyvää miehitystä tai varuskuntaa, mutta jossakin Aurajokisuistossa sellainen varmasti sijaitsi.

Otin asian esille, kun vietimme 26-10 Englannin kuninkaan Alfred Suuren kuolinpäivää vuodelta 899. Mies oli Wessexin kuningas, mitteli viikinkien kanssa ja nimesi itsenä Englannin kuninkaaksi, kun maasta alkoi muodostua valtio.




Alfred Suuri (muinaisenglannin Ælfred, s. 849?, Wantage – k. 26. lokakuuta 899?) oli anglosaksien kuningas, joka hallitsi Wessexiä vuosina 871899. Hän on tunnettu valtakuntansa puolustamisesta tanskalaisia viikinkejä vastaan ja on ainoa Englannin monarkki, joka sai lisänimen "Suuri". Hän oli myös ensimmäinen Wessexin kuningas, joka nimesi itsensä Englannin kuninkaaksi.


Hän myös aloitti suojattujen kaupunkien, turvalinnakkeiden eli burhien rakentamisen maansa suojaksi. Ja hän myös lähetti slesvigiläisen soturipurjehtija ja kauppamies Wulfstonin tutkimusmatkalle Suomenlahdelle kartoittamaan alueen mahdollisuuksia. Ehkäpä hän oli myös perustamassa bwrh Turkua.

Mihinkään tyhjiöön ei piispa täällä siis valtaansa ulottanut, siitä kertoo myös alueen arkeologian uusin löytö, Suomen vanhin kirkko Kaarinan Ravattulassa; ehkä yksi niistä gudahuseista, joista bullassa on maininta.

Kuvahaun tulos haulle ravattulan kirkko löydös



 
Kirkko ja hautausmaa löytyivät metsäsaarekkeesta läheltä Aurajokea. Kuvat: Juha Ruohonen / Turun yliopisto, arkeologia

Kaarinan Ravattulasta on tehty merkittävä arkeologinen löytö, Suomen vanhimman kirkollisen rakennuksen jäännökset.

Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tekemissä arkeologisissa kaivauksissa alueelta paljastui kapeakuorisen kirkkorakennuksen hyvin säilynyt kiviperustus

Kirkkorakennus on varhaiskeskiaikaisen romaanisen rakennustyylin ja esinelöytöjen perusteella ajoitettu 1100-luvulle. Rakennus on ollut pituudeltaan noin 10 metriä ja leveydeltään 6 metriä. Siinä on ollut erillinen runkohuone ja tätä kapeampi kuoriosa. Tutkimuksissa kirkon itäreunalta löydettiin myös alttarin kiviset perustukset.

Löytö on ainutlaatuinen Suomessa. Tällaisia paikkoja on etsitty 150 vuoden ajan tuloksetta. Vaikka rautakauden ja keskiajan vaihteeseen ajoittuvia kalmistoja tunnetaan runsaasti, ei varmoja kirkkorakennusten perustuksia niistä ole löytynyt. Kaarinasta nyt löytynyt kirkollinen rakennus on ajalta ennen tunnettua seurakunnallista järjestäytymisvaihetta. Kirkko on todennäköisesti toiminut läheisen kylän asukkaiden yksityis- tai kyläkirkkona 1200-luvun alkupuolelle asti.

Kirkkorakennus löytyi paikalta pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena. Pienimuotoisia kaivaustutkimuksia on alueella tehty Turun yliopiston toimesta vuodesta 2010 lähtien. Paikalta on jo aikaisemmin havaittu laaja ristiretkiajalle ja keskiajan alkuun (n. 1050-1250 jKr.) ajoittuva ruumiskalmisto sekä kalmistoa kiertävän aidan kivinen perustus.


Vuoden 2013 tutkimuksissa saatiin myös selville, että kalmistoalue on aikaisempaa huomattavasti laajempi. Nyt tunnistettu kirkollinen rakennus on sijainnut hautausmaa-alueen keskellä.


 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3a/Gregory_IX_bas-relief_in_the_U.S._House_of_Representatives_chamber.jpg

Katsotaanpas vielä vähän paavin toimia pohjoisen suunnassa 1200-luvun alussa. Näin muistelin paavia hänen kuolinpäivänään:

Tänään vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti toimi tuolla nimellä paavina vuosina 1227-1241 kehittäen inkvisitiosta tuekseen inkvisitiolaitoksen, jossa pääosaa näytteli dominikaaninen veljeskunta.

Vuonna 1227 Novgorodin laivasto purjehti käännyttämään karjalaisia kreikkalaiskatoliseen uskoon ja vuotta myöhemmin Suomesta lähetettiin 2000 miehen sotajoukko hyökkäystä torjumaan.

Paavi perusti Viron Saaremaalle Haapsalun piispanistuimen 1228 ja siirsi 31.1.1229 paavin bullalla Suomen piispanistuimen Nousiaisista Turun Koroisiin. Vuotta pidetäänkin Turun perustamisvuotena.

Koroisten linnoitetusta piispankartanosta tuli ruotsinvallan tukikohta ja Suomen ensimmäinen varsinainen katolinen piispa Tuomas otti pakanalliset uhrilehdot ja pyhät paikat, kuten Liedon Vanhalinnan kirkon haltuun 1231. Mustain veljesten dominikaaninen kerjäläismunkisto toi oman konventtinsa Koroisiin 1249.

Kun kuudes ristiretki 1228 tehtiin ilman paavillista siunausta ja johti kirkonkiroukseen, keskitti paavi katseensa siis Pohjolaan ja Baltiaan voimistaen valtaansa täällä.


Muinais-Turkua

etsimässä 22-8 2016
Simo Tuomola