tiistai 15. elokuuta 2017

Suomi vastaan ruotsi

Tänään 16-8 juhlimme Turun akatemian filosofisen tiedekunnan apulaisen Miltopaeus Aeschillin eli Martinus Eschillin etenemistä urallaan kaunopuheisuuden professoriksi. Samalla hän pääsi suomenkielisenä nousemaan Turun papiston apulaiseksi ja tuomiokapitulin jäseneksi. Eletään vuotta 1660.




Piankos Miltopaeus piirtyi historiaan myös esiintymällä teräväkielisenä ylimääräisenä opponenttina eräässä väitöstilaisuudessa 28.4.1666 aiheuttaen Turun akateemisessa yhteisössä vaaralliseksi paisuneen kiistan, johon sekaantui joukko ylioppilaita ja jossa monien kuulustelujen jälkeen sovinto saatiin aikaan vasta akatemian kanslerin kreivi Per Brahen puututtua asiaa.

Per Abrahamsson (Pietari Abrahaminpoika) Brahe nuorempi (18. helmikuuta 1602 Rydboholm, Ruotsi12. syyskuuta 1680 Bogesund, Ruotsi) oli ruotsalainen valtiomies, sotilas, kreivi ja Suomen kenraalikuvernööri, joka 1600-luvulla kehitti ja uudisti Suomea merkittävästi. Brahe muistetaan erityisesti toiminnastaan Suomen kenraalikuvernöörinä Turussa vuosina 1637–1640 ja 1648–1654.



Katsotaanpas kiistaa vähän tarkemmin, kun sen toisena osapuolena on Pietari Brahen suosikki, teologian tohtori Petrus Erici Bång.  Turun akatemian kansleri kreivi Per Brahe oli huomannut ruotsalaisen Bångin kyvyt, ja tämä pääsi aloittamaan suotuisissa merkeissä virkauransa Turussa.



 
Bångin taistelevaa kirkkoa käsittelevä (De ecclesia militante in genere) väitöskirja teologian tohtorin arvoa varten (respondenttina Växjön hiippakunnan piispan Johannes Benedicti Baaziuksen poika ja Uppsalan arkkipiispan Johannes Johannis Baaziuksen veli Magnus Johannis Baaz, K ylioppilaana 1666 jälkeen) aiheutti Turun akateemisessa yhteisössä vakavan selkkauksen.

Tuon selkkauksen aiheutti juuri kaunopuheisuuden professori Martinus Aeschilli Miltopaeus esiintymällä väitöstilaisuudessa 28.4.1666 ylimääräisenä opponenttina ja arvostelemalla teräväkielisesti ja jyrkästi kirjan teesejä. Bång koki joutuneensa pahasti nolatuksi ylioppilaiden silmissä ja aloitti seuraavana päivänä vastahyökkäyksen leimaamalla Miltopaeuksen filosofian ”typeräksi ja sairaaksi”.

Kiista laajeni vaarallisesti ja siihen osallistuivat aktiivisesti myös ylioppilaat, jotka voimakkaasti tukivat syntyperäistä turkulaista opettajaansa Miltopaeusta ruotsalaista Bångia vastaan ja pysyivät sitkeästi ja rohkeasti hänen puolellaan ja myöhemmissä kuulusteluissa taipumattomina.

”Heinäkuun alkuun mennessä konsistori ei ollut onnistunut saamaan riidan osapuolia sovintoon, jolloin asia ilmoitettiin kanslerille. Brahen määrättyä sovinnon tehtäväksi riitelijät suostuivat vihdoin elokuussa lyömään kättä konsistorin läsnäollessa. – – Syksyn kuluessa käytiin jälkiselvittely, kuulusteltiin kiistaan osallistuneet ylioppilaat.”

Miltopaeus oli syntyään turkulaisia ( 8-11 1631) ja hänen isänsä oli kaupungin porvari Eskil Ruskeapää, äitinsä Elina Jaakontytär. Koulunsa hän myös kävi Turussa.


 

Ylioppilas (Aboensis) Turussa 1647/48; anoi stipendiä 24.10.1649; stipendiaatti kevätlukukausi 1650 – syyslukukausi 1655, kevätlukukausi 1657 – kevätlukukausi 1659; respondentti pro exercitio 26.2. ja pro gradu 27.4.1653; filosofian maisteri 3.5.1653. Miltopaeus hankki opiskeluaikanaan elatuksensa kotiopettajana.

Turun akatemian kirjapainon oikolukija (corrector) 14.3.1655; akatemian konsistorin sihteeri (notaari) ja filosofisen tiedekunnan apulainen 9.9.1658; kaunopuheisuuden professori 16.8.1660 ja samalla Turun papiston apulainen ja tuomiokapitulin jäsen; turkulaisen osakunnan (natio aboensis) inspehtori 1665 ja myös Turun eteläpuolisen osakunnan (natio australis) inspehtori 1668; Turun akatemian rehtori 1671–1672, preeses 1661–1679 (42 väitöskirjaa); prebendaseurakuntansa Piikkiön kirkkoherra kesäkuussa 1671.



Kuvahaun tulos haulle turku 1700
Turku kortti 1700-luvulta
 
Julkaisi mm. oppikirjan Synopsis grammaticae latinae (Turku 1677), 18 hautajais- ja jäähyväiskirjoitusta sekä -runoa (1652–1678), 13 hääonnittelurunoa yms. (1652–1674), 6 akateemista onnittelurunoa, -puhetta yms. (1649–1675) ja kutsuja akateemisiin puhetilaisuuksiin 14 kertaa (1660–1679); julkaisuista kaksi painettiin Tukholmassa, muut kaikki Turussa. Väitöskirjan gratulaatio (grat. diss.) Turku 1650–1679 (61 kertaa); väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 1672–1677 (7 kertaa); oraation gratulaatio (grat. or.) Turku 5.11.1667.

Osallistui pappissäädyn edusmiehenä Turun maakuntakokoukseen 1676, kun Suomen maapäivät kokoontuivat kuninkaan käskystä Turkuun 26. elokuuta. Mukana oli  13 aatelismiestä, 21 pappia, 10 porvaria ja 15 talonpoikaa. Elokuun 31. kokous teki uhrautuvia päätöksiä veronkannosta ja väenotosta maassa, mm. papiston antaessa hiippakunnasta lisää 165 ratsumiestä.

Miltopaeus kuoli Turussa 9-6 1679 ja haudattiin tuomiokirkkoon 12-10.

Kieliriitailussa mukana
Suomen Turussa 16-8 2017
Simo Tuomola

maanantai 14. elokuuta 2017

Surutoin mies

Tänään 15-8 tulee kuluneeksi tasavuosia turkulaisen kemistin Johan Gadolinin kuolemasta Mynämäellä 1852. Hän löysi alkuaineista yttriumin Y ja antoi nimensä myöhemmin löydetylle alkuaine gadoliniumille Gd. Gadolinin ja hänen laboratorionsa muistolaatta löytyy Turussa siitä Kaskenahteen päältä.

1852Johan Gadolin, suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi (s. 1760)

 
 Johan Gadolinin syntymästä 200 vuotta Suomen vuoden 1960 juhlapostimerkissä.

Johan Gadolin (5. kesäkuuta 176015. elokuuta 1852) oli suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi. Gadolin löysi alkuaine yttriumin vuonna 1794, ja laajemmin hänen työnsä johti harvinaisten maa­metallien eli lantanoidien löytämiseen.

 Johan Gadolinin isä Jakob Gadolin oli Turun Akatemian astronomian ja fysiikan professori, sittemmin teologian professori ja  Turun piispa.

 
Kaskenmäen kiviaidan muistolaatta.

Kun professori Johan Gadolin meni vuonna 1794 naimisiin Hedvig Magdalena Thielemanin kanssa, lahjoitti morsiamen isäpuoli sotakomissaari Algot Björkbom nuorelle parille talon osoitteesta Luostarikortteli 44. Gadolin laajensi omistuksiaan alueella saman tien ostamalla postitarkastaja Erik Johan Alleenin perikunnalta itselleen Vartiovuoren rinteellä sijainneet pellot.

Gadolinilla oli tuolloin omistuksia myös mm. tupakkatehtaassa, viinanpolttimossa ja olutpanimossa, joten pelloille oli myös hyötykäyttöä humalan, tupakanlehtien ja mausteiden viljelyksessä. Gadolin istutti alueelle myös runsaasti puita ja teetti sinne leveitä puutarhakäytäviä.

Kaikkiaan Gadolinin omistama alue, jolla oli myös oma elintärkeä kaivonsa, käsitti 8,5 tynnyrinalaa, yhden tynnyrinalan, jolle tynnyrillinen viljaa kylvettiin, vastatessa noin 0,5 hehtaaria. Aika iso puutarha siis, rajoittuen nykyisen Kaskenkadun, Sirkkalankadun ja Vartiovuorenkadun välille.



Vuonna 1812 alueen omenapuiden lukumäärä ylsi kolmeensataan ja kirsikkapuiden kahteensataan. Yksi Suomen suurimmista hedelmätarhoista sijaitsi silloin siis Turussa Kaskenmäen laella, jonne Gadolin pystytti lankonsa kanssa myös kemiallisen laboratorionsa, jossa valmistettiin mm. maalarinvärejä ja keinotekoista mineraalivettä.

Vuonna 1811 Gadolin aikoi myydä laboratorionsa puutarhoineen kaikkineen Turun akatemialle 10000 hopearuplalla ja laboratoriosta suunniteltiin teknologian instituuttia hyödyntämään maan teollisuutta. Hanke kuitenkin hautautui ja vuonna 1816 Gadolin lopulta myi puutarhansa 4000 hopearuplalla. Ostajana oli apteekkari Henrik Johan Kjöllerfeldt, jolla oli kaupungissa tuolloin jo omakin puutarhansa lääkekasveille.

 

Lopulta apteekkari vuokrasi alueen puistoksi ja vuonna 1819 sotakamreeri Pehr Magnus Lewison perusti paikalle Surutoin huvipuiston keinuineen ja karuselleineen. Laboratorioon pystytettiin tuolloin olutpanimo. Vuonna 1821 tilan hyvin vakuutettu päärakennus sattui palamaan ja apteekkari myi lopulta kiinteistönsä.

Vuonna 1822 oluenpanija Pehr Lundberg hankki Gadolinin puutarhan omistukseensa. Ravintolaoikeuksia Lundberg haki alueelle vuonna 1824 ja ne myös myönnettiin maaliskuun alusta elokuun loppuun. Surutoin-huvipuiston kukoistuskausi sattuukin juuri vuosiin 1824-1826.

Lundbergin osalta toiminta päätyi konkursiin vuonna 1825, mutta konkurssihallinto vuokrasi alueen uudelleen Lewisonille, joka siirsi Ruissaloon perustamansa Manillan huvipuiston toiminnat ja laitteet Surutoin-alueelle Kaskenmäelle. Toiminta alkoi vapun päivänä vuonna 1826.

 
 Gadolin esitti muun muassa käsityö- ja manufaktuurikoulujen perustamista maahan. Tämä oli ensi askel teknisen opetuksen aloittamiseksi Suomessa.

Syyskuussa konkurssihallinto piti julkisen huutokaupan, jossa puutarhan perustaja ja ensimmäinen omistaja Johan Gadolin huusi alueen itselleen takaisin huimaan 13500 ruplan hintaan, lainaten osan rahoista Akatemialta.

Turun palon jälkeen 1827 puutarhaan perustettiin joukkoruokintapaikka hätään joutuneille kaupunkilaisille. Palon jälkeinen ruutukaava koitui lopulta puutarhan kohtaloksi kaupungin pakkolunastaessa alueen 19000 ruplalla tonttimaaksi.

 

Gadolinin laboratoriorakennukseen suunniteltiin köyhäintaloa, mutta lopulta sinne perustettiin vuonna 1833 kuumesairaala. Kun Suruttoman kukkivat hedelmäpuut lopulta hävitettiin suuren kohun saattelemana, puhuttiin jo silloin barbaarisesta kaupunginhallinnosta.

Turkuseura on esittänyt laboratorion palauttamista alkuperäiseen asuunsa. Luostarinkatu 5:ssä säästynyt talo saisi näin 1700-luvun lopun asunsa ja sisustettaisiin vanhoin laboratoriovälinein ja Gadolinin työtä kunnioittavin tiedoin.

Suruttomasti
Turussa 15-8 2017
Simo Tuomola

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tervakaupunki Turku

Tänään 14-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Värälän rauhan solmimisesta vuonna 1790, mutta  me avaamme Turussa syntyneiden ja kuolleiden kirjan vuoden 1669 kohdalta, kas tuosta;

Elin Såger (30. kesäkuuta 1614 Turku14. elokuuta 1669 Turku) oli suomalainen talouselämän vaikuttaja 1600-luvulla.
 

Värälän rauha päätti Ruotsin ja Venäjän välisen niin sanotun Kustaa III:n sodan 14. elokuuta 1790.





Vanhin Turusta säilynyt karttapiirros, tekijänä 1634 maanmittari Olof Gangius.
 
Elin Johanintytär Såger syntyi Turussa Aurajoen itärannan talossa, jossa toimii nykyisin Aboa vetus & ars nova-museo. Hänen isänsä Johan Såger (kuoli 1632), alkujaan Sager, oli varakas kauppias, joka oli tullut Turkuun 1590-luvulla Saksan Holsteinin läntisestä maakunnasta Dithmarschenista.


Yleisnäkymä Aboa Vetus -museoon.

 
Elin Såger syntyi Turkuun porvaristaloon, jossa oli viisi asuinhuonetta, keittiö ja keskiaikaisia kellareita rakennuksen alla. Fredrika Runeberg vietti myöhemmin lapsuuttaan samassa talossa, ja nykyään kellarit ovat osa Aboa Vetus -museota. Runebergia on muistettu muurissa muistokyltillä, ei vielä Sågeria.

Talon lienee ostanut Elin Sågerin isä kauppias Johan Såger viimeistään 1625. Hän oli tullut Turkuun 1590-luvulla Holsteinin läntisimmästä maakunnasta Dithmarschenista, missä elää Sager-sukua edelleenkin, ja solminut ensimmäisen avioliittonsa puolison kanssa, jonka nimeä ei ole säilynyt asiakirjoissa.

Johan Såger jäi leskeksi 1610 ja avioitui uudelleen Elin Plagmanin kanssa, jonka isä Peter Plagman oli Turun vaikutusvaltaisimpia miehiä ja myöhemmin Turun pormestari. Elin Såger oli vanhin lapsi vanhempiensa neljästä yhteisestä lapsesta.


 

 Peter Thorwöste (kuoli 1659) oli lyypekkiläinen, alkujaan hollantilainen kauppias, joka vaikutti Turussa. Peter Thorwöste, född okänt år i Holland, död 6 maj 1659 i Åbo, var en finländsk industriman.


Elin Såger avioitui vuonna 1631 kauppias Peter Thorwösten kanssa. Thorwöste hankki omistukseensa Anskun ja Mustion rautaruukit 1647 ja perusti Fiskarsin ruukin 1649. Thorwösten kuoltua vuonna 1659 Elin-rouva ryhtyi johtamaan ruukkeja ja häntä ruvettiin nimittämään patrunessaksi.

Hän johti myös suvun Turun kauppahuonetta. Hänen tarmokkuutensa ansiosta kaikki ruukit saivat helpotuksia verotuksessa ja muitakin etuja kruunun taholta, ja Peter Thorwösten ottama suuri ulkomainen velka saatiin hoidettua.

Elin Såger selvisi myös monista muista vaikeuksista. Perheen omaisuus tuhoutui tulipalossa Turussa 1656, Mustion ruukissa oli tulipalot 1664 ja 1665, ja Fiskarsin ruukin nippuvasara tuhoutui noin vuonna 1660. Lisäksi hänen omistamansa laiva upposi 1668.





Turun akatemian vihkiäiset vuonna 1640, Albert Edelfeltin teos vuodelta 1902. Turussa elettiin 1600-luvulla Kreivin aikaa.

Suomen taloushistorian kannalta katsoen Elin Såger on ollut Suomen vaikutusvaltaisimpia naisia.
 
Peter Thorwöste (kuoli 1659) oli lyypekkiläinen, alkujaan hollantilainen kauppias, joka vaikutti Turussa. Thorwöste tuli Suomeen 1620-luvulla ja muutti Turkuun noin vuonna 1630. Hän ryhtyi kirjanpitäjäksi Turun varakkaimmalle kauppiaalle Jakob Wollelle.

Thorwöste avioitui vuonna 1631 Elin Sågerin (1614–1669) kanssa, joka oli kauppiaan tytär. Onnistuneen naimakaupan ansiosta hänen tulevaisuutensa oli turvattu. Thorwöste oli kauppias ja laivanvarustaja, joka teki kauppaa myymällä tervaa Euroopaan ja tuomalla Hollannista kankaita ja Espanjasta suolaa.





Tervan hän osti Pohjanmaalta ja rakensi oman tervahovin Turun linnan lähettyville Pikisaareen. 1640-luvun lopulla Thorwöste joutui lopettamaan tervakaupan. 1650-luvulla Thorwöste asui Hirvensalon Kaistarniemessä. Hän otti suuren ulkomaisen lainan, joka jäi hänen kuolemansa jälkeen puolison maksettavaksi.

Tervakauppa oli Suomessa erityisesti 1600-luvulta alkaen tuottoisa elinkeino. Länsi-Euroopan laivanrakennustoiminta vilkastui, ja puulaivoihin tarvittiin tervaa ja pikeä. Ruotsin kruunu perusti Tervakomppania-nimisen kauppajärjestön, jonka alaisuuteen avattiin tervan- ja pientarkastajien virat. Keskitetyn kaupan johdosta myös vienti vilkastui.


 



 Mustan kullan maa. 


Suomen tervakaupan keskuksia olivat Viipuri, Turku ja Pohjanmaan rannikkokaupungit. 1600-luvulla tervaa poltettiin runsaasti Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Järvi-Suomessa.

Ruotsin hallitus tahtoi saavuttaa 1600-luvulla monopoliaseman tervanmyynnissä. Tervakauppa oli tuottoisaa, ja suurvallaksi pyrkivän Ruotsin laivasto tarvitsi paljon tervaa. Vuodesta 1665 Tervakomppania aloitti ankaraan säännöstelyn.


Pohjanmaan kaupunkien piti suunnata kaikki tervanmyynti Turun sijasta Tukholmaan. Tämä lamautti täysin Turun aseman Suomen tervakeskuksena. Myös aiemmin keskuksena toiminut Viipuri jäi täysin välikädeksi Suomen tervakaupassa.




 
Elin Sågerin elämässä alkoi uusi kausi 1659, jolloin hän jäi 45-vuotiaana leskeksi. Tällöin ilmeni, että hänellä oli äitinsä Elin Plagmanin sisu, tarmokkuus ja temperamentti sekä isänsä Johan Sågerin liikemieskyvyt.

Vaikka hänellä oli jo neljä vävyä, hän otti rohkeasti haltuunsa Thorwösten perinnön ja lähti hoitamaan itse sekä Turun kauppahuonetta että ruukkeja pelastaakseen pesän ahneilta velkojilta. Perheen taloudellinen tilanne oli arveluttava, sillä Fiskarsiin toimintansa keskittänyt aviomies oli joutunut ottamaan suuren ulkomaisen lainan.

Elin Sågerin toiminta ja saavutukset tunnetaan hyvin. Hän lähetti vuorikollegioon värikkäitä anomuksia ja kuvasi surkeuttaan; hän syytti sekä ilkeää kilpailijaansa Carl Billsteniä että toisinaan myös vanhinta vävyään, vuorimestari Johan Danielinpoikaa. Taitavilla kirjelmillään Elin Sågerin onnistui hellyttää viranomaiset, sekä vuorikollegio että reduktiokomissio.




 
Vaikka 1660-luku oli rautateollisuudelle vaikeaa aikaa, Elin Sågerin kaikki kolme ruukkia eli Mustio, Antskog ja Fiskars saivat verohelpotuksia ja muita etuja. Petter Thorwösten omaisuus ei joutunut velkojien haltuun, ja ruukit saivat jatkaa toimintaansa. Elin Såger selviytyi jopa tulipaloista ja onnettomuuksista: Mustiossa oli palo sekä 1664 että 1665 ja Fiskarsin nippuvasara tuhoutui noin 1660. Elin Sågerin laiva upposi 1668.

Elin Sågerin leskeysvuosille ja liiketoiminnalle on erityisen ominaista hänen kaksijakoisuutensa äitinä. Hänellä oli neljä tytärtä ja neljä poikaa. Hän antoi poikiensa auttaa itseään ja suhtautui heihin lämpimästi, mutta syrjäytti kaikki vävynsä, Annan puolison vuorimestari Johan Danielinpojan eli myöhemmän Serlachiuksen, Elinin aviomiehen raatimies Abraham Schaeferin, Margaretan aviomiehen provianttimestari Daniel Thorsbergin ja kuopuksensa Marian aviomiehen kirkkoherra Josef Mathesiuksen.


Hän torjui päättäväisesti kaikki vävyjen vaatimukset kuolinpesän jakamisesta aina vuoteen 1668, jolloin hän lopulta halusi luovuttaa aviomiehensä perinnön.


Elin Såger kuoli vuoden 1669 elokuussa 14-8 illalla kello 20 jälkeen ja pääsi 15.1.1670 Turun tuomiokirkkoon aviomiehensä rinnalle. Professori Enevaldus Svenoniuksen painettu ruumissaarna kuoleman suloisesta katkeruudesta on säilynyt nykypäiviin, samoin kuin Johannes Flachseniuksen ruotsinkielinen runo ja Andreas Hasselqvistin latinankielinen epitafi.
 

Hautapuheen mukaan vainaja oli käyttäytynyt leskenä säädyllisesti, hurskaasti ja vakavasti samalla kun hän oli kestänyt vastoinkäymisiä. Ajan tyylin mukaan hänet nimettiin kunniallissyntyiseksi, jumalaapelkääväksi ja hyveelliseksi emännäksi.

Elin Såger S 30.6.1614 Turku, K 14.8.1669 Turku. V kauppias Johan Såger ja Elin Plagman. P 1631 - suurkauppias, ruukinomistaja, laivanvarustaja Petter Thorwöste S noin 1600 - 1605, K 1659, PV mahdollisesti lyypekkiläinen kauppias Heinrick Thorwoeste ja Catharina.


Lapset: Anna S 1632 tai 1633, P vuorimestari Johan Danielinpoika; Elin (Helena) S 1634, K 1687, P kauppias Abraham Henrik Schaefer; Herman S noin 1635, K 1685 tai 1686, kauppias, P1 Maria Gerdt, P2 Katarina Thesleff; Johan S noin 1636, K 1712, ruukinpatruuna, P Helena Rosendal; Margareta, P läänin vero- ja muonitusmestari Daniel Thorsberg; Petter S noin 1640, K 1703, ruukinpatruuna, P Margareta Sparf; Jakob K 1671; Maria, P1 Kalajoen kirkkoherra Josef Mathesius, P2 Närpiön kirkkoherra Johannes Beckman.

Porvarien kyydissä
Turussa 14-8 2017
Simo Tuomola