Tuomiokirkkoa laajennettiin ja Kuusistoon nousi piispanlinna 1300-luvulla
Rauno Heikolan aliokirjoitus: Turun piispa Hemming - hiippakunnan ja kirkon rakentaja
Pääkirjoitus |
Turun Sanomat
24.12.2005 03:05 |
Piispa Hemming syntyi Ruotsissa noin vuonna 1290. Hän oli Turun piispana vuosina 1338-1366.
Hemmingin lapsuudesta ja nuoruudesta ei paljoa tiedetä. Hänen äitinsä oli nimeltään Katarina. Isä oli oman aikansa suurmiehiä. Hän omisti suuren maatilan Bäligen pitäjässä Upplannissa.
Nuori Hemming jatkoi koulunkäynnin jälkeen opiskelua Uppsalassa, jossa hän valitsi teologian oppiaineekseen. Jo 20-vuotiaana hänestä tuli diakoni ja papiksi hänet vihittiin 25-vuotiaana.
Ruotsissa ei ollut vielä 1300-luvulla yliopistoa, joten kaikkien jotka halusivat jatkaa opintojaan oli matkustettava ulkomaille. Hemming päätti lähteä Pariisiin, jossa hän opiskeli vuosina 1318-1328. Hemming harjoitti Pariisissa ensin taideopintoja. Hän oli taiteellisessa tiedekunnassa kolme vuotta ja suoritti siellä alan tutkinnon.
Taideopintojen jälkeen Hemming siirtyi jatkamaan teologisia opintojaan maisteri Pierre Rogerin johdolla. Hän luki myös kirkko-oikeutta lainopillisessa tiedekunnassa. Laajojen opintojen ja runsaan kirjakokoelmansa perusteella Hemmingistä on jäänyt aikakirjoihin lentäväksi lauseeksi muodostunut sananparsi: ”Hemming oli enemmän kuin pinnallisen kirjallisen sivistyksen omaava mies.”
On myös väitetty, että Hemming olisi ollut Uppsalan tuomiokapitulin kaniikkina, mutta tätä tietoa ei tutkimus ole voinut vahvistaa. Sen sijaan hän siirtyi vuonna 1329 Turun tuomiokapitulin kaniikiksi ja kuului näin tuomiokirkon papistoon.
Joulukuun ensimmäisenä päivänä 1339 Hemming vihittiin piispaksi Tukholman Suurkirkossa. Vihkimisen toimitti arkkipiispa Peter Filipsson. Piispa oli valtakunnan huomattavimpia suurmiehiä ja itseoikeutettu jäsen kuninkaan neuvostossa. Hänellä oli 30 hevosta. Mainittakoon, että kuninkaan neuvosherralla niitä oli vain 12. Turun piispalla oli noin 250 maatilaa eri puolilla maata. Hän oli maan rikkain mies. Naantalin birgittalaisluostarilla 1400-luvulla oli vain noin 220 maatilaa.
Piispan tehtävä oli keskiajalla hyvin laaja. Sen vuoksi hän joutui paljon matkustelemaan eri puolilla maata. Piispa joutui olemaan tuomarinakin. Hänen oli esimerkiksi tuomittava avioliittoon liittyvissä kysymyksissä, murhasta, tapainturmeluksesta jne.
Koko Hemmingin piispuuskautta leimasi voimakas kehitys. Hän lujitti hiippakuntaa ja kirkkoa hallinnollisesti ja ennen kaikkea hengellisesti. Mainittakoon, että hänen aloitteestaan perustettiin Turun tuomiorovastin virka vuonna 1340. Ensimmäiseksi tuomiorovastiksi tuli Raisiosta Elavus Gregorii. ”Tuomiorovastin tuli olla piispan korva, joka kertoi kaiken piispalle eikä tehnyt mitään vastoin hänen tahtoaan.”
Hallinnon kehittämisen ohella myös hiippakunnan pääkirkko vaati mittavia korjauksia ja laajennuksia. Siihenkin piispa Hemming paneutui voimakkaasti. Venäläiset olivat nimittäin tuhonneet ja hävittäneet jälleen kerran tuomiokirkkoa 1318. Piispa rakennutti myös itselleen suuren piispanlinnan Kuusistoon, jossa sen rauniot vielä kertovat valtavasta rakennuksesta.
Hemming suoritti ahkerasti piispantarkastuksia eri puolilla maata. Keväällä 1346 hän saapui Suomen pohjoisimpaan paikkaan, jossa hän tapasi Tornion ja Luulajan välimaastossa Ruotsin arkkipiispan, joka hänkin oli nimeltään Hemming ( Nilsson ). Siellä piispat sopivat hiippakuntien pohjoisrajasta. Suomen piispojen kronikassa tätä tapahtumaa arvostetaan ja pidetään yhtenä Turun piispa Hemmingin suursaavutuksista. Näistä kahdesta Hemmingistä mainittakoon vielä, että he olivat opiskelutovereita ja heitä yhdisti myös syvä ystävyys Pyhään Birgittaan.
Edellä olen viitannut Hemmingin suureen kirjamäärään. Se oli keskiajalla varsin harvinaista. Hemming myös itse julkaisi useita kirjoja, esimerkiksi 1352 kirjasarjan, joka käsitteli liturgiaa, kirkko-oikeutta, pastoraalisia ja taloudellisia kysymyksiä. Tämä Statuta -sarja mainitaan ensimmäisenä suomalaisena kirkkojärjestyksenä. Vuonna 1354 Hemming lahjoitti Turun tuomiokirkolle 40 kirjan kirjakokoelman, jossa oli kirkkoisien, fransiskaanien ja dominikaanien ja muitten keskiajan merkittävien hengellisten isien kirjoittamia kirjoja.
Hemming esiintyi usein Birgitan ilmestyksissä aivan konkreettisen tehtävänkin suorittajana. Hänen tuli viedä Jumalan sanaa kuninkaille ja piispoille ja hänen tuli matkustaa paavin ja kuninkaitten luo, jotta sotatoimet saataisiin loppumaan Ranskan ja Englannin väliltä ja jotta paavi palaisi Roomaan Avignonista.
Hemming suoritti tämän vaativan tehtävän joskus vuosien 1346 ja 1349 välillä. Hänen matkakumppaninaan oli Petrus Olavi, Alvestan priori. Mainittakoon, että Hemming tapasi paavi Klemens VI:n, joka oli varsinaiselta nimeltään Pierre Roger, hänen aikaisempi opettajansa Pariisin ajoilta. Hemming oli todella rohkea viedessään Birgitan viestiä kirkon päämiehelle. Matkan konkreettiset tulokset jäivät vähäisiksi. Paavin paluu Roomaan tapahtui vasta 30 vuoden jälkeen ja sota Ranskan ja Englannin välillä vain jatkui.
Birgitta oli ilmestyksissään saanut Jumalalta tiedon, että Hemming tulisi kuolemaan ilman pitkää sairautta. Hän kuolikin yhtäkkiä 21.5.1366, 76 vuoden ikäisenä. Hän oli kuollessaan rukousasennossa. Hemming haudattiin Turun tuomiokirkon kuoriin.
Myöhäiskeskiajalla muodostui käytäntö, jonka mukaan pyhimykseksi aiotulle tuli tietty koetusaika. Tästä syystä Hemmingistäkin ryhdyttiin keräämään tietoja hänen ihmeteoistaan 1416, jolloin hänen kuolemastaan oli kulunut 50 vuotta.
Piispa Maunu Särkilahti työskenteli aktiivisesti Hemmingin kanonisoinnin puolesta. Aikaa kuitenkin kului. Vasta 1514 voitiin asettaa Hemmingin luut pyhimysarkkuun ja 17. ja 18.6. juhlallisuuksissa vietettiin Hemmingin autuuttamisjuhlaa komein juhlamenoin Turun tuomiokirkossa.
Uskonpuhdistus muutti lopullisesti suunnitelmat Hemmingin pyhimykseksi julistamiseksi. Mutta tuomiokirkkoon sijoitettiin komea tamminen reliikkiarkku. Sen alaosa on sarkofagi, jossa säilytettiin piispan luurankoa, ja pienemmässä satulakattoisessa lippaassa, joka on sarkofagin kannella, säilytettiin pienempiä reliikkejä, joita kulkueessa kannettiin.
Historioitsijat ovat todenneet, että piispa Hemmingin autuuttamisjuhla Turun tuomiokirkossa 1514 oli tuomiokirkon keskiaikaisen historian suurenmoinen loppusoitto. Tuomiokirkossa toimi silloin vähintään 42 alttaria, joilla vietettiin messua määräpäivinä ja -aikoina: käytännössä jokin messu oli aina menossa, aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan asti.
Hemmingin lapsuudesta ja nuoruudesta ei paljoa tiedetä. Hänen äitinsä oli nimeltään Katarina. Isä oli oman aikansa suurmiehiä. Hän omisti suuren maatilan Bäligen pitäjässä Upplannissa.
Nuori Hemming jatkoi koulunkäynnin jälkeen opiskelua Uppsalassa, jossa hän valitsi teologian oppiaineekseen. Jo 20-vuotiaana hänestä tuli diakoni ja papiksi hänet vihittiin 25-vuotiaana.
Ruotsissa ei ollut vielä 1300-luvulla yliopistoa, joten kaikkien jotka halusivat jatkaa opintojaan oli matkustettava ulkomaille. Hemming päätti lähteä Pariisiin, jossa hän opiskeli vuosina 1318-1328. Hemming harjoitti Pariisissa ensin taideopintoja. Hän oli taiteellisessa tiedekunnassa kolme vuotta ja suoritti siellä alan tutkinnon.
Taideopintojen jälkeen Hemming siirtyi jatkamaan teologisia opintojaan maisteri Pierre Rogerin johdolla. Hän luki myös kirkko-oikeutta lainopillisessa tiedekunnassa. Laajojen opintojen ja runsaan kirjakokoelmansa perusteella Hemmingistä on jäänyt aikakirjoihin lentäväksi lauseeksi muodostunut sananparsi: ”Hemming oli enemmän kuin pinnallisen kirjallisen sivistyksen omaava mies.”
On myös väitetty, että Hemming olisi ollut Uppsalan tuomiokapitulin kaniikkina, mutta tätä tietoa ei tutkimus ole voinut vahvistaa. Sen sijaan hän siirtyi vuonna 1329 Turun tuomiokapitulin kaniikiksi ja kuului näin tuomiokirkon papistoon.
Piispaksi Turkuun
Kun Turun piispanvirka vapautui vuonna 1338, Hemming valittiin 15. marraskuuta samana vuonna yksimielisesti piispaksi. Vaali toteutettiin hyvin nopeasti, minkä katsottiin merkitsevän sitä, että hän oli ylivoimainen ja itsestään selvä ehdokas tähän vaativaan virkaan.Joulukuun ensimmäisenä päivänä 1339 Hemming vihittiin piispaksi Tukholman Suurkirkossa. Vihkimisen toimitti arkkipiispa Peter Filipsson. Piispa oli valtakunnan huomattavimpia suurmiehiä ja itseoikeutettu jäsen kuninkaan neuvostossa. Hänellä oli 30 hevosta. Mainittakoon, että kuninkaan neuvosherralla niitä oli vain 12. Turun piispalla oli noin 250 maatilaa eri puolilla maata. Hän oli maan rikkain mies. Naantalin birgittalaisluostarilla 1400-luvulla oli vain noin 220 maatilaa.
Piispan tehtävä oli keskiajalla hyvin laaja. Sen vuoksi hän joutui paljon matkustelemaan eri puolilla maata. Piispa joutui olemaan tuomarinakin. Hänen oli esimerkiksi tuomittava avioliittoon liittyvissä kysymyksissä, murhasta, tapainturmeluksesta jne.
Koko Hemmingin piispuuskautta leimasi voimakas kehitys. Hän lujitti hiippakuntaa ja kirkkoa hallinnollisesti ja ennen kaikkea hengellisesti. Mainittakoon, että hänen aloitteestaan perustettiin Turun tuomiorovastin virka vuonna 1340. Ensimmäiseksi tuomiorovastiksi tuli Raisiosta Elavus Gregorii. ”Tuomiorovastin tuli olla piispan korva, joka kertoi kaiken piispalle eikä tehnyt mitään vastoin hänen tahtoaan.”
Hallinnon kehittämisen ohella myös hiippakunnan pääkirkko vaati mittavia korjauksia ja laajennuksia. Siihenkin piispa Hemming paneutui voimakkaasti. Venäläiset olivat nimittäin tuhonneet ja hävittäneet jälleen kerran tuomiokirkkoa 1318. Piispa rakennutti myös itselleen suuren piispanlinnan Kuusistoon, jossa sen rauniot vielä kertovat valtavasta rakennuksesta.
Hemming suoritti ahkerasti piispantarkastuksia eri puolilla maata. Keväällä 1346 hän saapui Suomen pohjoisimpaan paikkaan, jossa hän tapasi Tornion ja Luulajan välimaastossa Ruotsin arkkipiispan, joka hänkin oli nimeltään Hemming ( Nilsson ). Siellä piispat sopivat hiippakuntien pohjoisrajasta. Suomen piispojen kronikassa tätä tapahtumaa arvostetaan ja pidetään yhtenä Turun piispa Hemmingin suursaavutuksista. Näistä kahdesta Hemmingistä mainittakoon vielä, että he olivat opiskelutovereita ja heitä yhdisti myös syvä ystävyys Pyhään Birgittaan.
Edellä olen viitannut Hemmingin suureen kirjamäärään. Se oli keskiajalla varsin harvinaista. Hemming myös itse julkaisi useita kirjoja, esimerkiksi 1352 kirjasarjan, joka käsitteli liturgiaa, kirkko-oikeutta, pastoraalisia ja taloudellisia kysymyksiä. Tämä Statuta -sarja mainitaan ensimmäisenä suomalaisena kirkkojärjestyksenä. Vuonna 1354 Hemming lahjoitti Turun tuomiokirkolle 40 kirjan kirjakokoelman, jossa oli kirkkoisien, fransiskaanien ja dominikaanien ja muitten keskiajan merkittävien hengellisten isien kirjoittamia kirjoja.
Hemming ja Pyhä Birgitta
Piispa Hemming ja Birgitta olivat kuulleet toisistaan jo ennen kuin he tapasivat vuonna 1345. Tapaamisen jälkeen heidän ystävyytensä syveni ja lujittui. Birgitta oli kuunnellut piispan saarnoja ja kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että Hemming aina ylisti saarnoissaan neitsyt Mariaa.Hemming esiintyi usein Birgitan ilmestyksissä aivan konkreettisen tehtävänkin suorittajana. Hänen tuli viedä Jumalan sanaa kuninkaille ja piispoille ja hänen tuli matkustaa paavin ja kuninkaitten luo, jotta sotatoimet saataisiin loppumaan Ranskan ja Englannin väliltä ja jotta paavi palaisi Roomaan Avignonista.
Hemming suoritti tämän vaativan tehtävän joskus vuosien 1346 ja 1349 välillä. Hänen matkakumppaninaan oli Petrus Olavi, Alvestan priori. Mainittakoon, että Hemming tapasi paavi Klemens VI:n, joka oli varsinaiselta nimeltään Pierre Roger, hänen aikaisempi opettajansa Pariisin ajoilta. Hemming oli todella rohkea viedessään Birgitan viestiä kirkon päämiehelle. Matkan konkreettiset tulokset jäivät vähäisiksi. Paavin paluu Roomaan tapahtui vasta 30 vuoden jälkeen ja sota Ranskan ja Englannin välillä vain jatkui.
Birgitta oli ilmestyksissään saanut Jumalalta tiedon, että Hemming tulisi kuolemaan ilman pitkää sairautta. Hän kuolikin yhtäkkiä 21.5.1366, 76 vuoden ikäisenä. Hän oli kuollessaan rukousasennossa. Hemming haudattiin Turun tuomiokirkon kuoriin.
Hemmingin autuuttamisjuhla
1400-luvun loppupuolella lähetettiin paaville anomus, jossa pyydettiin lupaa Hemmingin pyhimykseksi julistamiseksi. Suomellahan oli vain yksi pyhimys, Pyhä Henrik.Myöhäiskeskiajalla muodostui käytäntö, jonka mukaan pyhimykseksi aiotulle tuli tietty koetusaika. Tästä syystä Hemmingistäkin ryhdyttiin keräämään tietoja hänen ihmeteoistaan 1416, jolloin hänen kuolemastaan oli kulunut 50 vuotta.
Piispa Maunu Särkilahti työskenteli aktiivisesti Hemmingin kanonisoinnin puolesta. Aikaa kuitenkin kului. Vasta 1514 voitiin asettaa Hemmingin luut pyhimysarkkuun ja 17. ja 18.6. juhlallisuuksissa vietettiin Hemmingin autuuttamisjuhlaa komein juhlamenoin Turun tuomiokirkossa.
Uskonpuhdistus muutti lopullisesti suunnitelmat Hemmingin pyhimykseksi julistamiseksi. Mutta tuomiokirkkoon sijoitettiin komea tamminen reliikkiarkku. Sen alaosa on sarkofagi, jossa säilytettiin piispan luurankoa, ja pienemmässä satulakattoisessa lippaassa, joka on sarkofagin kannella, säilytettiin pienempiä reliikkejä, joita kulkueessa kannettiin.
Historioitsijat ovat todenneet, että piispa Hemmingin autuuttamisjuhla Turun tuomiokirkossa 1514 oli tuomiokirkon keskiaikaisen historian suurenmoinen loppusoitto. Tuomiokirkossa toimi silloin vähintään 42 alttaria, joilla vietettiin messua määräpäivinä ja -aikoina: käytännössä jokin messu oli aina menossa, aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan asti.
Kirjoittaja on Turun tuomiorovasti. Kirjoitus on lyhennelmä esitelmästä Turun Birgittalaisluostarissa.
RAUNO HEIKOLA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti