maanantai 29. maaliskuuta 2010

Nya Sverige

Tällä päivämäärällä 29-3 1638 ruotsalaiset perustivat ensimmäisen siirtokuntansa Nya Sverigen Delawareen. Siirtokunnan asukkaista valtaosa oli loppuvaiheillla suomalaisia, Värmlannin metsäsuomalaisia. Kun Mercurius-alus purjehti siirtokuntaan 1655, oli sen 106 matkustajasta 92 mainittu suomalaisiksi.

1600-luvulla Ruotsi oli Euroopan mahtimaita ja kauppakomppanian myötä se halusi myös alusmaita itselleen. Kuvernööri Peter Minuitin johdolla siirtolaiset purjehtivat ensi kertaa yli suuren meren Kalmar Nyckelillä ja Fogel Gripillä.

The original Kalmar Nyckel sailed from Sweden to the New World in 1638 leaving its passengers to establish the first permanent European settlement in the Delaware Valley, the Colony of New Sweden in present-day Wilmington, Delaware. She made a total of four roundtrip crossings of the Atlantic—more than any other ship of the era. Her first voyage to the New World left 24 settlers of Swedish, Finnish, German and Dutch descent in the Delaware Valley. Joining them was a black freedman who sailed from the Caribbean aboard her companion ship the Fogel Grip.

http://www.wunderground.com/data/wximagenew/s/seafrog/336.jpg

Maaliskuun 29 p:nä 1638 saapuiwat ruotsalaiset Delawarejoen syrjäjoen Minquasin, nykyisen Christiana Creekin luo. Tässä laskiwat he ankkurinsa ja nousiwat maalle. Seutu oli Minquessa-intiaanien hallussa ja, saatuaan tiedon muukalaisten tulosta, saapui paikalle heidän mahtawa päällikkönsä Mitatsimint. Hän antoi rauhanmerkin ja kutsui muukalaiset neuwotteluun. Minuit osasi intiaanein kieltä ja selitti, että "muukalaiset Lumimaasta owat tulleet rauhallisessa tarkoituksessa ilman wilppiä ja petosta."

Mitatsimint selitti myös olewansa walmis myymään Ruotsin kaikkiwaltiaalle kuningattarelle Kristiinalle kaiken sen maan, mikä oli Minquasin ja Borntien niemen (nykyään Bornbay Hook) wälillä. Toiset läsnäolewat päälliköt oliwat walmiit myymään maan pohjoiseen päin (nykyisen Philadelphian seudut). Maan oli määrä tulla "Ruotsin kruunulle ikuisiksi ajoiksi kuuluwaksi". Myöskin samaan aikaan alkoi Minuit rakentaa Minquasin pohjoisrannalle linnoitusta, jonka nimeksi tuli Kristiina.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/51/Pennsylvania_First_colonization_map.jpg


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a9/Nya_Sverige.png

Uusi Ruotsi antautui Uusien-Alankomaiden joukoille 1655, minkä jälkeen se kuului hollantilaisille, kunnes englantilaiset valloittivat Uudet-Alankomaat lokakuussa 1664.

Ruotsin Afrikkakomppanialla oli myös oma siirtomaalinnakkeensa Afrikassa, josta se osti nykyisen Ghanan alueella, entisellä Ruotsin Kultarannikolla sijaitsevan Cabo Corson siirtomaalinnakkeen vuonna 1650. Se siirtyi hollantilaisille 1663, sitten briteille.

Heija Sverige
Suomen Turussa 29-3-2010
Simo Tuomola

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Odin, Alban, Gorgon ja Driver

Aina silloin tällöin maailmanhistoria muuttuu todeksi myös kotinurkilla. Näin kävi Turussakin, kun Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska asettuivat tällä päivämäärällä 28-3-1854 Turkin puolelle Krimin sodassa Venäjää vastaan.

Jo samana keväänä englantilais-ranskalainen laivasto purjehti Itämerelle ja suolan hinta lähti nousuun, kun suomalaisia kauppa-aluksia estettiin toimimasta ja kaapattiin. Venäjän sotilasjohto lähti estämään maihinnousua Turkuun 50 000 miehen voimin, joista kaupunkiin asettui 7 pataljoonaa ja 12 kenttätykkiä. Turkuun sijoittui myös tykkilaivue, johon kuului parikymmentä tykkivenettä ja muutama höyrylaiva.

Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsh kävi itse tarkistamassa kaupungin puolustuksen kesäkuussa 1854 ja lopulta elokuun 22. päivä 1854 neljä englantilaista sotalaivaa teki tiedusteluretken kaupungin sisääntuloväylälle. Viittakarin kohdalla vaihdettiin tykkitulta, kun englantilaiset etenivät kohden Iso Pukin luokse rakennettua sulkua. Muutama puolustaja sai surmansa ennenkuin englantilaiset purjehtivat pois.

Oolannin sodan puhjettua Ruissaloon sijoitetut tykistöpatterit joutuivat jälleen sotanäyttämöksi, kun englantilaisen amiraali Napierin käskystä kapteeni Scott suoritti väkivaltaista tiedustelua 22.8.1854 Turun suunnalla. Amiraalin pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.

Kapteeni Scottin johtama neljän höyrylaivan osasto sai kuitenkin vastaansa venäläisen laivaston sekä Ruissaloon ja lähisaarille perustettujen tykistöpattereiden avaaman raivokkaan tulen. Vaikka englantilaiset eivät luultavasti tehokkaamman aseistuksensa ansiosta tässä taistelussa tappioita kärsineetkään, tuli heillekin kuitenkin selväksi, että tunkeutuminen Pukinsalmen kautta Turkuun oli mahdotonta.

Vuonna 1854 lienee Ruissalossa ollut vasta kaksi patteria, mutta seuraavana vuonna jo kuusi. Nämä tukevasti linnoitetut tykistöpattereiden sijaintipaikat ovat vieläkin havaittavissa Ruissalon maastossa.

Paikalle osui taistelun tiimellykseen myös Turun silloinen kaupunginarkkitehti Georg Theodor Policron von Chiewitz, joka teki Pukinsalmen meritaistelusta kuvatallenteen, joka tunnetaan paremmin Reinbergin toteuttamana litografiana. Kuvaa en nyt tähän hätään löytänyt, mutta tässä Reinbergin tyylinäyte samasta suunnasta:

http://www.turkusteamers.com/oheistietoa/Satamakuvia/turku/Pikisaari_ym_AA_Bildsam_Reinberg_1933_24_2_L.jpg
J.Reinbergin litografia Otkantista ulos-
päin, Pikisaari vasemmalla
, Ruissalo
oikealla, 1882.

Chiewitz kirjoitti ystävälleen Wahrenille Forssaan vuonna 1854. Hänellä olisi ollut työasioita Somerolla, mutta kanuunoiden pauke Ahvenanmaalta jarrutti poistumista saarelta. "Nyt sitten vain odotetaan engelsmanneja tänne, ja en luonnollisestikaan halua olla poissa, sillä voisipa olla kerran hauskaa kertoa muiden lailla "viime sodan aikana, jolloin olin mukana." Eikä tiedä mitä voi tapahtua, ehkä saan Yrjönristin, se kuuluu olevan helppo saada."

Chiewitz pilaili kirjeessään Krimin sodan kustannuksella. Sodasta tuli totta ja Chiewitz dokumentoi kynällään taistelua niin ansiokkaasti, että keisari palkitsi hänet. Chiewitzin piirroksesta tehtiin litografia. Toisen piirroksen hän antoi hovimaalari Ekmanille, joka teki sen perusteella öljymaalauksen.


Sotaisesti

Turussa 28-3-2010

Simo Tuomola


lauantai 27. maaliskuuta 2010

Turun aikaa

Kellot siirretään yöllä tunnilla eteenpäin

Kellot siirretään yöllä tunnilla eteenpäin
Julkaistu: 10:29
Kuuntele juttu

Suomessa siirrytään kesäaikaan ensi yönä. Kelloja siirretään kello 3.00 tunnilla eteenpäin.

Kelloja siirretään kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa samalla kellonlyömällä. Samanaikaisuus on tärkeää erityisesti kansainvälisen juna- ja lentoliikenteen vuoksi. Esim. Yhdysvalloissa on jo siirrytty kesäaikaan.

Normaaliaikaan palataan sunnuntaina 31. lokakuuta, jolloin kellon viisareita käännetään tunti taaksepäin.


Turun aikaa

Radiota satuin tuossa taannoin kuuntelemaan. Se on semmonen laite, josta tulee ääntä, muttei näy kuin mielikuvia. Siellä kajahtivat Turun tuomiokirkon kellot keskipäivän merkiksi. Ja paskan marjat, ei kello täällä Turussa ihan oikeasti ole puolenpäivän aikaan 12 vaan 12:30:58.

Aurikoaikaan siis uskotaan, eikä mihinkään keksittyyn vyöhykeaikaan.
Vuodesta 1833 alkaen maassa noudatettiin Helsingin keskiaurinkoaikaa ja vappuna 1.5.1921 siirryttiin 30. pituuspiirin mukaiseen Itä-Euroopan vyöhykeaikaan, joka on 2 tuntia edessä maailman yleisaikaa.

Tosiasiassa aurinko on Helsingistä katsoen etelässä keskimäärin 20 min 11 sek kellon osoittaman puolenpäivän jälkeen. Turussa siis 30 min 58 sek. Näin on, joka paikkakunnalla oli ihan oikeesti oma kellonaikansa aikoinaan. Yhteiseen aikaan siirryttiin lähinnä rautatieaikataulujen yhdenmukaisuuden vuoksi.

Nythän ne kahdentoista lyönnit saa vaikka kännykkään ääniksi, ois se kuuluisa joulu ainainen kun Suomen Turku julistaisi joulurauhan joka soitolla. Jos joku nyt joskus sattuis soittamaan.

Suomen ensimmäinen mekaaninen kello oli juuri Turun tuomiokirkon kello. Esim. 1400-luvulla kirkon tuolloin erillisessä kellotapulissa tekivät töitään isokello, tuntikello eli seijari nimeltä Pyhä Henrik ja pienempi nimeltä Pyhä Eerik. Kellot kutsuivat aamukolmesta lähtien kolmen tunnin välein kansaa kirkkoon.

Suomen vanhin, 1200-luvulta peräisin oleva kello löytyy Ahvenanmaalta, Eckeröstä. Turun tuomiokirkon kellosta vanhin tieto on vuodelta 1488. Kello oli valettu Tallinnassa ja siinä oli latinankielinen teksti, joka on suomeksi:"Tämä kello tulee Turkuun; auta Jeesus ja Maria Herran vuonna 1488." Kello on nykyisin Pietarsaaressa.

Kuitenkin jo vuodelta 1286 löytyy myös maininta Turun tulevan tuomiokirkon kellotapulista. Kun Uuden Turun vanha puukirkko puretaan ja Johannes I aloittaa kivikirkon rakentamisen Unikankareelle, tulevat muurarimestarit Turkuun Mälarista. Kirkko omistetaan Neitsyt Marialle ja se saa erillisen kellotapulin.

Ensimmäiset mekaaniset kellot Suomessa otettiin käyttöön keskiajan loppupuolella. Turun linnan kalustoluettelossa mainitaan kello jo vuonna 1550. Kello oli mahdollisesti dominikaanimunkki Petruksen valmistama. Kello oli ilmeisesti puurakenteinen rataskello, joka sai voimansa painosta.

1550-luvun lopussa Turun linnaan tuli toinenkin kello. Tämä tieto on peräisin Juhana-herttuan (1537-1592) vuonna 1559 päiväämästä kirjeestä, jossa hän mainitsee linnan kohentuneen huomattavasti ja että siellä on kaksi ”itsestään käyvää” seinäkelloa.

Herttua suunnitteli myös tornikellon asentamista linnaan, mutta tämä suunnitelma ei toteutunut. Juhana III:lla ja Jagellonicalla oli myös mukana kuljetettava, kullattua hopeaa oleva matka-aurinkokello. Jonkinlainen aurinkokello sijaitsi aikoinaan myös Turun linnan edustan puistossa.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/25/Johan_IIIes_sigill.jpg

Juhana-herttua, Juhana III oli monessa suhteessa aikaansa edellä, myös kelloissa.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Wij Christina

Kungl. Maj:ts fundationsbrev för Åbo akademi. 26.3.1640.

Originaltexten 1640.

Nordmanns version 1899.

Wij CHRISTINA medh Gudz nåde Sweriges Göthes och Wendes vthkorade Drottningh och Arffurstinna, Storfurstinna till Finland Hertiginna vthi Estland och Carelen, Fröken uthöffuer Ingermanneland. Göre witterligen, efter som vthj alle werldennes tijder derföre är hollet att Scholer och Academier ähre lijka som Seminaria och plantegårder, der vthur bokelige konster, goda seder och dygder draga dheres första vhrsprung och begynnelse till att rätteligen bliffua lärde och drefne, iämwäl vthur hwilke alle Regementer i werlden till dheres bättre widh macht hollande behöffue till styrckias och stadfästas; Så haffue fördenskull i förra tijder icke allenest hedningarna till dhet högsta warit bekymbrade om sådana Scholer till stiffta och inrätta; Men och på andre orter där någon Gudz kunskap och kännedomb haffuer warit, altidh bliffuit hollet wedh dhetsamma; Enkannerligen sedan Christendomen begynte till lysa vthj werlden, hafwe åthskillige Christne Konungar och Regenter icke minder winlagdt sigh der om till dhet högsta, wärderandes och skattandes den institution och vptuchtelse, som vthj Scholerne först begynnes, sedan vthj Gymnasier och Academierne wijdare kommer till bruk och öfning, wara dhe säkreste fundament och medell, hwar igenom såsom härrörande där vthur godh politia och ordning, landh och folck i lekammeligh motto kunne bliffua förståndne och regerade, så och i alt annat dhet dhem till Gudz rätta kunskap, till ähra och dygd, och till ett Christeligit leffuerne tiäna kan, läras och vnderwijsas. Vi Kristina etc...


Göre veterligt: 1. Eftersom uti alla världenes tider därför är hållet, att skolor och akademier äro likasom seminarier och plantergårdar, därutur bokliga konster, goda seder och dygder draga deras första ursprung och begynnelse till att rätteligen blifva lärde och drifne, jämväl utur hvilken alla regementer i världen till deras bättre vidmakthållande behöfva tillstyrkas och stadfästas, så hafva för den skull i förriga tider icke allenast hedningarna till det högsta varit bekymrade om sådana skolor till (att) stifta och inrätta, men ock på andra orter, där någon Guds kunskap och kännedom hafver varit, alltid blifvit hållet vid detsamma; enkannerligen sedan kristendomen begynte till (att) lysa uti världen hafva åtskilliga Kristi konungar och regenter icke mindre vinnlagt sig därom till det högsta, värderandes och skattandes den institution och upptuktelse, som uti skolorna först begynnes, sedan uti gymnasier och akademier vidare kommer till bruk och öfning, vara de säkraste fundament och medel, hvarigenom, såsom härrörande därutur god politia och ordning, land och folk i lekamlig måtto kunna blifva föreståndne och regerade, så ock i allt annat, det dem till Guds rätta kunskap till ära och dygd och till ett kristeligt lefverne tjäna kan, läras och undervisas.
Att nu alle andre så fremmande som inrijkes Exempel förbijgå, är nogsampt synt och för ögonen, med hwadh synnerligh nijt, Kongeligh ijffuer och åhuga Hans Maij:tt wår Sahl. Käre Herfader, Konung Gustaff Adolph hin store, högstberömmeligh vthj åminnelse, haffuer ibland andre sine heroische loffwärdige acter och gärninger låtit sigh wara anlaget om Scholæ wäsendet här vthj Rijkedt i sitt rätta och ordentelige skick att bringa, till den ända förnyat och förbättradt Academien i Ubsala; sedan en ny Academia vthj Dorpt i Liffland, sampt åthskillige Gymnasia här vthj Rijkedt funderat och stifftadt, Men i synnerheet för den Finske Vngdomen ett Gymnasium i Åbo stadh låtit anordna, på dhet Scholæ wäsendet vthj Finland som deels war förfallet, deels monde stå på lutande fötter igen motte wara till ophielpa och sättia i dhet lagh som Gudz Försambling och dhet werldzlige Regementedz tienst skäligen fordrade, och elliest den provinciens nödtorfft icke minder der vthj war interesseradh. 2. Att nu alla andra, så främmande som inrikes exempel förbigå, är nogsamt synt och för ögonen, med hvad synnerlig nit, kunglig ifver och åhåga Hans Kongl. Maj:t, vår sal. K. Herr fader, konung Gustaf Adolf den store, högberömmelig uti åminnelse, hafver ibland andra sina heroiska och lofvande akter och gärningar låtit sig vara angeläget om skolväsendet här uti riket i sitt rätta och ordentliga skick att bringa, till den ända förnyat och förbättrat akademin i Uppsala, sedan en ny akademi i Dorpat i Lifland samt åtskilliga gymnasier här uti riket funderat och stiftat; men isynnerhet för den finska ungdomen ett gymnasium i Åbo stad låtit anordna, på det skolväsendet uti Finland, som dels var förfallet, dels månde stå på lutande fötter, igen måtte vara till att upphjälpa och rätta i det lag, som Guds församlings och det värdsliga regementets tjänst skäligen fordrade och eljes den provinsens nödtorft icke mindre däruti var interessad.
Wi påminnandes oss hwadh i så motto aff Högstbe:te H. M:t berömmeligen är giordt och förordnat, haffue iämwäl tagit denne saken i nådigt betänckiande, och aff samma affection beweekte till frije bokelige konsters ytterligare cultur och öfning, så och wårt Storfurstendömme Finland till heder och prydnadt, nådigst gott funnet be:te Gymnasij wilckor att öka, förmehra och bättra, och i dess ställe vthj berörde wår Stadh Åbo en Academiam eller Universitet, vthj hwilkedt dhet allgemene Studium i alle oförbudne Faculteter, såsom den Heliga skrifft, lagh och rätt, läkare och andre frije boklige konster, skole må lärde och dreffne bliffua, welat nämbna och constituera, som wij här medh och i detta wårt öpne brefs krafft bemelte Academiam nämbne, constituere och förordne, och att man vthj den samma skall må promovera Doctores, Magistros, och Baccalaureos, effter som i andre wälbestälte Christelige Academier där medh i loffligit bruk är kommet. Vi, påminnandes oss, hvad i så måtto af högstbemälte Hans Maj:t berömmeligen är gjordt och förordnadt, hafve jämväl tagit denna saken i nådigt betänkande och, af samma affektion bevekte, till frie boklige konsters ytterligare kultur och öfning så ock vårt Storfurstendöme Finland till heder och prydnad nådigst godt funnit att bemälte gymnasii villkor att öka, förmera och bättra och i dess ställe uti berörde vår stad Åbo en akademi eller universitet, uti hvilket det allgemena studium i alla oförbjudna fakulter, såsom den Hel. Skrift, lag och rätt, läkare- och andra bokliga kunster, skola må lärde och drifne blifva, velat nämna och konstituera, såsom vi härmed ock i detta vårt öppna brefs kraft bemälde akademi nämna, konstituera och förordna, och att man uti densamma skall må promover doctores, magistros och baccalaureos, efter som andra välbeställda kristliga akademier därmed i lofligt bruk är kommet.
Wij effterlåte och här medh nådigst samma wårt Universitet i Åbo, så wäl Professorer som Studenter, så lärare som åhörare, att niuta samma privilegier, frij- och rättigheter, som wår Academia i Ubsala ähr medh begåffuadh, och så wijda dhe till denne äre att tillämpa, effter som wij dhet alt framledes genom wårt special breff wele förklara. 3. Vi efterlåte ock härmed nådigst samma vårt universitet i Åbo såväl professorer som studenter, så lärare som åhörare, att njuta samma privilegier, fri- och rättigheter, som vår akademi i Uppsala är med begåfvad och såvida till denna äro att tillämpa, eftersom vi det allt framledes genom vårt specialbref vele förklara.
Befalle fördenskull allom dem som oss medh hörsamheet och lydno äre förplichtade, aff alle andre respectivé wänligen och nådeligen begärandes, att dhe bemelte wårt Universitet i Åbo, såsom en werckstadh till dygder och frije bokelige konster, i alla motto wele wara bewågne, låta dhet wederfahras sin tilbörlige heder, respect och ähra, så och niuta och bruka dhe immuniteter och frijheter wij samme Universitet nu haffue giffuit eller och framledes giffuandes warde. Sådant wij igen emot hwar och en effter dess stånd och wärde, wele wetta till ihugkomma och erkänna; Men dhe wåre göre och effterkomma der medh, hwadh wår nådige befalning är lijkmätigt. Till yttermehra wisso är detta medh wårt Secrets Vnderhängiande, och wåre sampt Sweriges Rijkes respectivé Förmyndares och Regerings Vnderskrifft bekräfftadt. Giffuit vthj Nyköping den Tiugusiette dagh vthj Martij Monadh, åhr effter Christi bördh, Ett Tusend, Sexhundrade på dhet Fyratijonde. 4. Befalle för den skull alla de, som oss med lydnad och hörsamhet äro förpliktade, af alla andra respektive vänligen och nådeligen begärandes, att de bemälte vårt universitet i Åbo såsom en värkstad till fria och bokliga kunster i alle måtto vele vara bevågne, låta det vederfaras sin tillbörliga heder, respekt och ära så ock njuta och bruka immuniteter och friheter, vi samma universitet nu hafva gifvit eller ock framledes gifvandes varda, Sådant vi igen emot hvar och en efter dess stånd och värde vele veta till ihågkomma och erkänna; men de våra göra och efterkomma därmed, med hvad vår nådige befallning är likamätigt. Till yttermera visso etc ... Datum Nyköping den 26 mars 1640.
Gabriel Oxenstierna. Gustaffssonn
S.R.Dråttz
Jacobus De La Gardie
S:R: Marsk.
Carl Gylldenhielm.
Riks Ammiral.
Axell Oxenstierna.
S.R. Cantzler

Gabriel Oxenstierna.
Frijherre till Möreby och Lindhålm
S.R. Skattmestare

Johan Silfwerstiärna.



Kuva Atte Rusanen

Turun kuninkaallisen akatemian perustamiskirja. 26.3.1640.

Me CHRISTINA, Jumalan armosta Ruotsin Göötaan ja Vendin valittu Kuningatar ja Perintöruhtinatar, Suomen Suuriruhtinatar, viron ja Karjalan herttuatar, Inkerinmaan Neiti.

Teemme tiettäväksi, että koska Kouluja ja Akatemioita kaikkina maailman aikoina on pidetty Seminaareina ja taimitarhoina, joissa kirjalliset taidot, hyvät tavat ja hyveet syntyvät ja alkavat ja joissa niitä oikealla tavalla opetetaan ja harjoitetaan, ja koska kaikkia maailman Hallituksia on niiden avulla vahvistettava ja lujitettava, jotta ne paremmin pystyssä pysyisivät; Sen tähden eivät muinaisina aikoina ainoastaan pakanat ole pitäneet tällaisten Koulujen perustamista ja aikaansaamista mitä suurimmassa määrin huolenaan; Vaan muuallakin, missä jotakin oppia ja tietoa Jumalasta on ollut, on aina oltu samaa mieltä; Varsinkin sen jälkeen, kun Kristinusko on alkanut valaista maailmaa, ovat useat Kristityt Kuninkaat ja Hallitsijat samoin mitä parhaiten pitäneet tästä huolta, antamalla sille opetukselle ja kasvatukselle, joka ensin Kouluissa aloitetaan ja jota sitten Kymnaaseissa ja akatemioissa harjoitetaan ja viljellään, suuren arvon varmimpana perustana ja keinona, joiden avulla, koska niistä syntyy hyvä hallinto ja järjestys, maata ja kansaa aineellisessa suhteessa johdetaan ja hallitaan sekä opetetaan ja perehdytetään kaikkeen muuhun mikä voi auttaa heitä oikean Jumalan tuntemiseen, kunniaan ha hyveeseen sekä Kristilliseen elämään.

Mainitsematta muita Esimerkkejä, kotimaisia paremmin kuin vieraitakaan, on riittävästi havaittu ja kaikkien silmien edessä nähtävissä, millä erinomaisella uutteruudella, millä kuninkaallisella innolla ja huolella Hänen Majesteettinsa, meidän Rakas Herra Isä-vainajamme, Kuningas Kustaa Aadolf suuri, muistossa ylistetty, muiden sankarillisten ja kiitettävien tekojensa ja toimiensa lisäksi on katsonut tärkeäksi saattaa Koululaitoksen tässä Valtakunnassa oikeaan ja asianmukaiseen kuntoonsa ja siinä tarkoituksessa parantanut ja uudistanut Upsalan Akatemian; sitten perustanut ja pystyttänyt uuden akatemian Tarttoon Liivinmaalle sekä useita Kymnaaseja tähän Valtakuntaan, mutta varsinkin Suomen Nuorisoa varten asettanut Kymnaasin Turun kaupunkiin, jotta suomen Koululaitos, joka osaksi on ollut rappiolla, osaksi seissee huojuvilla jaloilla, saataisiin taas parannetuksi sellaiseen kuntoon, jota Jumalan seurakunnan ja maallisen Hallituksen höyty kohtuudella voi vaatia ja joka muutoin on tämän maakunnan tarpeille sangen tärkeätä.

Olemme, muistaen, mitä Korkeastimainittu Hänen Majesteettinsa tässä suhteessa kiitettävällä tavalla on tehnyt ja määrännyt, ottaneet tämänkin asian armossa harkittavaksemme ja hyväksi nähneet saman tunteen liikuttamana, vapaiden kirjallisten taitojen paremmaksi viljelemiseksi ja harjoittamiseksi, Suomen Suuriruhtinaskuntamme kunniaksi ja kaunistukseksi, enentää, lisätä ja parantaa mainitun Kymnaasin asemaa ja sen sijalle mainittuun Turun kaupunkiimme asettaa ja perustaa Akatemian eli Yliopiston, jossa yleisiä Opintoja kaikissa sallituissa Tiedekunnissa, kuten Pyhää kirjaa, lakia, lääkintää ja muita kirjallisia taitoja opetettakoon ja harjoitettakoon, joten me nyt tällä avoimella kirjeellämme määräämme, perustamme ja asetamme mainitun Akatemian ja että siinä promovoitakoon Tohtoreita, Maistereita ja Baccalaureuksia, kuten muissakin hyvinjärjestetyissä Kristillisissä Akatemioissa on kiitettäväksi tavaksi tullut.

Sallimme täten myös armollisimmin Turun yliopistomme, niin Professorien kuin Ylioppilaiden, niin opettajain kuin kuulijain, nauttia samoja privilegioita, vapauksia ja oikeuksia, jotka meidän Upsalan Akatemiallamme on, siinä laajuudessa, kuin ne tähän soveltuvat, sen mukaan kuin me tahdomme kaiken erityisellä kirjeellämme selvittää.

Käskemme siis kaikkia niitä, jotka ovat velvolliset meille kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta osoittamaan, ja pyydämme kaikilta muilta ystävällisesti ja armollisesti, että he mainittua Turun yliopistoamme, hyveiden ja vapaiden kirjallisten taitojen ahjoa, kaikin tavoin suopeasti kohtelevat ja antavat sen saada sille kuuluvan kunnioituksen, arvon ja maineen sekä nauttia ja käyttää niitä koskemattomuuksia ja vapauksia, jotka me olemme tälle Yliopistolle suoneet tai vastedes suomme. Tahtomme on, että itse kukin, säätynsä ja arvonsa jälkeen, tämän muistaa ja tunnistaa; kuin myös että alamaisemme tekevät ja noudattavat sitä, mikä on armollisen käskymme mukaista.

Varmemmaksi vakuudeksi on tämä vahvistettu meidän sinettimme ripustamisella ja meidän sekä Ruotsin Valtakunnan Holhoojien ja Hallituksen Nimikirjoituksilla. Annettu Nyköpingissä Maaliskuun kahdentenakuudentena päivänä, Tuhantena, Kuudentenasadantena ja Neljäntenäkymmentenä vuonna jälkeen Kristuksen syntymän.

Gabriel Oxenstierna Gustaffson Jacobus De La Gardie
R(uotsin). V(altakunnan). R(uotsin). V(altakunnan). Drotsi Marski

Carl Gylldenhielm Axell Oxenstierna
Valtakunnan R(uotsin). V(altakunnan).
Amiraali Kansleri

Gabriel Oxenstierna
Mörkebyn ja Lindholmin Vapaaherra.
R(uotsin). V(altakunnan). Rahainvartija. Johan Silfwerstiärna>>


Lähde:
Klinge, Matti ym.: Kuninkaallinen Turun akatemia 1640-1808. Keuruu 1987.

Turun akatemian hopeavaltikat (1640)

Kuva Museokuva

Hopeavaltikoiden suunnittelu alkoi heti 1639 valtaneuvoston annettua määräyksen akatemian perustamisesta. Tekijänä oli tukholmalainen kultaseppä Mikael Beck. Valtikat valmistuivat Turun akatemian vihkiäisiin 15. heinäkuuta 1640. Akatemian juhlallisessa vihkiäiskulkueessa hopeavaltikat olivat tärkeät runsaiden vertauskuvien joukossa. Akatemian pedellit kantoivat valtikoita rehtorin edellä kirkkoon.

Hopeavaltikat ovat edelleenkin käytössä. Pedellit kantavat niitä rehtorin edellä yliopiston avajaisissa ja promootiokulkueissa.



Georgius Ericus Aboensis

Ei tämä Turun akatemian aikainen ruotsi aina niin ymmärrettävää ole, mutta eikös Ericus Aboensis siinä esiinny kantajien Katunpää ja Kesolainen haastamana todistajana: Oluttahan siinä on juotu ja tappelukseen jouduttu ja ikkunakin rikottu.

Turun akatemian konsistorin pöytäkirja 26.2.1645

Den 26 Februarij. Före komo åther bårgiren här i staden [Henrich] Katunpää och Thomas Kesolainen, klagandes öfver Esajam Gabrielis, Axelium Andreæ och Andream Jacobi, Bothnienses, och hadhe lojt vp medh sigh studiosus Georgium Erici Aboensem, huilken medh them om theras käromål wittna skulle. Blef altså Georgius inkallat och medh alfuar åthwarnat, at han må här in Consist. så wittna och bekenna, som han inför Gudh medh samweet meenar answara. Georgius berettade nu om saken således: att annan dagh Juull widh kl. 11 gingo fram om hans fönster någre personer, skrijandes och roopandes, huilka slogo sönder åthskillige fönster, men emedan han tå lågh i sin sängh och war insompnat, waknade han vp af thet tumult, som vthe på gatan hördes, stegh strax i sit fönster och sågh effter them, kunde doch ingen känna, ty thet war mörckt och thee vooro långt fram om hans poort, tå han sogh, huilka thee waara skulle. En tijdh ther effter, widh kl. 12 hörde han åther någre gå om hans fönster, tå sogh han vth, och kände igen Esajam, huilken medh 2 andra gingo in hos Arfuedh Frijbytare. Georgius blef wijdare inom lychta dörar förmaant, at han ingaledes dölier, om han fulleligen weet, at Esajas medh sine medhbröder, och näst tilförenne, ther framgick och någon åwerkan giorde? Han sadhe sigh ingaledes kunna gifua them någon wåldzwerckan för fönstren eller annor gärningh, ty thesse komo en tijdh ther effter och gingo i tämligh stillhet ther fram.

Esajas och hans consorter inladhe en skrifft, ther vthj the sigh widlöfftigt defendera och bårgarner tilmälu refutera, begerandes ödmiuckeligen, at Senatus Acad. wille saaken til ändtligh doom förhielpa, och them för bårgerskapetz ogrundade käromål tilbörligen frijkalla.

Om denne widhlöfftige och twistige saak blef voterat, och af mäste parten gåt funnit, at emedan af alle circumstantier pröfuas, thet Esajas, Axelius och Andreas aff theeras åklagare skäligen beskyllas, för all den skadha, som samma tijdh skeedt är, tå thee ther framgångne äro, altså måge thee til nästa Consist. sigh betänckia, och tå antingen bekenna, eller och medh theras wälbetänckte lijfflige eedh sigh för theras beskylningh befrija.

Dito: Magnif. Rector gaf tilkänna, at nu för någre dagar sedhan hafua Bothnienses alle til hoopa druckit absolutions öll hoos Michil Ryttares enckia, och til theras gelagh lathet hempta ööl ifrån Knijffsmedhen. Sedhan är och klagat, att Axelius och Esajas nu nyligen hafua slagit och kinpustat en theras landzman, Christ. Matthiæ be:d. Til absolutions ölet nekade Axelius hardeligen, sampt alle hans landzmän, och sadhe at 2 theras landzmän, hafua nu en långh tijdh varit hemma i Österbothn, och nu medh godhe tijdender hijt igen ankompne; huilka af theras frij wilia hafua gifuit någre kannor öll til bästa.

Christierni saak anbelangande, berättar Axelius, at Esajas och Christiernus hafua begynt at kiffua och slås sins emillan, tå haf:r han them åtskildt, och i fall, kan skee, Christ. en örfil gifuit. Detta alt denne gångh til better ransakan vpskutit.

Dominus Aeschillus Matthiae, en präst ifrån Österbothn, (: huilken och medh them druckit hafuer:) blef framkallat och tilfrågat, om [han] icke sågh Axelium eller någon annan bruka någre ceremonier medh thee personer, som den gången gåfuo til bästa, tå thee hoos sal. Michil Ryttars enckia drucko. Han berättade, at twenne gamble studioso gåfuo huar sin Rickzdaler til bästa, them drucko thee, wooro ther wijdh lustige, spelte och dantzade, men i hans närwaro brukades der inga ceremonier.

Dito: När mäste parthen af Dominis Professoribus, i synnerhet Theologi, wooro ifrån Consistorio uthgångne, proesenterade sigh effter Magnifici Rectoris bodh och befalningh Ericus Erici Ost. Gothus, huilken witnade och betygade, at Axelius Andreæ, Esajas Gabr. och And. Jacobi, Bothnienses, hafua annan dagh Juul om nattetijdh mött honom, tå han medh Hinrich Mårthenson in mooth kl. 12 kom ifrån sal. Michil Ryttars enckia, och thet hände sigh på Clöster mellangatun för hustroo Karins Balberskas huuss, och thee hadhe allenast en citharam i handen. Men när han och Hinrich skulle gåt vth ifrån Michil Ryttars, tå haf:r en stoor hoop af handtwerkz geseller lupit vth ifrån Ernest Skinnars, bultat på krukomakarens fönster, thedhan en hustroo vthkom och dref them sin koos, huilka sedhan gingo vp åt Jochum Timmes gårdh roopandes och skrijandes, på tyska och finska i vägen talandes. Tå frågades af Erico, om han kan wittna at thesse studiosi icke kunde i hast löpa någon annan gatu och mötha honom ther i Clöstret, anseedt the hadhe warit thee samma, som först wooro och ropade på Tawastgatun? Han svarade, at han them ther vthinnan medh sin eedh väl frija kan. Men om thee sedhan, som thee i Clöstret honom mötte, och til Tawastgatun gingo, någon skadha giorde, thet kan han huarken neka eller sanna, ty han gick hem i sit herberge.

Ote Turun akatemian konsistorin protokollasta 26. helmikuuta 1645. Julkaistu lähdejulkaisussa Consistorii Academici vid Åbo universitet: äldre protokoller utgifna af Finska historiska samfundet, band I, förra häftet. Todistuskappaleita Suomen historiaan 2. Helsingfors 1883, s. 153-155.

Regia academia aboensis

Tänään tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Turun akatemian perustamisasiakirja allekirjoitettiin 26.3.1640.

Asiakirjan allekirjoittivat tuolloin 13-vuotiaan Suomen suuriruhtinattaren, kuningatar Kristiinan nimissä Nyköpingissä hänen holhoojansa ja hallituksensa; valtakunnandrotsi Gabriel Gustafsson Oxenstierna sekä valtakunnanmarski Jacobus De la Gardie, valtakunnanamiraali Carl Gylldenhielm, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, valtakunnanrahainvartija Gabriel Oxenstierna sekä asian esittelijä Johan Silwerstiärna.

Ajatus akatemian perustamisesta kaupunkiin oli virinnyt jo kymmenen vuotta aiemmin, kun katedraalikoulun kolmesta ylimmästä luokasta oli 1630 muodostettu Turun kymnaasi, Collegium aboense piispa Isac Rothoviuksen johdolla.

Axel Oxenstierna oli jo 18. elokuuta 1636 ehdottanut valtaneuvostolle Tartton yliopiston siirtoa Turkuun, mutta uuden yliopiston varsinaisia avajaisia päästiin viettämään vasta 15. heinäkuuta 1640 Pietari Brahen johdolla, kun valtaneuvosto oli ensin antanut 11. lokakuuta 1638 määräyksen akatemian perustamisesta.

Aatelisto ja porvaristo kokoontuivat avajaispäivänä tuhannen ratsumiehen johdolla Turun linnaan, josta vihkiäisten juhlasaattue purjehti Pietari Brahen johdolla kaleerilaivalla kaupunkiin ja akatemian avajaisjuhlallisuudet olivat valmiita alkamaan. Akatemian ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin jumaluusopin professori Aeschillos Petraeus ja yliopiston ensimmäisenä vuonna sinne tulee 249 opiskelijaa.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fb/Turun_akatemian_vihki%C3%A4iset2.jpg

Opin tiellä
Turussa 26-3-2010
Simo Tuomola

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Turun kuningas

Kun Ruotsin kuningas Fredrik I kuoli tällä päivämäärällä 25-3-1751 tuli Aadolf Fredrikistä Ruotsin uusi kuningas.

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8.1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8.1743. Rauhat olivat aika synkkiä valtakunnalle; ensin menetettiin Suuressa Pohjan sodassa Inkerinmaa, Viro, Liivinmaa, Käkisalmen läänin eteläosa ja läntinen Karjalankannas Venäjälle ja sitten vielä Hattujen sodassa koko Kymijoen itäpuolinen Vanha Suomi Haminaa ja Lappeenrantaa myöten.

Turun rauhansopimuksen yhtenä ehtona oli juuri Aadolf Fredrikin valitseminen Ruotsin kruununprinssiksi ja vihdoin kuninkaaksi vuosiksi 1751-1771.

Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka vieraili Suomessa. Suomalaiset suhtautuivat kuninkaan vierailuun suurella innolla. Esimerkiksi Himangalla pystytettiin kivinen muistomerkki sille paikalle, jossa kuningas suvaitsi syödä lounastaan. Degerbyn kaupunki puolestaan muutti nimensä Loviisaksi, kuningatar Loviisa Ulriikan kunniaksi. Kuningas kävi matkallaan myös katselemassa Suomenlinnan rakennustöiden edistymistä.

Suomenlinnan Kuninkaanportti rakennettiin juuri sille paikalle, jossa Aadolf Fredrik nousi maihin vuonna 1752.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/76/Adolf_Fredrik_of_Sweden.jpg

Turun rauhansopimuksen 1743 ehtoihin kuului, että Aadolf Fredrik valittiin Ruotsin kruununprinssiksi.

Toki Turun Suomella oli ollut omia kuninkaita jo aikaisemminkin. Esim. kun Olaus Magnus julkisti Venetsiassa 1539 ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan Carta marina eli Carta gothica oli siinä mukana myös Finningia Muinainen Kuningaskunta.


Kartan latinankielinen otsikko on CARTA MARINA ET DESCRIPTIO SEPTEMTRIONALIVM ERRARVM AC MIRABILIVM RERVM IN EIS CONTENTARVM DILIGENTISSIME ELABORATA ANNO DNI 1539 (suomeksi:Merikartta ja kuvaus pohjoisista maista sekä niissä olevista ihmeellisistä asioista, mitä suurimmalla huolellisuudella valmistettu Herran vuonna 1539).

Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita.

Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ea/Carta_Marina.jpeg


Kuninkaallisesti
Turun Suomessa 25-3-2010
Simo Tuomola


Carta marina 1539

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ea/Carta_Marina.jpeg

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Seilissä

OK, otetaan tällä kertaa vaikutteita televisiosta, jossa Jenni Vartiainen juuri mainostaa kakkosalbumiaan Seili.


Vartiaisen kakkosalbumin nimi Seili viittaa Saaristomerellä sijaitsevaan saareen. Näin myös sanoituksen perusteella:

”Halki synkän veen, vene hiljalleen, lipuu saareen syrjäiseen. […] Seiliin soudetaan”, Vartiainen laulaa levyn nimiraidalla ja jatkaa dramaattisesti: ”Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää – kuolemaan”!

Teksti taitaa olla Mariskan käsialaa.

Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. päivänä heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.

Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan TurkuTukholma-laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.

Potilaita alettiin siirtää Turusta Seiliin syksyllä 1622 ja mukaan piti ottaa tylysti arkku tai laudat arkkuun. Hoitokeinoina olivat Kupittaan lähdevesi ja vapaa viinanpoltto-oikeus, josta kertoo sanonta "olla seilissä".

Saaren ensimmäinen saarnaaja Carl Pictorius kirjattiin potilaaksi 1633 ja ensimmäisenä lääkärinä saarelle saapui kasvitieteilijä Elias Tillandz vuonna 1686. Isonvihan aikana hoitajat karkasivat saarelta Ruotsiin ja kruunu muutti laitoksen 1755 hullujenhuoneeksi, jonne suljettiin köyhiä, osattomia ja mielisairaita. Saaren ylläpitoon ohjattiin mm. sakkotuloja Turusta.

Keskimääräinen elinikä saaressa oleskevilla oli 1-5 vuotta. Mutta esim. ihotautia kärsinyt Malin Mattsdotter tuotiin saarelle jo tyttönä ja hän kuoli siellä 52-vuotiaana. Hulluksi luokitellut naiset olivat saaren yleisiä asukkeja, mutta esim. poliittinen toisinajattelu saattoi johtaa saarelle karkoitukseen, kuten kävi Ruotsista karkoitetulle Olof Norrmanille, joka suututti valtaapitävät vaatimalla kirkon ja valtion erottamista. Hän kuoli saarella eristettynä 85-vuotiaana vuonna 1773.

Lääkkeinä viinan ja veden lisäksi tarjolla oli kokaiinia ja morfiinia. 1785-1840 Seili toimi mielisairaalana ja 1841 se muutettiin parantumattomasti mielisairaiden turvalaitokseksi. 1889 miespotilaat siirrettiin sieltä pois ja keskityttiin vain hankaliin naisiin, jotka oli helppo nimetä mielisairaiksi. Näihin naisiin sovellettiin sitten rotuhygieenistä ajattelutapaa. Mielisairaala Selissä lakkautettiin vasta 1962.


Seilissä

Turussa 23-3-2010

Simo Tuomola



lauantai 20. maaliskuuta 2010

Geeni-Turku

Päivitetäänpä Turun historia vielä nykyaikaisen geenitieteen kartalle:

Suomen ensimmäiset asukkaat saapuivat maahan pian jääkauden jälkeen Keski- ja Itä-Euroopasta. Geneettisesti tämä näkyy erityisesti äitilinjoissa, jotka eivät juuri eroa keskieurooppalaisista.

Uusi Suomalainen geeniatlas kertoo, että kielisukulaisuus ei paina paljoa alkuperämme selvittämisessä. Geneettisesti suomalaiset ovat lähempänä hollantilaisia ja Moskovan itäpuoleisen Muromin alueen venäläisiä kuin tuttuja kielisukulaisiamme unkarilaisia.

Suomen sisällä suurimmat geneettiset erot löytyvät puolestaan täkäläisten varsinais-suomalaisten ja kuusamolaisten välillä.

Vanhat käsitykset Volgan mutkasta heitettiin siis ainakin hetkeksi romukoppaan. Suomalaisten isälinjoista paljastuneet itäiset piirteet kuitenkin pakottivat tutkijat jälleen kerran tähyilemään Uralille. Genetiikan tulokset ovatkin tukeneet vanhaa käsitystä. Kampakeraamisen kulttuurin aikaan noin 4200-2000 eaa idästä kulkeutui suomalaisugrilaista kieltä puhuvia uudisasukkaita.

Sitä seuraavava muuttoaalto lännestä kuitenkin synnytti jo eroja Itä- ja Länsi-Suomen välille.

Uudet asukkaat Ruotsista ja Baltiasta toivat mukanaan nuorakeraamisen kulttuurin Lounais-Suomeen ja rannikolle.

Itä-Suomeen nämä vaikutteet eivät kuitenkaan yltäneet. Sama kehitys jatkui pronssikaudella ja osittain myös rautakaudella.

Seuraukset näkyvät geneettisissä isälinjoissa. Suomalais-ugrilaiset piirteet ovat säilyneet paremmin Itä-Suomessa, skandinaaviset ja eteläiset piirteet vastaavasti vallitsevat täällä lännessä.

Suomeen on siis saapunut esihistorian saatossa asukkaita monessa aallossa. Aallot ovat vaikuttaneet maan eri osissa eri tavoin.


  • Nuorakeraamisen kulttuurin ilmaantuminen Suomen lounaisosaan oli ratkaisevasti käänteentekevä siten, että Suomen väestön jakautuminen (itämeren)suomalaiseksi ja saamelaiseksi kehittyväksi osaksi sai lopullisen sysäyksen.
Suomeen on kautta kivikauden muuttanut uutta väkeä, niin etelästä, lännestä kuin idästä.
  • Ensimmäisen uuden väestöaallon toi tyypillinen kampakeramiikka. Se rajoittui itä- ja keski-Suomeen.

  • Vasarakirveskulttuuri taas saapui itä-Baltian kautta, ehkäpä nopeastikin
    rannikkoa pitkin, ja länsisuomalainen, mesoliittisestä ajasta polveutuva kampakeraaminen kulttuuri omaksui sen kulttuurikuvan, sulauttaen itseensä maahanmuuttajat.

  • Maahanmuutto jatkui ns. läntisen pronssikauden asuttamalla alueella länsi-Suomessa.

Ja jos aluejakoa katselee kielitieteen keinoin se menee näin:

Lounais-Suomessa, Karjalan Kannakselta Kokkolaan kulkevan linjan länsipuolella, suomalais-ugrilaisten kielten puhujia edustava kampakeramiikka jatku noin vuoteen 3000 eaa, jolloin aikaisempi väestö on omaksunut nuorakeraamisen kulttuurin.

Sen sijaan idempänä Laatokan ympäristössä kampakeramiikka jatkui noin vuoteen 1900 eea. Paikallisen kampakeraamisen kulttuurin ja ulkoa tulleen edistyneemmän nuorakeraamisen kulttuurin fuusio länsi-Suomessa ja Baltiassa heijastelee indoeurooppalaista kieltä puhuneiden tulokkaiden sulautumista suomalais-ugrilaisen kielimuodon puhujiin.

Nuorakeramiikan tuoneen väestön kieli näyttää olleen vielä lähes kanta-indoeuroopan tasolla. Ilmeisesti nuorakeraamisen kulttuurin omaksuminen lounais-Suomessa ja Baltiassa ja vastaavasti omaksumattomuus Kokkola-Viipuri-linjan itäpuolella on eriyttänyt väestön káhteen osaan, joiden kielistä kehittyivät turkulainen itämerensuomi ja toisaalta saame.


Ja blogitieteen kautta vaikkapa näin:

Tuo on tiedetty jo vuosikaudet geenitutkimuksen kautta. Monikaan ei tiedä sellaista, että Länsi-Rooman valtakunnan hajottua 500-600-luvuilla kansainvaellus ylsi Suomeenkin asti, tänne tuli ilmeisesti frankkeja Kokemäen ja Euran seuduille.

Eurastahan onkin löydetty tuonaikaisia ns. kuningashautoja, löydöissä upeita miekkoja ym. Nimi "Eura" johtunee sanasta Europa, Turenki sanasta "Thüringen" ym. Erityisesti Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla frankkigeenistöä onkin enemmän.

Noh, ns. merovinkiaika eli frankien valtakunta lähialueineen oli varhaiskeskiajalla eli 480-720 jaa, viikinkiaikahan alkoi sitten sen jälkeen 700-luvulla. Siis Länsirannikolle tuli molemmista kulttuureista porukkaa tuoden omaa geenistöään ja tapojaan.

Vanhemman, mutta yhtä pätevän jo 1990-luvun alussa julkaistun geneettisen tutkimuksen mukaan olemme Euroopan geenikartalla lähimpänä belgialaisia.

Belgialaisia tai hollantilaisia, sama asia, kun puhutaan flaameista. Ranskankielisen Belgian tummahipiäisile vallooneille emme ole mitään sukua, emme myöskää Reinin pohjoispuolisen Hollannin pitkäkoiville.

Vanhankin tutkimuksen mukaan olemme eurooppalaisista kauimpana tietystä turkkilaisesta valloittajakansasta, madjaareista, joka julma ratsastajaporukka unkarilaisilta ryöstämiltään naisilta periytyneen kielensä takia väittävää perättömästi olevansa isänpuoleltakin suomalais-ugrilaisia.

Ja Turun murteella:

Belgian ja Hollannin flaamit ovat keskenään samaa väkeä ja puhuvat samaa, hämmästyttävällä tavalla Turun murretta eli vanhaa Itämeren Suomea muistuttavaa sekakieltä, joka syntyi Hansa-aikaan tanskalais-suomalais-alankomaalaisen heittomies-ahtaajaporukan juoniessa urahdellen keskenään laivurien pään menoksi Itämeren eri satamissa.

Suomalainen on siis perikade, mutta sitä on myös flaami. Suomalaiset ja flaamit ovat maailman kovimpia kauppamiehiä ja myyvät kiinalaisille vaikka isoäitinsä. Egyptiläisen ja venäläisen isoäidin saa kaupan päälle.

Ja miten sitten kultuurit ja geenit liikkuivat:

Suomalaisten kivikauden veneiden jäänteitä ei tunneta. Jotkut reenjalakset saattavat olla nahkaveneiden kölipuita. Sen sijaan mela on varma merkki veneen olemassaolosta. Muutama mela tunnetaan kivikauden lopulta. Esimerkiksi Kemijoen mudasta löytynyt 154 cm pitkä kauniin muotoinen mäntyinen mela on ajoitettu 4500 vuoden ikäiseksi.

Järvisuomen kalliomaalaukset kuvaavat varsin pitkiä "hirvensarviveneitä". Myös Vienanmeren valaanpyyntiä esittävät kalliopiirrokset Zalavrugassa puhuvat pitkästä venekulttuurista 6000 - 5000 vuotta sitten. Kun vielä tunnetaan Vis'istä ja Nizhnee-Veret'eestä melat 8000 vuoden takaa, täytyy melominen olla tunnettua meilläkin. Tähän viittaa Antrean verkkolöytö 10000 vuoden takaa Karjalan kannakselta.

http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus2/antrea01.jpg
Syksyllä 1913 löytyi Karjalan kannakselta, Antrean Korpilahdelta, kivikautisia esineitä suoniittyä ojitettaessa. Seuraavan kesän arkeologisissa kaivauksissa paljastui löytö, joka kertoo kalastajan veneelle ammoin sattuneesta haaverista.

Kalaverkon löytöpaikka oli muinainen merenlahti tai salmi, jossa vene ilmeisesti oli kaatunut. Tavarat painuivat pohjaan yhteen mykkyrään, mutta veneestä ei jäänyt jälkiä. Todisteet ovat siten epäsuoria ja hämäriä. Mutta veneily oli tuolloin jo kalastuksessa käytetty tapa, jolla oli jo silloin takanaan perinteitä.

Mielenkiintoinen aihepiiri olisi myös kaupan esteet. Miksi jokin seutu ei käynyt kauppaa Suomen väestön kanssa? Etelä-Ruotsin esineitä löytyy Suomesta vasta neoliittisen kivikauden keskivaiheella. Olisiko syynä Itämeren liian suuri ulappa? Ahvenanmaa kuitenkin asutettiin jo 6000 vuotta sitten Suomesta käsin. Silloin käytiin mahdollisesti myös Ruotsissa.

Vaikka kivikauden veneilyn esihistoriaa ei tunneta kovinkaan hyvin, on siihen saatavissa epäsuoria vihjeitä verkoston laajuudesta. Itämeren kauppa kertoo jotain veneiden kehityksestä.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Torin vasara


Tässä vähän oheistietoa Nousiaisten kirkon Piispa Henrikin sarkofagin tulkintaan viikinkiajan suunnasta:


Torin vasara



Kun meillä täällä vietetään Keskiyön Auringon juhlaa juhannustulin, vietettiin Rooman valtakunnassa Summanus-juhlaa, yöllisen ukkosen jumalan kunniaksi.



Ukko vie meidät siis takaisin kokon ääreen. Kokkotulet olivat alunperin uhritulia ja myyttinen tuli syntyi Ukon nuolesta. Suomessa nykykokon lähihistoria palautuu Kupittaan lähteelle Turkuun vuoteen 1650, jolloin se ns. ensimmäinen kokko sytytettiin pahoja henkiä karkottamaan. Siellä myös piispa Henrik kastoi tarun mukaan kansaa kristinuskoon, mutta vain tarun.



Toki kokkotulet olivat palaneet täällä aiemminkin. Ensin suurilla kukkuloilla palvottiin uhritulin Ukkosen jumalaa Tuuria, Turisasta, Toria. Sittemmin Kalevalan vaakalintua, ilmalintu Kokkoa ja Louhikäärmettä tulilieskoineen. Griippiä siis. Muinaisissa uskoissa esi-isillämme olivat omat taikamenonsa. Meillä omamme, vaikkakin samaa perua.



Kokko, kotka, lohikäärme oli myös viikinkien palvonnan kohde ja viikinkiveneiden näyttävä keulakoriste. Niinpä Kokkotulet esim. Turun Linnasmäellä ja Vartiovuorenmäellä, Liedon Vanhalinnassa ja Rikalassa tai Helsingin Roihuvuorella kertoivat Kokkoveneiden liikkeistä.



Syntyi muinaistulien ketju, joka varoitti vihollisen liikkeistä, mutta kertoi myös kaupankäynnin mahdollisuuksista. Vartiotulien järjestelmän myötä ehdittiin siirtyä turvaan linnavuorien suojaan, kuten esim. saaristossa Nauvon Kasabergille. Syntyi myös rauhanomaisia kauppapaikkoja, kuten esim. Satavan Samppa tai Samppalinnan paaluvarustus.


Valkoinen kilpi oli viikinkien rauhanomaisen lähestymisen merkki ja Turun Samppalinnan paaluvarustuksen tunnus. Täällä paloivat Muinaistulien Yön viestitulet myös rauhanomaisissa merkeissä.



Sampo, sammas oli pylväs, kauppapaikan merkki, kauppaoikeuden valta- ja oikeussymboli kuin jokin obeliski tai toteemi. Kun Turun nimeä etsitään kauppapaikan ja torin käsitteestä, johtavat jäljet siis vielä senkin yli Ukkosen jumalaan (Tor, Tuuri, Turisas) ja suojaan, turvapaikkaan. Agricolan kielessä turva oli turua.


Näpäytä kuvaa ja zoomaile yksityiskohtia

Tiedosto:Henrik Cruisade Nousiainen.JPG

Turun griippi

Leijonan ruumis, kotkan pää, lohikäärmeen siivet. Siinä jumalallisen voiman symboli ja suojelija griffin, griffon, gryphon; se on myös kuvassamme esiintyvän Perugian kaupunginvaakunan tunnuseläin.

Griippi on tuttu taruolento myös meille suomalaisille; aarnikotka, vaakalintu.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/d/d0/Logocomuneperugia.png


Kun piispanistuin 1229 siirrettiin Koroisiin, se siirrettiin sinne Nousiaisista, jonne se oli perustettu joskus 1200-luvun alussa. Nykyisestä Nousiaisten kirkosta löytyy myös mielenkiintoinen piispa Maunu Tavastin sinne 1429 lahjoittama Pyhän Henrikin sarkofagi, jonka messinkilevyillä kuvaillaan ristiretkeläisten saapumista Suomeen Ruotsin kolmea kruunua kantavan lipun suojeluksessa. Vastassa heillä on hyvin varustautunut suomalaisjoukko - griippilippuineen.




http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/23/Henrik_Cruisade_Nousiainen.JPG

Flanderilaistaiteilijan näkemys Suomen valloituksesta on tietenkin tilaajansa toiveiden näköinen, mutta jotakin se kertoo varmaan myös siitä, ettei täällä todellakaan ollut mikään barbaarikansa, vaan järjestäytynyt sotilasmahti tulijoita vastassa.


Vaakalentoa
Suomen Turussa 19-3-2010
Simo Tuomola

Perugia 1229

Katsotaanpa vielä vähän lähemmin vuoden 1229 tapahtumia Turun oletettuna perustamisvuotena. Paavi Gregorius IX lähetti tuolloin Linköpingin piispalle bullan, jossa hän salli Itämaan piispanistuimen siirron sopivampaan paikkaan. Linköpingin kokouksessa 1153 oli jo päätetty ristiretkestä alueelle kilpailtaessa hiippakunnassa idän kirkon vaikutusta vastaan.

Piispa asui tuolloin Rooman menoa paossa keski-Italiassa Perugiassa ja siellä on myös päivätty ne kaksi bullaa, joiden sanoma liittyy Turun oletettuun perustamiseen:


Perugia 23.1.1229

Påve Gregorius IX till biskopen i Linköping, cistercienserabboten på Gotland samt prosten i Visby angående det finska biskopssätets flyttning till lämpligare ställe. Dat. X kal. februarii pontif. nostri anno secundo.

Sv. Dipl. I n:o 246. Svartboken n:o 1. Svartboken: Brevet läses på folio 46, där det har följande överskrift: Bulla Gregorij(1) de translacione ecclesie katedralis a Rænthamækj vsque huc.
Svartboken: Härefter är med annan hand och ljusare bläck tillagd följande, alldeles oriktiga, anmärkning: ”anno autem salutis nostre 1368”.

Perugia 23 januari 1229.

Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri episcopo Lincopensi et dilectis filiis abbatj de Gutlandia, Cisterciensis ordinis, et preposito de Visby, Lincopensis dyocesis, salutem et apostolicam benediccionem. Venerabilis frater noster Finlandensis episcopus nobis exposuit, quod in primitiua christianitatis plantacione in partibus illis cathedralis ecclesia sua fuit in loco minus ydoneo constituta; vnde petebat, vt [cum] nunc plura loca, crescente in eisdem partibus per Dei graciam fide katholica, magis ad hoc commoda esse noscantur, transferri episcopalem sedem ad locum competenciorem in sua dyocesi mandaremus. Quocirca discrecionj vestre per apostolica scripta(2) mandamus, quatenus, inquisita super hoc diligencius veritate, si rem inueneritis ita esse, cum consilio eiusdem episcopi et clericorum suorum transferatis(3) auctoritate nostra sedem eandem ad locum in eadem diocesi magis aptum. Quod si non omnes hiis exequendis potueritis interesse, tu, frater episcope, cum eorum altero ea nichilominus exequaris. Datum Perusij(4) x kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo(5)*. Bullan ingår äfven i Skoklosters s. k. Codex Aboensis, fol. 10–10 v., der den dock mot ofvanstående har att uppvisa följande väsendtligare olikheter: (1) Gregorij pape (2) per apostolica scripta är bortlemnadt (3) transferatis saknas (4) Parusii (5) 2:o


Ja toinen bulla muutamaa viikkoa myöhemmin:


Perugia 31.1.1229

Påve Gregorius IX bekräftar den Finländska kyrkans besittning av de forna hedniska lundar och gudahus, som nyomvända frivilligt gett nämnda kyrka. Dat. II kal. februarii pontif. nostri anno secundo.

Sv. Dipl. I n:o 251. Svartboken n:o 6. Svartboken: Fol. 46. Överskrift: Copia bulle Gregorij pape super lucis et delubris.

Perugia 31 januari 1229.

Gregorius episcopus, seruus seruorum Dej, venerabilj fratri(1) episcopo Finlandensi, salutem et apostolicam benediccionem. Annuere consueuit sedes apostolica piis votis et honestis petencium precibus fauorem beniuolum impertiri. Eapropter, venerabilis in Christo frater, tuis iustis precibus inclinatj lucos et delubra, deputata olim ritibus paganorum, que de nouo per te conuersi ad fidem ecclesie tue(2) voluntate spontanea contulerunt, ipsi ecclesie auctoritate apostolica confirmamus et presentis scriptj patrocinio communimus. Nullj ergo omnino hominum liceat hanc paginam nostre confirmacionis infringere uel ausu temerario contraire. Si quis autem hoc attemptare(3) presumpserit, indignacionem omnipotentis Dej et beatorum Petri et Paulj, apostolorum eius, se nouerit incursurum. Datum Parusij(4) ij(5) kalendas Februarij pontificatus nostri anno secundo.(5) Varianter i Skokl. Cod. Ab. fol. 10 v: (1) fratri suo (2) tue utelemnadt (3) attentare (4) Perusii (5) 2:o


Näin vahvistettiin samalla paikallisen kirkon omistusoikeus niihin hiippakunnan alueella oleviin pakanallisiin kulttikeskuksiin, uhrilehtoihin ja palvontapaikkoihin, joista suomalaiset olivat muka luopuneet kääntyessään kristinuskoon.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d2/Papal.bull.JPG


Bullaillaan
Turussa 19-3-2010
Simo Tuomola


torstai 18. maaliskuuta 2010

Ugolino di Conti

Tänään 18-3 elämme vuotta 1229;

1229Fredrik II, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija julistautui Jerusalemin kuninkaaksi kuudennen ristiretken aikana.

Fredrik II oli myös Sisilian ja Saksan kuningas ja hänellä oli perustavia riitoja paavi Gregorius IX:n kanssa, joka julisti miehen kirkonkiroukseen tämän jälleen kerran lykättyä 1227 lähtöään ristiretkelle.

Ristiretket olivat paavin hyväksymiä sotaretkiä, mutta se kuudes tehtiin ilman paavin siunausta ja paavi lähtikin sitä myöten tänne Pohjolaan vahvistamaan valtaansa pakanamaiden kartalla.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3a/Gregory_IX_bas-relief_in_the_U.S._House_of_Representatives_chamber.jpg

Tällainen tallenne löytyy tuolloisesta paavista omista blogeistani:

Ugolino di Conti

Tänään vietämme paavi Gregorius IX kuolinpäivää. Ugolino di Conti toimi tuolla nimellä paavina vuosina 1227-1241 kehittäen inkvisitiosta tuekseen inkvisitiolaitoksen, jossa pääosaa näytteli dominikaaninen veljeskunta.

Vuonna 1227 Novgorodin laivasto purjehti käännyttämään karjalaisia kreikkalaiskatoliseen uskoon ja vuotta myöhemmin Suomesta lähetettiin 2000 miehen sotajoukko hyökkäystä torjumaan.

Paavi perusti Viron Saaremaalle Haapsalun piispanistuimen 1228 ja siirsi 31.1.1229 paavin bullalla Suomen piispanistuimen Nousiaisista Turun Koroisiin. Vuotta pidetäänkin Turun perustamisvuotena.

Koroisten linnoitetusta piispankartanosta tuli ruotsinvallan tukikohta ja Suomen ensimmäinen varsinainen katolinen piispa Tuomas otti pakanalliset uhrilehdot ja pyhät paikat, kuten Liedon Vanhalinnan kirkon haltuun 1231. Mustain veljesten dominikaaninen kerjäläismunkisto toi oman konventtinsa Koroisiin 1249.

Kun kuudes ristiretki 1228 tehtiin ilman paavillista siunausta ja johti kirkonkiroukseen, keskitti paavi katseensa siis Pohjolaan ja Baltiaan voimistaen valtaansa täällä.

*** Näissä merkeissä Jukka Paaso on näköjään tehnyt kuntalain mukaisen kuntalaisaloitteen, jolla kunnioitettaisiin Turun seudun muinaisen "barbaariväestön" eli Turun seudun varhaisen kantaväestön muistoa. ***

Ja siitähän päästään takaisin vaikka Turun seudun viikinkiaikaan:


Blogger punainen turku sanoi...

Viikingit meni Englantiin ja kiersivät koko Euroopan. Tekivät vielä semmoisen tempun että asuttivat Islanninkin. Mutta kiersivät Suomen, jossa ei ainakaan historiankirjojen mukaan ole ollut mitään järkevää asutusta. Täydellisessä tyhjiössä oleva maa, jossa metsät jolkuttaa toinen toistaan isompaa otusta, ja viljavia alueita, eikä ketään ole kiinnostanut.

Eli joko historiankirjoissa on vikaa, taikka sitten... Viikingit aikansa sotaisimpana porukkana olisi voinut kuvitella asuttavan Suomen koska ei mitään vastustusta olisi ollut. Vai olisiko sittenkin täällä kamaralla ollut joku hieman sotaisampi porukka jolle ei Viikingeilläkään ollut ryppyilemistä? Vasta Ruotsin ja Venäjän alueiden asukkaiden jatkuvan ryöstöretkeilyn jälkeen heikennetty porukka sittemmin langennut Ruotsalaisten valtaan?



Turkua perustamassa
Suomen Turussa 18-3-2010
Simo Tuomola



lauantai 13. maaliskuuta 2010

Soli Deo

Tänään 14-3 tulee kuluneeksi tasavuosia arkkitehti Lars Sonckin kuolemasta 1956. Miehen ura alkoi 23-vuotiaana, kun hän voitti vuonna 1894 pidetyn Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun suunnitelmallaan Soli Deo Gloria Aeterna.

Portsassa 77 metrin korkeuteen kohoava uusgotiikkaa ja jugendia edustava punatiilikirkko rakennettiin vuosina 1899-1905. Sonck olisi halunnut luoda koko kirkon ympäristöstä tiiviisti rakennetun saksalaistyyppisen kivisen kaupunginosan, eikä koskaan hyväksynyt nykyistä toteutusta.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/ba/Lars_Sonck.jpg
Lars Eliel Sonck 10.8.1870 Kälviä - 14.3.1956 Helsinki

Kirkko on nimetty taivaallisten sotajoukkojen komentaja Arkkienkeli Mikaelin mukaan, kuten oli laita myös tätä edeltäneen Pyhän Mikaelin kirkon eli Hospitaalikirkon. Se vihittiin käyttöön 9.10.1677 vaivaistaloineen Kuningattarenkadun varrella Aurajokirannassa.

Ristimallisen kirkon rakennustyöt aloitettiin 1675 ja nykyisen Linnankadun ja Sairashuoneenkadun kulmauksen muistolaatta kertoo kirkon tarinan päättyneen 1782: Pyhän Mikaelin kirkko, hospitaali ja hautausmaa sijaitsivat tällä paikalla 1675-1782. Pikkuvihan jäljiltä kirkko pääsi rappiolle ja huutokaupattiin purettavaksi.

Mutta katsotaanpa vähän tarkemmin sen alkuvaiheita:

1672: Valtio myöntää 600 taaleria hospitaalikirkon rakentamiseksi Turkuun.

1674: Porvaristo valitsee suunnitellun Mikaelinkirkon saarnaajaksi Lars Thomaen, Lassi Tuomaksenpojan.

1675: Ristikirkon mallista Pyhän Mikaelin kirkkoa eli Hospitaalikirkkoa aletaan rakentaa Kuningatterenkadun varrelle jokirantaan. Uudenkaupungin vaivaistalo samassa kulmauksessa otetaan käyttöön. Siinä on tilaa noin 40 varattomalle hoidokille. Köyhäinkodin yhteyteen valmistuu myös saarnaajan asuintalo.

1677: Puinen korkeakattoinen ristikirkko, Uusikirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko vaivaistalon yhteydessä uudenkaupungin jokirannassa vihitään käyttöön 9. lokakuuta. Kirkon kellotapulia kaavaillaan Kuningattarenkadun ja Aurajoen väliselle kaistaleelle.

1678: Porvaristo valitsee Mikaelinkirkon saarnaajaksi Laurentius Suicheruksen.

1680: Laurentius Suicherus kuolee ja porvaristo valitsee Andreas Suicherukssen Martinkirkon saarnaajaksi.

1683: Daniel Birkmanilla on kinaa tuomiokapitulin kanssa, mutta hänet valitaan silti predikantiksi, saarnaajaksi Mikaelinkirkkoon. Hän menee naimisiin edeltäjänsä Andreas Suicheruksen lesken kanssa.

1685: Professori Justanderin poika Samuel Justander valitaan Mikaelinkirkon uudeksi saarnaajaksi ja maaherra suosittelee edesmenneiden saarnaajien Andreas Suicheruksen ja Daniel Birkmanin leskeä tälle vaimoksi.

1689: Mikaelinkirkon saarnaajan vuosipalkka on 233 taaleria ja 20 tynnyrillistä viljaa.

1693: Kirkonkellojen hankkimiseksi Mikaelinkirkon kellotapuliin järjestetään keräys.


Kirkon ja entisen hospitaalin paikalle rakennettiin 1780-luvulla Lasaretti eli Läänin Yleinen Sairaala, joka toimi paikalla vuoteen 1881 saakka, jolloin se siirrettiin Kiinanmäelle, jossa nykyinen TYKS toimii edelleen. Puretun kirkon kellot matkasivat aikanaan Nauvon Seilin saarelle spitaalisairaalan kirkon kellotapuliin sijoitettaviksi.



Gloria Aeternaa
Turussa 14-3-2010
Simo Tuomola


perjantai 12. maaliskuuta 2010

Voittoisa Venäjä

Talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta tänään lauantaina 13.3.2010. Presidentti Tarja Halonen on kutsunut Suomen veteraaneja sekä ruotsalaisia ja virolaisia vapaaehtoisia talvisodan päättymisen muistojuhlaan presidentinlinnaan. Päivää kunnioitetaan myös yleisellä liputuksella. Ei kyllä lipun lippua vielä ole nähty.

Ortodoksisessa kalenterissa nimipäiväänsä tänään viettää Voitto, vanhemmissa suomalaisissa kalentereissa Usko.

Talvisodan lopettanut Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12.3.1940 ja taistelutoiminta rintamalla päättyi seuraavana päivänä asteittain klo 11 alkaen. Raskaat rauhanehdot olivat ja ovat edelleen järkytys kansalle; Suomi menetti paitsi kaatuneensa, Karjalan ja Sallan myötä myös 10% alueestaan ja joutui uudisasuttamaan 400 000 oman maansa kansalaista.

Niinpä 13.3.1940 talvisodan päättymistä "juhlittiin" Suomessa suruliputuksella.

Tälle päivämäärälle 13-3-1809 osuu myös toinen merkittävä Suomen historian tapahtuma, kun Ruotsin valtaneuvosto julistaa viimeisen Suomea hallinneen Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolf erotetuksi.

13. maaliskuuta vuonna 1809 seitsemän sotilasta Carl Johan Adlercreutzin johdolla ryntäsivät kuninkaan linnaan ja pidättivät ja vangitsivat kuninkaan ja tämän perheen. Hänet vietiin Gripsholmin linnaan jossa kuningas oli kotiarestissa. Valta siirrettiin väliaikaiselle hallitukselle jonka johtoon oli Kaarle-herttua, josta tuli kuningas Kaarle XIII. Hän kutsui valtiopäivät koolle jotta vallankumous vältettäisiin.

Kuningas yritti vielä siirtää kruununsa pojalleen, mutta hänet karkoitettiin perheineen Ruotsista ensin Saksaan ja sitten Sveitsiin, jossa Kustaa IV Aadolf kuoli 7-2-1837. Kuningas haudattiin lopulta Tukholman Riddarholmin kirkkoon.

Suomen sota 1808-1809 oli Kustaa IV Aadolfille ja koko Ruotsille sotilaallinen katastrofi; lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa ja lopulta Ruotsi joutui luovuttamaan peräti kolmasosan alueestaan Venäjälle.

29.3.1809 Porvoon maapäivillä Suomen edustajat vannoivat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksanteri I:lle ja 17.9.1809 Haminan rauhassa Ruotsi luovutti Suomen alueen Venäjälle.

Turussa katkeruus oli erityisen suuri, kun keisari vielä 12.3.1812 meni ja korotti Helsingin maan pääkaupungiksi. Kun Aleksanteri I vielä vieraili Turussa 1812 tavatakseen Ruotsin kruununperillisen Kaarle Juhanan, oli kyse maailmanhistoriasta, jossa Juhana lupasi tukea Aleksanteria taistelussa Napoleonia vastaan, mutta turkulaiset kokivat asian syystäkin henkilökohtaisemmin: täällä kansa kilisteli kapakoissa maljojaan Jean-Baptiste Jules Bernadotten kunniaksi tyyliin "siinä on vapahtajamme".

Vanhaa aikaa on mukava haikailla.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/49/Gustav_IV_Adolf_of_Sweden.jpg

Kustaa IV Aadolf oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas. Per Krafft nuoremman maalaus vuodelta 1809.


Rauhallisesti
Suomen Turussa 13-3-2010
Simo Tuomola

Halshuggen

Joukkohaudasta löytyi mestattuja viikinkejä

Joukkohaudasta löytyi mestattuja viikinkejä
Julkaistu: 10:02
Kuuntele juttu

Brittitutkijat ovat tunnistaneet Ridgeway Hillin luurangot Skandinavian viikingeiksi, kertoo BBC. Jopa 51 henkilön jäännökset löytyivät joukkohaudasta Dorsetin kreivikunnasta Etelä-Englannista viime kesäkuussa.

Hammasanalyysi paljasti tutkijoille, että ihmiset, joille jäännökset kuuluivat, olivat eläneet paljon Britanniaa kylmemmässä ilmastossa. Hampaiden isotoopeista selvisi myös, että he olivat noudattaneet korkeaproteiinista ruokavaliota, joka on verrattavissa aikansa ruotsalaiseen ruokavalioon.

Luurankojen päät oli katkottu, ja Oxfordin arkeologit uskovat, että paikalliset anglosaksit ovat teloittaneet viikingit yleisön edessä vuosien 910-1030 välillä. Tähän asti on kuviteltu, että hautaus sijoittuisi rautakauden loppuun tai varhaisroomalaiselle ajalle haudasta löytyneen keramiikan perusteella.

Nyt Oxford Archeologyn arkeologit ovat poistaneet jäännösten kallot haudasta jatkaakseen tutkimusta ja selvittääkseen, mihin historialliseen tapahtumaan joukkohauta liittyy.

- Joukkohaudan löytäminen on ylipäätään melko harvinaista, mutta vielä näin iso ja tältä aikakaudelta - se on äärimmäisen epätavanomaista, projektipäällikkö David Score toteaa.

Jäännökset tunnistivat skandinaaveiksi tohtori Jane Evans ja Carolyn Chenery.

torstai 11. maaliskuuta 2010

MAN

Onnea 70-v Someron pojalle!


PT: Olet ollut teekkarien elokuvakerhon Montaasin toiminnassa mukana kuusikymmentäluvulla, mitä jäi käteen tästä ajasta?

MAN: Nimenomaan käteen on jäänyt kaksi lyhytelokuvaa, Vesilasi ja Tiiliseinä. Vietin melko paljon vapaa-aikaa teekkarikylässä ja yövyin seurusteluhuoneen sohvalla niinä iltoina, jotka venyivät niin pitkiksi, että viimeinenkin bussi oli lähtenyt. Teekkareiden elämä oli virkistävää vaihtelua valtiotieteilijöiden ja humanistien seurassa opiskelulle.

PT: Kuvaile Montaasissa tekemiäsi elokuvia muutamalla adjektiivilla. (voit toki muodostaa myös lauseita)

MAN: Vesilasi on surrealistinen rakkauselokuva. Tiiliseinä taas on kineettinen kokeilu ylioppilaskunnan laskentakeskuksen seinästä. Kolmas kolmeminuuttinen Montaasi-filmini on hävinnyt. Se käsitteli kengännauhojen sitomista Helsingissä.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Magnus Olai

Tänään 9-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun piispa (1412-1450) Maunu II Tavastin eli Magnus Olain kuolemasta 1452. Hän oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa, joka ehti kirkon johtotehtävien lisäksi edustaa Suomea myös politiikan alalla, toimien mm. kuningas Eerik Pommerilaisen kanslerina. Hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Turun tuomiokirkon komistamisen lisäksi hän perusti Naantaliin Birgittalaisluostarin ja kunnosti Kuusiston piispanlinnaa, jonka palon yhteydessä 1439 tuhoutui runsaasti Turun historiaa koskevia asiakirjoja. Kuningas Kaarle Knuutinpojan astuessa valtaan 1448, kruunauksen suoritti 29. kesäkuuta juuri piispa Magnus Olavinpoika.



Ruotsin kuninkaanvaali on omien presidentin vaalimme edeltäjä. Nils Turenpoika Bielke sai aikanaan tuestaan kapinassa lupauksen, että Suomen laaamanni (Bielke itse) olisi mukana valitsemassa uutta kuningasta. Montako kertaa ( ja milloin ) itse asiassa Ruotsin kuningas valittiin Moran kivillä niin, että suomalaisia edustajia oli mukana.

Keskiajan historiamme lähdetilanne on sellainen, että täydellistä ja varmaa vastausta tähän kysymykseen ei voi antaa. Håkan/Haakon Maununpojan kirje 15.2.1362 (suomennos julkaistu teoksessa Suomen historian dokumentteja 1, s. 40-41) totesi, että Itämaan (= suomalaisten) puuttuminen valintakokouksesta ei ollut este vaalin toimittamiselle.

Luultavasti suomalaisten osallistuminen rajoittuikin useimmiten siihen, että he saattoivat vain jälkikäteen yhtyä jo tehtyyn vaaliin. Muutenkin myöhäiskeskiajan sekavat poliittiset olot – unionitaistelut ym. – aiheuttivat sen, että kuninkaanvaaleissa usein poikettiin laillisista muodoista. Kuvaavaa aikakaudelle on, että Kaarle Knutinpoika Bondekin ehti olla kolme kertaa kuninkaana.

Luultavasti suomalaiset eivät käyttäneet oikeuttaan ainakaan ennen 1400-lukua. Vuonna 1436 tehdyssä ehdotuksessa unionin perussäädöksiksi tunnustettiin myös suomalaisten osallistumisoikeus Ruotsin kiintiössä: täkäläisiä edustajia olisivat olleet laamanni, yksi aatelismies, Turun pormestari ja kaksi itsenäistä talonpoikaa.

Vuoden 1436 ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta selkeän vahvistuksen Suomen oikeus sai Kristoffer Baijerilaisen maanlaissa (1442), joka yksityiskohdissa seurasi Håkanin kirjettä ja otti huomioon senkin seikan, että Suomi oli v. 1435 jaettu kahteen laamannikuntaan.

Todennäköisesti juuri piispa Magnus Olain (Maunu Tavast) oli keskeisenä henkilönä ollut ajamassa tämän Suomen oikeuden kirjaamista lakiin.

Vuonna 1448 Kaarle Knutinpoika Bonde saattoi palauttaa kuninkuutensa nimenomaan Suomesta tuomansa asevoiman turvin. Ei tiedetä, osallistuivatko meikäläiset varsinaiseen vaaliin, mutta piispa Magnus Olai (Maunu Tavast) osallistui ainakin kruunajaisiin Uppsalassa 29.6.1448.

Vuoden 1457 kuninkaanvaalista, jossa Tanskan ja Norjan kuningas Kristian Oldenburgilainen valittiin myös Ruotsin hallitsijaksi, on enemmän tietoja. Suomalaiset saivat kutsun Tukholmassa 23.6. pidettävään vaalikokoukseen, mutta eivät sinne lähteneet. Sen sijaan he järjestivät Turussa jo seuraavana päivänä rinnakkaiskokouksen, joka päätyi yhtäläiseen ratkaisuun.

Kuningas Hannun vaaliin v. 1497 suomalaiset eivät osallistuneet, mutta kun hänen poikansa Kristian valittiin isän vielä eläessä kruununperilliseksi toukokuussa 1499, oli Suomesta paikalla koko maanlain määräämä edustus tiettävästi ainoan kerran. Mukana olleiden talonpoikien nimetkin tiedetään.

Kustaa Vaasan vaalissa v. 1523 Suomea edustivat molemmat laamannit. Perinnölliseen kuninkuuteen Ruotsissa siirryttiin v. 1544.

Edellisessä ei ole huomioitu 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun valtionhoitajavaaleja. Yleensä kaikille vaalikokouksille oli tuohon aikaan tyypillistä, että itse asiassa järjestettiin kaksi kokousta: säädyt tai vahvimmassa asemassa olevat mahtimiehet päättivät ensin ja sitten päätös vahvistettiin muodollisessa kokoonpanossa pidetyssä kokouksessa.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/55/Magnus-Tawast-1933.jpg


Tavast lisäsi 1412 sukunsa vaakunaan panssaroidun käsivarren (kuvamme postimerkissä vuodelta 1933) oheen Turun tuomiokirkon tunnuksena ristivaakunat.


Mahtaillen
Turussa 9-3-2010
Simo Tuomola



sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Dies Solis

Kas - pitää paikkansa tuo sunnuntain latinankielinen nimi Dies Solis, Auringon päivä. Saksien auringon jumala Sunne ja skandinaavien Sunna siinä on taustalla, mutta oma osansa on myös Rooman keisari Konstantinus I Suurella, jonka edikti määräsi tällä päivämäärällä 7-3-321 dies Solis Invictin eli Voittamattoman Auringon jumalan päivän, sunnuntain, lepopäiväksi koko keisarikunnassa.

Ei oltu täällä osa keisarikuntaa, mutta joskus vanhemmalla roomalaisajalla 50-200 jaa Aurajokilaaksoon muutti uudisasukkaita Skandinaviasta ja turkiskauppaa käytiin myös Baltian suuntaan. Nuoremmalta roomalaisajalta 200-400 jaa tehdyt löydöt, ylelliset ja kalliit tuontitavarat, kuvaavat jo taloudellista nousukautta.

Latinan Aurum, Au, kulta, tulee kaiketi muinaishebrean sanasta aor, joka merkitsee valoa. Kullan ja auringon väliseen yhteyteen onkin uskottu kautta aikain, ja kulta oli tosi harvinainen materiaali Suomessa esihistoriallisella ajalla. Nuoremmalta roomalaisajalta kultaa on löytynyt vain Varsinais-Suomesta; Nousiaisten kultainen eläinpäärengas on hienoimpia ajan esineitä koko Itämeren alueella. Rengas on valmistettu Skandinaviassa noin 200-luvulla.



Kultainen eläinpäärengas Nousiaisista Kuva: Museovirasto / T. Syrjänen (1978)


Niinpä Aurajoki saa nimelleen valoisammankin selityksen, vaikka se yleensä yhdistetäänkin muinaisruotsin vesiväylään; aathra.

Ja missä on vaurautta, siellä on tietenkin myös vaurauden ottajia, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.


Aurajoella
Turussa 7-3-2010
Simo Tuomola


tiistai 2. maaliskuuta 2010

Jotunheim

Veli-Pekka Kortelaisen blogissa Turjalaisen valtakunta tutun tuntuista pohdintaa maamme muinaishistoriasta:

tiistaina 2. maaliskuuta 2010

Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika, vol. 2.

Kirjoitin joulukuussa 2007 artikkelin "Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika", ja se jopa julkaistiin mm. Oulun yliopiston historian opiskelijoiden killan lehdessä (Praavda-Tottuus, 1/2008 Keskiaika). täydensin sitä vastattain, ja ajattelin aiheen mielenkiintoisuuden takia, että on syytä pistää se uudestaan täydennettynä tähän:


Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika


Sain käsiini Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salon kirjan Risti ja Rauta vuodelta 2004, sekä hänen artikkelinsa Faravidin retket ja Satakunnan organisoituminen rautakaudella (Faravid, osa 27, Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja 2003). Lainaan aiheeseen liittyen myös muutaman muun tutkijan (Linna, Pöllänen ja Lappalainen) tekemiä tutkimuksia ja koosteartikkeleita, ja omaa proseminaaritutkimustani "Suomalaiset muinaiskuninkaat lähteiden valossa" (Oulun YO, Hum, tdk. 2004). Nojaan arkeologisissa viittauksissa lähinnä Suomen historian pikkujättiläiseen, ja Salon artikkeleihin, sillä hän tällä hetkellä elävistä tutkijoista ja asiantuntijoista tuntee käsittääkseni parhaiten Suomen rautakauden ja pronssikauden arkeologian. DNA-tutkimusten osalta lähteinäni on myös Kalevi Wiikin "Suomalaisten juuret". [Disclaimer: Tämä EI ole vertaisarvioitu akateeminen artikkeli, ja esitän myös omia hypoteesejani].


Suomi - Kristillinen maa jo ennen ristiretkiä

Näyttää erittäin vahvasti siltä, että käsitys jonka mukaan kristinuskon ja kulttuurin olisivat maahamme tuoneet ruotsalaiset, ei pidä uudemman tutkimuksen mukaan lainkaan paikkaansa. Kristinuskon kannalta merkille pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin parisataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä, ja ilman miekkalähetystä (Suomen Historian Pikkujättiläinen 2004). On arveltu, että 1100-luvulla, siis väitetyn ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta.

Emeritusprofessori Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.

Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon piirissä olevaa aluetta. Hämeeseen ja Karjalaan kristinusko levisi nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan 800-luvulla, ja sielläkin se oli itäistä perua. Merkittävintä maamme kristillisen historian kannalta kuitenkin on, että bysanttilaisperäinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä levinnyt ja tunnettu koko suomalaisalueella, ja vanhaslaavilaisten kirkollisten lainasanojen, kuten suntio, pappi, Raamattu ja risti, perusteella Suomessa on ollut myös seurakuntia.

Suntio tulee muinais-venäjän tuomaria merkitsevästä sanasta. Tuohon aikaan "sodija":n tehtävä ei suinkaan ollut "seurakuntapalvelija", vaan hän vastasi seurakunnan hallinnosta ja järjestyksestä, kun papit taas vastasivat hengellisestä toiminnasta. Unto Salon mukaan on arkeologisten esinelöytöjen perusteella on todennäköistä, että maassamme on ollut myös seurakuntia ja kirkkoja. Hän arvelee, että niiltä paikoilta Suomessa, jossa nimi kirkko-esiintyy paikannimessä, mutta joissa ei ruotsalaisvallan aikana eikä myöhemminkään ole tiettävästi kirkkoja ollut, voitaisiin ehkä löytää näiden varhaisten bysanttilaisten puukirkkojen jäänteitä (Yhdet mielenkiintoisimmista tällaisista paikoista ovat mielestäni Ruokolahden Kirkkomäki ja Luostarimäki, joissa ei ruotsalaisella eikä myöhemmällä ajalla tiedetä olleen moisia rakennuksia).

Tähän vielä ote Risti ja Rauta -teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:

"Käännytys oli kuitenkin aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suomalaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja muinaisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnettiin yleisesti koko suomalaisalueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä [Oma huomatus: Ortodoksia on sallivampaa kansanuskomuksia kohtaan kuin katolisuus tai luterilaisuus, uhrattiinhan Itä-Karjalassa härkiä praasniekan yhteydessä vielä 1800-luvullakin]. Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhteisöihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys oli ortodoksialkuista eikä Rooman kannalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvun jälkipuolella."


Rautakautiset kuninkaat ja Suomen kuningasaika

Vanhojen kronikoiden ja saagojen mukaan Suomessa oli päällikkö-kuninkaita ja järjestäytyneitä heimovaltioita ennen ruotsalaisten tuloa. Suomen heimokuningasaika alkoi ilmeisesti merovingiajalla 500-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa alkoi arkeologian kannalta hyvin vauras ja rauhallinen aika ja kauppayhteydet olivat vilkkaat niin itään, etelään kuin länteenkin. Merkittävää on, että 500-luvun hautalöytöjen perusteella ainakin rikkaamman kansanosan elämä Suomessa oli tuohon aikaan vauraampaa kuin samaan aikaan Ruotsissa.

Heimokuningasaika alkoi Lounais-Suomesta. Unto Salon mukaan nimi 'Satakunta' tulee sotilaallisesta organisoitumisesta. Salon arvion mukaan Satakunnan ja Kalannin alue oli 600-luvulta eteenpäin jaettu Keski-Euroopasta levinneen organisoitumismallin mukaisesti kahteentoista 'Satakuntaan' ("Huntari" tai "Hundrare"). Kalanti oli jaettu neljään, ja muu maa eli Vakka-Suomi, Pohjois-Häme sekä Etelä-Pohjanmaa kahdeksaan 'satakuntaan'.

Jokaisen satakunnan piti varustaa 100 tai 120 miestä sotaan kuninkaan (heimopäällikkö) niin vaatiessa tai vihollisen uhatessa. Salon mukaan tämä Kalannin ja vanhan Satakunnan alueen sotilaallinen ja hallinnollinen organisoituminen ja käytännössä siis keskitetymmän hallinnon eli heimo-kuningaskunnan perustaminen ajoittuu arkeologian valossa 600-luvun alkuun. Omata mielestäni on mahdollista, että ehkä jopa jo 500-luvun lopulle. Tämä heimokuningasaika jatkui arkeologian valossa ainakin 900-luvun lopulle.

Koko viikinkiaikana skandinaavit riehuivat ja valloittivat maita ja mantuja niin idässä kuin lännessä, mutta eivät koskaan perustaneet Suomeen siirtokuntia (ennen 1000-luvun loppua), eivätkä pystyneet valloittamaan maata. Suomen rannoille ei pystytty tekemään kuin satunnaisia sota- ja ryöstöretkiä, mutta ei kunnon ekspansiota. Näin siksi, että 500-luvulta aina 900-luvun lopulle asti koko Länsi-Suomen rannikko, ja jokivarret aina Hankoniemeltä Etelä-Pohjanmaalle, oli organisoitu alueen maakuntien yhteisen puolustusjärjestelmän alle vartiopaikkoineen, varoituskokkoineen ja linnaketjuineen. Satakunta-järjestelmän sekä laajan puolustusjärjestelmän olemassaolo edellyttää koordinoitua hallintoa, ja vanhastaan pohjoiseurooppalaisen perinteen mukaisesti vähintään väljää heimokuningasvaltaa.

Norjalaisten ja Islantilaisten Saagojen mukaan nykyisen Suomen alueella oli tuohon aikaan kuningaskunta nimetä Kainuu eli Kvenaland ( joka myöhemmissä saagoissa tunnettiin myös nimellä Suomi eli Finnland). Nimi 'kainu' on varhais-germaanista perua merkitsee alavaa, merestä noussutta maata, viittaten Pohjanlahden rannikko-alueeseen. Satakunta-organisaation piiriin kuului Unto Salon mukaan koko vanha Satakunta (Kokemäenkartanon lääni) sisältäen Kalannin, nykyisen Pohjois-Hämeen ja valtaosan nykyistä Etelä-Pohjanmaata. Tämän Kainun alueen kulttuurinen ydin 500-luvun lopulta alkaen oli Kalanti, jonka vanha nimi, Kainland eli Kainuland, tunnettiin ja muistettiin vielä 1500-luvulla (Agricola). Ilmeisesti Kokemäki oli jonkinlainen alueen keskuspaikka. Nimi Kainuu siirtyi myöhemmin 800-luvulla Torniojokilaaksoon ja Länsi-Pohjaan. Nykyinen Kainuu oli lähinnä vanhan kainulaisen eränautinta-alueen itärajaa.

Skandisaagoissa Suomea kutsutaan Jotunheimiksi, Jotunien maaksi. Nimi tulee siitä, että saagojen mukaan ensimmäinen ja Kainuun kuningas on nimeltään Fornjót eli "Vanha-Jotuni". Orkney-saarten jaarlien saagassa mainitaan 900-luvun paikkeilla elänyt historiallinen henkilö, jaarli Rongvald. Tästä taaksepäin laskien saagassa mainittuja sukupolvia tullaan Fornjótin, "Kainuun ja Suomen kuninkaan" nimen kohdalla juuri 500-luvulle.


Kainulaiskuninkaiden alkuperästä

Jotuneista ja Fornjot-nimen suhteen on mielenkiintoista, että eräs Saksilainen kronikka 600-luvulta mainitsee Suomen ja Karjalan olemassaolon tuohon aikaan kuningaskuntina, jotka olisivat olleet juuttien perustamia. Arvellaankin, että Jotunheim -nimi tulee juuri juutti-sanasta, ja Fornjótin nimi voidaan kääntää myös tarkoittavan "Muinais-Juuttia". Juutit lähtivät 500-luvulla nykyisen Tanskan alueelta yhdessä anglien ja saksien kanssa Britanniaan, ja perustivat Englannin. Ilmeisesti jotkut lähtivät myös itään?

Mutta tuliko "juutteja" myös etelämpää? Reininmaan piispankirja 600-luvulta kertoo, että sata vuotta aiemmin, siis 500-luvun alussa, alueelta oli muuttanut paljon ihmisiä "jonnekin hyvin kauas pohjoiseen". Yllättäen Euran kalmiston arkeologiset löydöt voivat vahvistaa tätä Reininmaan piispan kertomaa. Arkeologit ovat löytäneet 500-luvulta Suomessa esineistöltään erittäin rikkaita hautalöydöksiä, joiden esineistö; frankkilaiset miekat, keihäät, varusteet ja korut sekä muut esineet, haudattujen ohella ovat tulleet suoraan Keski-Euroopan sydämestä, Frankfurtin seudulta eli Reininmaalta. Salo tosin arvelee, että haudat kuuluivat Keski-Euroopassa palkkasotureina palvelleille ja kotiin palanneille suomalaisille, mitä vastaan tosin sotii haudattujen ihmisten pituus.

Nimi Fornjot voidaan nimittäin kääntää myös "Muinais-Jätiksi". Kotimainen ja skandinaavinen kansanperinne tunteekin paljon tarinoita jättiläisistä. Suomalainen kansanperinne puhuu Kaleva-jättiläisestä ja tämän pojista. Tutkija Martti Linna vetääkin yhtäläisyysmerkin Fornjotin ja Kalevan välille. "Jättiläisyys" voi selittyä sillä, että Euran hautalöytöjen luurankojen pituus on miehillä jopa yli 190cm, kun tuohon aikaan Suomessa ja Skandinaviassa ihmisten keskipituus oli n. 140 ja 160 cm (Tanskalaiset ja Saksalaisethan ovat edelleenkin tunnetusti pitempiä kuin me suomalaiset). Kaleva-nimeen liittyen onkin mielenkiintoista, että 600-luvulla kirjoitettu anglosaksinen Widsith -kertomus kertoo, että "Caelic hallitsi suomalaisia". Linna pitää Caelic-nimeä germaanisena väännöksenä Kalevasta.


Norjan synty; Kainulaiskuninkaat Norjassa ja Länsi-Euroopan vanhat päällikkösuvut

Mielenkiintoista on se, että virallisesti Englannin vanhat kuninkaat ja iso osa muutakin Länsi-Euroopan aatelistoa johtaa sukupuunsa tästä Fornjótista, "Suomen ja Kainuun kuninkaasta". Saagojen mukaan Norri, joka oli Fornjotin jälkeläinen viidennessä polvessa, tuli veljensä ja miestensä kanssa Skandien yli, valtasi Trondheimin vuonon alueen ja perusti Norjan, eli Norrin valtakunnan. Vielä nykyistenkin "virallisten" sukupuiden mukaan vanhat Norjan kuninkaat, Orkney-saarten jaarlit ja Normandian herttuat kuten Wilhelm Valloittaja polvetuvat hänestä. Wilhelmistä taas Englannin ylä-aateli ja vanhat kuninkaat. Näin ollen, jos sukupuu pitäisi paikkansa, vanha suomalainen Fornjotin/Kalevan dynastia istui Englannin valtaistuimilla vielä ennen kuin nykyiset Tudor-sukuiset (alk. Sachsen-Coburg-Gotha) kuninkaat tulivat Britannian valtaistuimelle pari sataa vuotta sitten.

Kysymys, että minkä takia kainulainen päällikönpoika Norri lähtisi veljensä kanssa valloittamaan Trondheimin vuonon aluetta, voi saada vastauksensa juuri Norjan nimestä. Nimittäin "Norge" eli "Norrwegen" tarkoittaa 'Norrin tietä'. Tälle löytyy hyvinkin mielenkiintoinen selitys.

Nimittäin kainulaispäälliköiden menestys Länsi-Suomessa perustui hyvin pitkälti ja jo vanhastaan turkiskauppaan. Kansainvaellusaikana Keski-Eurooppa ja Itämeren eteläosat olivat levotonta seutua, jossa kansat, sotajoukot ja ryöstöpartiot liikkuivat. Tämän takia jo roomalaisaikana toiminut permiläisten ja merjalaisten kauppiaiden välittämä turkiskauppa nykyisen Keski- ja Pohjois Venäjän alueelta Länsi-Eurooppaan, Brittein saarille ja Galliaan, joutui etsimään uusia väyliä. Syntyi kaksi tai kolme reittiä Suomenlahden pohjukasta eteenpäin: Merireitti kulki Lounais-Suomen ja Gotlannin kautta Tanskaan, ja eteenpäin. Tämän kauppareitin varaan perustui Gotlannin kauppiaiden menestys varhaiskeskiajalla. Toinen reitti kulki sisämaavesitöjä pitkin Laatokalta Suomen järviseutujen ja Kokemäenjoen kautta Kalantiin, ja siitä Ruotsin järviseutujen kautta Atlantille.

600-luvun loppupuoli ja 700-luvun alku, johon aikaan Hvérsu Noregr Bygdistí-saagan perusteella Norrin retki voidaan ajoittaa, oli poikkeuksellisen levotonta sotien takia. Myös Etelä-Skandinaviassa oli levotonta. Siksi idän turkiskauppa tarvitsi uuden, turvallisen tien Atlantille. Siksi otaksun, että piti avata 'Norrin tie'; kolmas reitti turkiskaupan välittämiseen; Pohjanmaan kautta Ruotsin jokia ylös, skandien yli Trondheimin vuodon rannoille, ja siitä meritse eteenpäin. Tämä selitys on mielestäni todennäköisin ja järjellisin syy selittämään Norrin ja hänen kumppaniensa operaatio, sikäli jos uskomme saaga-historiikkeja. Norrin veljen Gorrin kautta Fornjótin kuningassuku levisi Norjaan, Tanskaan, ja viikinkien mukana Normandiaan ja Englantiin.


Karjalan perustaminen ja suomalainen Rurik

Karjalan perustamisesta olen lukenut väitteen jonka mukaan Tatishtshevin Venäjän Historian kronikan ensi painos 1740-luvun alussa kertoisi, että kuningas Fornjótin poika, Kari (saagojen mukaan Norrin isoisoisoisä) tuli ja perusti Laatokan rannalle Karila-nimisen kauppapaikan, venäjäksi Korela, josta Karjala ja karjalaiset olisivat saaneet nimensä. Tämä Korela tunnetiin ennen viime sotia Käkisalmen kaupunkina. Jos Kainuu perustettiin 500-600-lukujen taitteessa, ja saksilainen kronikka mainitsee Karjalan 600-luvulla, niin sen perustamisen on täytynyt tapahtua 600-luvun alkupuoliskolla. Skandisaagojen mukaan Kari oli Suomen ja Kainuun kuningas isänsä Fornjótin jälkeen (Aikavälille 500-luvun lopulta 600-luvun alkuun mahtuu nippa nappa viisi sukupolea Fornjót-Kalevasta Kariin). Arkeologian kannalta asutus Laatokan pohjois- ja länsirannoilla tosin tihenee vasta 800-luvulla.

Novgorodiin (joka muuten oli suomensukuisten heimojen perustama, ja tunnettiin vielä ennen 900-lukua nimellä Uuslinna) liittyen on mielenkiintoista, että Rurik, joka oli oletettavasti Rodslagenin "ruotsalainen" viikinkinkuningas, ja josta tuli Novgorodin ensimmäinen hallitsija 900-luvulla, oli suomalaista alkuperää. Tämän todistaa moderni DNA-tutkimus. Rurikin jälkeläisten geneettinen isälinja on nimittäin suomalaista/Pohjois-Euraasialaista N3 Y-DNA-haploryhmää (Nykyluokituksessa N1). Kaikki DNA-testatut Rurikin jälkeläiset, mukaan lukien vanhaan venäläiseen aateliin kuuluvat ruhtinaat, kuten ruhtinas Gagarin ja Pariisissa asuva ruhtinas Dmitri Shahavskoi, ovat Y-DNA -haploryhmältään Suomalais-ugrilaista eli Pohjois-Euraasialaista N3 isälinjaa, ei siis kumpaakaan läntistä, ei germaanista I-ryhmää, eikä Länsi-Eurooppalaista R1b:täkään, saatikka että slaavilais-indoiraanista R1a :ta. Lisäksi venäläiset kronikat kertovat, että Rurikin kruunajaisissa (kun hänestä tuli Novgorodin hallitsija) oli läsnä korkea-arvoisina todistajina silloiset Suomen ja Karjalan kunikaat.

Rurikin "ruotsalaisuus" on tosin viime aikoina kyseenalaistettu, sillä toisten tutkijoiden mukaan hän oli Tanskalaista Skyldingien kuningassukua edustava prinssi Rügenin saarelta (nyk. Pohjois-Saksassa). Mikäli tämä pitää paikkansa, asia käy DNA:n osalta vielä mielenkiintoisemmaksi, sillä Skyldingit olivat, oman sukupuunsa perusteella, lähtöisin Norjan kuninkaista, ja siten (ainakin virallisen sukupuun mukaan) kainulaisesta Fornjótista eli "Kalevasta".

Venäjän keisarinna Katariina Suuri ei pitänyt suomensukuisten heimojen, "metsäläisten tshuudien" liian suuresta osuudesta Tatishtshevin kirjoittamassa Venäjän Historian kronikassa, ja erityisesti Novgorodin perustamisessa, ja hän käski poistaa edellä mainitut kohdat Tatishtshevin kronikan myöhemmistä painoksista. Ilmeisesti asenne vaivaa vielä nykyäänkin. DNA-tutkimuksissa nimittäin löytyi geneettisesti kaikkein lähintä sukua Rurikille oleva henkilö Suomesta, mikä on järkyttänyt venäläisiä historiantutkijota, jotka eivät viime aikoihin asti ole halunneet uskoa edes sitä, että Rurik olisi ollut viikinki, vaan halunneet pitää häntä slaavina, saatika sitten sitä että hän paljastuikin suomalaissukuiseksi.


DNA-tutkimus ja lännestä tullut maahanmuutto

Liittyen 500-luvun migraatioihin Tanskan ja Saksan suunnalta on mielenkiintoista se, että DNA-tutkimus näyttäisi tukevan arkeologian, kieli- ja sanastotutkimusten sekä joidenkin muidenkin lähteiden kertomaa rautakautisesta germaanien maahanmuutosta Suomeen. Nimittäin huomattavan suuri osa suomalaisten läntisistä Y-DNA -isälinjoista on paljon vanhempaa perua kuin ruotsinvallan ajalta. Skandinaavista eli pohjois-germaanista I1a Y-DNA (I1) haploryhmää esiintyy Suomessa suhteessa kaikkein eniten juuri Satakunnassa (52% miehistä) ja suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla (47%). (Lähde: Lappalainen, T. et al. Regional differences among the Finns: A Y-chromosomal perspective. Gene). Merkittävää tässä on se, että Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tätä pohjois-germaanista esi-isälinjaa ei ole paljonkaan enempää kuin sisämaassa Hämeessä (Ruotsinkielinen Pohjanmaa 36%, Häme 35%), ja Varsinais-Suomessa, missä maamme historiallisella ajalla olisi pitänyt olla kaikkein suurin ruotsalaisen maahanmuuton vaikutus, I1a -haploryhmää on vain 28%:lla miehistä. Yllättäen itäsuomalainen N3 (Nyk. N1) haploryhmä on Varsinais-Suomessa yleisempi kuin missään muualla Länsi-Suomessa. Sitä edustaa 60% varsinais-suomalaisista miehistä (Lappalainen et al.)

Tämän valossa on mielestäni selvää, että ruotsinvallan ajalla maahamme lännestä tullut maahanmuutto on ollut väestön kokonaisuuden kannalta vähemmän merkityksellistä kuin aikaisempi rautakautinen ja sitä edeltänyt maahanmuutto, joka ei arkeologiaa ja varhaisaikoja käsittelevien lähteiden valossa ehkä tullutkaan maahamme Ruotsista vaan todennäköisesti etelämpää, Tanskasta ja Pohjois-Saksasta.


Tuhosivatko suomalaiset Birkan ja Eskilstunan 1000-luvun alussa?

Mieltäni on myös askarruttanut sellainen hypoteesi, että on mahdollista, että tällä vaietulla aiheella Suomen rautakautisista päällikkökuninkaista on mahdollisesti jotain tekemistä Bírkan tuhon kanssa. Vielä 900-luvun lopulla alussa Mälarenin laaksossa nykyisen Västeråsin lähistöllä sijainnut Bírka oli Skandinavian suurin ja koko Pohjolan toiseksi suurin kaupunki, heti nykyisen Kielin lähellä sijainneen Hedebyn (Hauthabu) jälkeen, ja ennen Oslovuonon rannalla sijainnutta Kaupangia (Nimi tarkoittaa kauppapaikkaa, ja sanasta juontuu muuten Suomen kielen sana 'kaupunki').

Bírka hävisi historian lehdiltä joskun ensimmäisen vuosituhannen taitteen tietämillä, eikä pitkään aikaan tiedetty miksi. Otaksuttiin, että kaupunki tuhottiin jonkun ruotsalaisten keskenään käymän kahinan seurauksena. Viime vuosikymmenellä Bírka löydettiin, ja kaivettiin esiin. Kaupunki oli todellakin ryöstetty ja hävitetty polttamalla. Oleellinen kysymys kuuluu, ketkä sen tekivät ja miksi?

Tämä kysymys on oleellinen siksi, että tiedetään, että Bírkan tuhon jälkeen Sveanmaan pääkaupungiksi nousi väliaikaisesti naapurissa ollut Eskilstúna, jonka pian kävivät Novgorodilaisen kronikan mukaan karjalaiset hävittämässä (minkä jälkeen Sveanmaan pääkaupunki siirrettini puolustuksellisesti turvallisempaan paikkaan, Uppsalaan). Vastattain ruotsalaiset tutkijat mielestään kumosivat kronikan kertoman, sillä karjalaiset eivät ilmeisesti olleet koskaan käyneet ryöstelemässä Mälarenin aluetta, mutta ketkä sitten? Varmaa on kuitenkin, että sekä Bírka että Eskilstuna ryöstettiin ja tuhottiin suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja ilmeisesti asialla olivat idästä tulleet sotajoukot. Näin siksi, että jos norjalaiset tai tanskalaiset olisivat olleet asialla, toki he olisivat varmasti pitäneet Pohjolan toiseksi suurimman kaupungin tuhoamisreissustaan isoa ääntä, ja laulaneet sen saagoihin ja historiikkeihin, sillä vastaavista Kaupangin ja Hedebyn valtauksista on jäänyt jälki historiaan.

Novgorodilaiset eivät siis itse tuhonneet Eskilstunaa, vaan pistivät kronikoissaan sen karjalaisten piikkiin. Miksi? Otaksun syyn olevan se, että novgorodilaiset olivat ilmeisesti kuulleet asiasta heidän kauttaan. Tämä selittyisi sillä, että asialla olivat todellisuudessa suomalaiset, eli kyse oli länsisuomalaisten sotaretkestä Mälarenille.Oma hypoteesini on, että suomalaiset tuhosivat ruotsin pääkaupungin kahdesti, ensin Bírkan ja sitten Eskilstúnan, ja että ruotsalaiset tietoisesti ovat vaienneet tapahtuneesta, myöhemmän historian poliittisista syistä johtuen.

Vinkkiä asiaan antaa myös se, että viime aikoina on esitetty koko tarinan ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen olevan jälkikäteen sepitetty, sillä siitä mainitaan ensi kerran vasta 1300-luvulla kirjoitetussa Eerikin kronikassa, ja jopa Vatikaani on vahvistanut, ettei Suomessa missään vaiheessa ole ollut Henrik-nimistä, eikä minkään muunkaan nimistä englantilaista piispaa. On esitetty varsin perusteltuja väitteitä, että koko ensimmäistä ristiretkeä ei koskaan ollutkaan, vaan korkeintaan kyseessä olisi ollut ruotsista tullut avustusjoukko Länsi-Suomalaisten taistelussa Karjalaisia vastaan. Tätä selittäisi se, että 1100-luvun alussa Kalanti ja Ruotsin itäsin maakunta Rodslagen, näyttävät olleen jonkinlaisessa liitossa keskenään. Näin ollen vasta ns. "toinen" ristiretki olisi ollutkin se ensimmäinen, ja vasta silloin Suomi olisi alistettu Ruotsin kuninkaan vallan alle.

Kun historiaa tarkastelee on mielenkiintoista miten sinnikkäästi, tarmokkaasti ja motivoituneesti, etten sanoisi suorastaan kostonhimoisesti, Birger Jaarli, jonka suku ilmeisesti oli ollut mahtisukuna jo Bírkan suuruuden aikana (Nimi Birger kun otaksuttavasti tarkoittaa: 'Bírkalainen'), alisti suomalaiset ruotsalaisvallan alle, ja miten hän halusi nimetä Hämeen keskiosat Pirkanmaaksi (Bírkaland). Oliko kyseessä tosiaan kosto? Se on mielestäni mahdollista, ja joka tapauksessa kosto mahdollisena motiivina selittäisi osaltaan hänen toimintaansa.