Oolannin sota tarkoittaa Pohjanlahdella ja Suomenlahdella käytyjä Krimin sodan taisteluita. Nimitys tarkoittaa "Ahvenanmaan sotaa"; nimi "Oolanti" on suomenkielinen muunnos Ahvenanmaan ruotsinkielisestä nimestä Åland.
1855 – Oolannin sota: Viaporin pommitus alkoi.
Krimin sota käytiin Venäjän ja Osmanivaltakunnan, Ison-Britannian, Ranskan ja Sardinian liittouman välillä vuosina 1853–1856.
Viaporin pommitus oli englantilais-ranskalaisen laivaston Krimin sodan aikana suorittama Viaporin linnoituksen (nyk. Suomenlinna) 48 tuntia kestänyt pommitus vuonna 1855. Pommituksen tarkoituksena oli tuhota linnoituksen laivastotarvikkeet.
Turussa 1933 rakennettu sukellusvene Vesikko on Suomenlinnassa museona. Turussakin se voisi sijaita.
Mutta me katselemme tuon ajan tapahtumia turkulaisin silmin:
Odin, Alban, Gorgon ja Driver
Jo samana keväänä englantilais-ranskalainen laivasto purjehti Itämerelle ja suolan hinta lähti nousuun, kun suomalaisia kauppa-aluksia estettiin toimimasta ja kaapattiin. Venäjän sotilasjohto lähti estämään maihinnousua Turkuun 50 000 miehen voimin, joista kaupunkiin asettui 7 pataljoonaa ja 12 kenttätykkiä. Turkuun sijoittui myös tykkilaivue, johon kuului parikymmentä tykkivenettä ja muutama höyrylaiva.
Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsh kävi itse tarkistamassa kaupungin puolustuksen kesäkuussa 1854 ja lopulta elokuun 22. päivä 1854 neljä englantilaista sotalaivaa teki tiedusteluretken kaupungin sisääntuloväylälle. Viittakarin kohdalla vaihdettiin tykkitulta, kun englantilaiset etenivät kohden Iso Pukin luokse rakennettua sulkua. Muutama puolustaja sai surmansa ennenkuin englantilaiset purjehtivat pois.
Oolannin sodan puhjettua Ruissaloon sijoitetut tykistöpatterit joutuivat jälleen sotanäyttämöksi, kun englantilaisen amiraali Napierin käskystä kapteeni Scott suoritti väkivaltaista tiedustelua 22.8.1854 Turun suunnalla. Amiraalin pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.
HMS Odin 16 tykkiä.
HMS Odin oli Britannian Kuninkaallisen laivaston höyrykäyttöinen, siipirattailla varustettu ensimmäisen luokan fregatti. Alus laskettiin vesille 24. heinäkuuta 1846 ja poistettiin käytöstä 1865. Alus kuului brittiläis-ranskalaiseen Itämeren laivastoon Oolannin sodan aikana.
HMS Odin palasi palvelukseen 18. joulukuuta 1852 päällikkönään Francis Scott. Aluksen kotisatamana oli aluksi Portsmouth ja sittemmin Woolwich, kunnes se määrättiin heinäkuussa 1855 Itämerelle lähtevään osastoon.
Alus poistettiin palveluksesta 1863 ja se myytiin romutettavaksi 1865 Castle & Beechille Charltoniin.
Mukana Turun pelottelussa olivat myös
- HMS Driver 6 tykkiä
- HMS Gorgon 6 tykkiä
Oolannin sodan aikaiset linnoitukset ja ketjusulutteet Ruissalossa ja ympäristön saarilla.
Venäläisten miehitettyä Suomen v. 1808 ruotsalainen laivasto-osasto yritti heinäkuussa samana vuonna kolmeen otteeseen väkivaltaista tiedustelua Turun suuntaan. Airiston pohjoisosassa se kohtasi venäläisen laivueen ja sieltä edetessään se sai tulta vastaansa Kuuvaan, Krottilaan, Iso-Pukkiin ja Hirvensalon Maanpäähän sijoitetuista tykistöpattereista. Tykistöasemat oli sijoitettu oikein ja ruotsalaiset joutuivat huomaamaan, ettei Turkuun ollut mahdollista tunkeutua Pukinsalmen kautta.
Oolannin sodan puhjettua Ruissaloon sijoitetut tykistöpatterit joutuivat jälleen sotanäyttämöksi, kun englantilaisen amiraali Napierin käskystä kapteeni Scott suoritti väkivaltaista tiedustelua 22.8.1854 Turun suunnalla. Amiraalin pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.
Kapteeni Scottin johtama neljän höyrylaivan osasto sai vastaansa venäläisen laivaston sekä Ruissaloon ja lähisaarille perustettujen tykistöpattereiden avaaman raivokkaan tulen. Vaikka englantilaiset eivät luultavasti tehokkaamman aseistuksensa ansiosta tässä taistelussa tappioita kärsineetkään, tuli heillekin kuitenkin selväksi, että tunkeutuminen Pukinsalmen kautta Turkuun oli mahdotonta.
Vuonna 1854 lienee Ruissalossa ollut vasta kaksi patteria, mutta seuraavana vuonna jo kuusi. Nämä tukevasti linnoitetut tykistöpattereiden sijaintipaikat ovat vieläkin havaittavissa Ruissalon maastossa.
Paikalle osui taistelun tiimellykseen myös Turun silloinen kaupunginarkkitehti Georg Theodor Policron von Chiewitz, joka teki Pukinsalmen meritaistelusta kuvatallenteen, joka tunnetaan paremmin Reinbergin toteuttamana litografiana. Kuvaa en nyt tähän hätään löytänyt, mutta tässä Reinbergin tyylinäyte samasta suunnasta:
J.Reinbergin litografia Otkantista ulospäin, Pikisaari vasemmalla, Ruissalo oikealla, 1882.
Chiewitz kirjoitti ystävälleen Wahrenille Forssaan vuonna 1854. Hänellä olisi ollut työasioita Somerolla, mutta kanuunoiden pauke Ahvenanmaalta jarrutti poistumista saarelta. "Nyt sitten vain odotetaan engelsmanneja tänne, ja en luonnollisestikaan halua olla poissa, sillä voisipa olla kerran hauskaa kertoa muiden lailla "viime sodan aikana, jolloin olin mukana." Eikä tiedä mitä voi tapahtua, ehkä saan Yrjönristin, se kuuluu olevan helppo saada."
Chiewitz pilaili kirjeessään Krimin sodan kustannuksella. Sodasta tuli totta ja Chiewitz dokumentoi kynällään taistelua niin ansiokkaasti, että keisari palkitsi hänet. Chiewitzin piirroksesta tehtiin litografia. Toisen piirroksen hän antoi hovimaalari Ekmanille, joka teki sen perusteella öljymaalauksen.
- Ja se Oolannin sota oli kauhia
- — Hur-raa, hur-raa, hur-raa —
- Kun kolmella sadalla laivalla
- seilas engelsmanni Suomemme rannoilla.
- Sunfaraa, sunfaraa, sunfa-ralla-lalla-laa
- — Hur-raa, hur-raa, hur-raa —
- Sotaisesti
Turussa 9-8 2014
Simo Tuomola
Lojaalisuus Venäjän keisarille palkittiin ruhtinaallisesti
Eero Auvisen
aliokirjoitus:
Turkua puolustettiin
tarmokkaasti Krimin sodassa
Pääkirjoitus |
Turun Sanomat
20.8.2005 04:00 |
Ylihuomenna, maanantaina 22.8. kello 18
paljastetaan Pikku-Pukkia vastapäätä olevalle Ruissalon Kalkkiniemelle
Itämaisen, Oolannin eli Krimin sodan muistomerkki. Tämä patterille
numero 2 tuleva muistomerkki palauttaa mieleen englantilaisen
laivasto-osaston tiedusteluiskun torjunnan Turkuun johtavan väylän
suulla päivälleen 151 vuotta sitten.
Muistomerkki kertoo myös siitä, miten Turun asukkaat tukivat venäläisiä ja suomalaisia sotilaita estääkseen Englannin ja Ranskan laivasto-osastoja tuhoamasta satamaa, siellä olleita aluksia, kauppatavaravarastoja, telakoita ja kenties koko kaupunkia. Krimin sodan muistomerkkejä on Suomen rannikoilla tämän lisäyksen jälkeen 13 ja hautamuistomerkkejä tai sodasta kertovia muistoja noin 25. Museoalueina vaalitaan seitsemää Krimin sodan aikaista merilinnoitusta.
Venäjällä oli suuremmat maavoimat, mutta liittoutuneilla taas ylivoimainen laivasto. Siksi Itämerelle lähetettävän laivasto-osaston tehtävänä oli sitoa taisteluun mahdollisimman paljon venäläisiä joukkoja ja materiaalia. Ne olisivat siten poissa tuhottavaksi pääkohteeksi määrätyn Sevastopolin laivastotukikohdan maarintamalta Krimin niemellä. Liittoutuneiden laivastojen tuli myös torjua Venäjän laivaston tunkeutuminen ulos Itämereltä Englannin ja Ranskan rannikoille, koska niiden oman laivaston päävoimat tulisivat toimimaan kaukana emämaistaan.
Maihinnousu lähelle Helsinkiä ja eteneminen sieltä Pietariin olisi onnistunut paremmin kuin Baltian rannikoilta. Ruotsi oli myös tarkoitus saada kanssasotijaksi Itämeren olosuhteisiin rutinoituneilla maavoimillaan ja saaristolaivastollaan. Ruotsin antamasta tuesta luvattiin korvaukseksi Venäjän 1808-1809 sodassa valtaama Suomi tai ainakin Ahvenanmaa.
Englanti oli jo 1830-luvulta lähtien tarkkaillut Venäjän merellisen vaikutusvallan kasvua Itämerellä. Etenkin Bomarsundin rakentamisen nähtiin tähtäävän yksinomaan Englannin kaupan valvontaan ja rajoittamiseen. Englannin ja Ranskan suuret, Venäjän laivastoon nähden täysin ylivoimaiset laivasto-osastot, toimivat kumpanakin sotavuonna Itämerellä. Tehtävänä oli tuhota etenkin Venäjän lipun suojissa ja useimmiten suomalaisten alusten välittämä merikauppa maailman merillä sekä saartaa etenkin autonomisen Suomen kauppasatamat.
Jalkaväkijoukkojen lisäksi merivoimia edusti Turussa Suomen oman laivaston 20 soudettavaa tykkipurtta aseina 24 naulan tykit. Suomalaisten varoin rakennettiin näitä aluksia 40, joista 15 valmistui Turussa. Jo sodan alussa oli tykkien puutteessa riisuttu kolmen tykkiveneen aseet eli 6 tykkiä ja siirretty pääväylän varrelle valmistuneille patteritasanteille. Lopulta 20 tykkipurren tykit olivat asemissa maapattereilla. Sodan päättyessä oli kolmen satamaan johtavan väylän varrella 9 patteritasannetta ja niillä yhteensä 46 tykkiä. Turkuun oli sodan alussa perustettu komppanian vahvuinen aseistettu siviilikaarti, joka ei kuitenkaan joutunut taistelutehtäviin.
Vihollisosasto tulitti tykeillä ja Congrevin ruutiraketeilla klo 16.00-19.00 välisen ajan Iso-Pukin länsipuolelta Ruissalossa olevia pattereita sekä tykkipursia. Englantilaiset osuivat kahteen tykkipurteen, jolloin neljä miestä kaatui ja kahdeksan haavoittui.
Ruissalon patterit ja tykkiveneet vastasivat tulitukseen. Vihollinen ei kuitenkaan kärsinyt tappioita, sillä se liikehti näiden aseiden kantaman äärirajoilla. Forum Marinumissa on erityinen osasto, jossa esitellään edellä mainittua taistelua. Siellä on myös seuraavassa mainitun Nobelin miinan "toimiva" jäljennös.
Turkua suojasi siten ensimmäistä kertaa uusi asejärjestelmä, miina-tykistöasema. Turkulaiset merenkulkijat osallistuivat ilmeisesti myös miinojen laskuun, sillä ainakin 2.-24.11.1855 tapahtuneen miinarai-vauksen raivauskertomuksen allekirjoitti turkulainen merikapteeni. Miinojen raivaus ja vaarattomaksi teko olivat jo tuolloin erikoisasiantuntijoiden työtä, jonka turkulaiset olisivat saattaneet oppia jopa itse Nobelilta tai hänen pojiltaan heidän johtaessa miinojen laskua Suomessa.
Englantilaiset tunsivat merenkululliset vaikeudet purjehtia Turkuun. Jos vastassa ei olisi ollut rannikkopuolustusta, olisivat englantilaiset varmasti tunkeutuneet Turun satamaan. Nyt vihollinen torjuttiin! Talvikin lähestyi ja kolera eteni ranskalaisissa joukoissa ehtymättömällä voimalla - ranskalaiset palasivat kotimaahansa. Liittoutuneilla ei enää vuonna1855 ollut maihinnousujoukkoja Itämeren alueella. Myös merimiinoista oli saatu harmillisia kokemuksia Kronstadtissa. Sieltä sotamuistona Lontoon merimuseoon tuodussa miinassa ei ilmeisesti ole turhaan kirjoitus 'Russian infernale machine' - venäläinen helvetinkone.
Keisari käytti suomalaisten sotatoimia tukevaa toimintaa voimakkaana poliittisena vastasignaalina liittoutuneiden ja Ruotsinkin yrityksille nosta suomalaiset kapinaan. Toisaalta siviiliväestön toiminnalla oli ollut merkittävä sotilaallinen vaikutus koko maassa ja etenkin Turussa. Keisari oli sodan aikana ja sen jälkeen kiittänyt Suomen senaattia maan lojaalisuudesta sekä laatinut 15.5.1856 Pietarissa kiitoskirjeen myös Turun asukkaille. Kaupungin raadin jäsenet sekä varoillaan ja työllään puolustusta tukeneet saivat keisarin myöntämiä kunniamerkkejä sekä sodan muistomitaleita.
Keisari luotti nyt turvallisuuspoliittisesti suomalaisiin. Siksi oli mahdollista luoda keisari Aleksanteri II:n Venäjän liberaalisiin uudistuksiin liittyen voimakkaan kansallistunnon elävöittämä Suomen kansa. Suomalaisilla oli jo 1800-luvun lopulla kaikki itsenäiseltä kansakunnalta vaadittavat ominaisuudet: suomen kieli toisena virallisena kielenä, voimakas omaehtoinen kulttuuri ja sen myötä vahva kansallinen itsetunto, omat paikalliset ja valtiolliset hallintoelimet sekä sotaväki, poliittiset puolueet ja oman senaatin lisäksi säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät sekä tehtäviinsä hyvin rutinoitunut suomalainen virkamieskunta. Nämä yhdessä valoivat aikanaan itsenäistyneelle kansalle vankan perustan, jota eivät enää 1900-luvun alun ankeat ajat eivätkä 1.maailmansotaan liittyneet myllerrykset pystyneet luhistamaan.
Muistomerkki kertoo myös siitä, miten Turun asukkaat tukivat venäläisiä ja suomalaisia sotilaita estääkseen Englannin ja Ranskan laivasto-osastoja tuhoamasta satamaa, siellä olleita aluksia, kauppatavaravarastoja, telakoita ja kenties koko kaupunkia. Krimin sodan muistomerkkejä on Suomen rannikoilla tämän lisäyksen jälkeen 13 ja hautamuistomerkkejä tai sodasta kertovia muistoja noin 25. Museoalueina vaalitaan seitsemää Krimin sodan aikaista merilinnoitusta.
Suomen palauttaminen korvauksena Ruotsille
Venäjä oli ennen sotaa laajentanut Pietari Suuren merellisen ajattelun mukaisesti Itämeren, Vienanmeren, Mustanmeren, Kaspianmeren sekä Pohjoisen Tyynenmeren merikauppaa. Nyt päämääränä oli saada täydellisesti hallintaan meritie Välimerelle ja aloittaa eteneminen Persian ja Afganistanin kautta Englannin kauppaväylille Intian valtamerellä. Tämä olisi tapahtunut Turkin itsenäisyyden kustannuksella. Välimeri oli kuitenkin Ranskan ja Englannin meri. Venäjä ei olisi nyt saanut vallata Turkkia ja siten esteettä tunkeutua Välimerelle.Venäjällä oli suuremmat maavoimat, mutta liittoutuneilla taas ylivoimainen laivasto. Siksi Itämerelle lähetettävän laivasto-osaston tehtävänä oli sitoa taisteluun mahdollisimman paljon venäläisiä joukkoja ja materiaalia. Ne olisivat siten poissa tuhottavaksi pääkohteeksi määrätyn Sevastopolin laivastotukikohdan maarintamalta Krimin niemellä. Liittoutuneiden laivastojen tuli myös torjua Venäjän laivaston tunkeutuminen ulos Itämereltä Englannin ja Ranskan rannikoille, koska niiden oman laivaston päävoimat tulisivat toimimaan kaukana emämaistaan.
Maihinnousu lähelle Helsinkiä ja eteneminen sieltä Pietariin olisi onnistunut paremmin kuin Baltian rannikoilta. Ruotsi oli myös tarkoitus saada kanssasotijaksi Itämeren olosuhteisiin rutinoituneilla maavoimillaan ja saaristolaivastollaan. Ruotsin antamasta tuesta luvattiin korvaukseksi Venäjän 1808-1809 sodassa valtaama Suomi tai ainakin Ahvenanmaa.
Englanti oli jo 1830-luvulta lähtien tarkkaillut Venäjän merellisen vaikutusvallan kasvua Itämerellä. Etenkin Bomarsundin rakentamisen nähtiin tähtäävän yksinomaan Englannin kaupan valvontaan ja rajoittamiseen. Englannin ja Ranskan suuret, Venäjän laivastoon nähden täysin ylivoimaiset laivasto-osastot, toimivat kumpanakin sotavuonna Itämerellä. Tehtävänä oli tuhota etenkin Venäjän lipun suojissa ja useimmiten suomalaisten alusten välittämä merikauppa maailman merillä sekä saartaa etenkin autonomisen Suomen kauppasatamat.
Turussa vahva siviilipuolustus
Turkulaiset olivat omin varoin rakentaneet keväällä 1854 rannikon puolustuksesta vastuussa olevan kenraalimajuri A. E. Ramsayn käskystä satamaan johtavalle pääväylälle kettinkiesteet Ison-Pukin kummallekin puolelle ja paaluesteet Pikku-Pukin kohdalle. Näiden raivausta yrittävän vihollisen torjumiseksi rakennettiin kaupunkilaisten tukemana tykkipattereita. Niille oli aluksi otettu satamassa olleilta kauppa-aluksilta 8 tykkiä. Niitä oli käytetty taistelussa merirosvoja vastaan.Jalkaväkijoukkojen lisäksi merivoimia edusti Turussa Suomen oman laivaston 20 soudettavaa tykkipurtta aseina 24 naulan tykit. Suomalaisten varoin rakennettiin näitä aluksia 40, joista 15 valmistui Turussa. Jo sodan alussa oli tykkien puutteessa riisuttu kolmen tykkiveneen aseet eli 6 tykkiä ja siirretty pääväylän varrelle valmistuneille patteritasanteille. Lopulta 20 tykkipurren tykit olivat asemissa maapattereilla. Sodan päättyessä oli kolmen satamaan johtavan väylän varrella 9 patteritasannetta ja niillä yhteensä 46 tykkiä. Turkuun oli sodan alussa perustettu komppanian vahvuinen aseistettu siviilikaarti, joka ei kuitenkaan joutunut taistelutehtäviin.
Tiedusteluiskun torjunta 22.8.1854
Englantilaisen laivasto-osaston neljä siipiratasfregattia ja -korvettia olivat 22.8.1854 saapuneet onnellisesti Bomarsundista Airistolle. Aluksista Odin oli siirtymisen aikana juuttunut 9 kertaa matalikoille ja Alban sekä Gorgon useita kertoja. Osaston tehtävänä oli tiedustella Turun sataman puolustusaseman rakenne ja vahvuus, jotta Bomarsundin tuhonneelle 10 000 ranskalaiselle jalkaväkisotilaalle löytyisi uusi kohde - Turun satama ja kaupunki.Vihollisosasto tulitti tykeillä ja Congrevin ruutiraketeilla klo 16.00-19.00 välisen ajan Iso-Pukin länsipuolelta Ruissalossa olevia pattereita sekä tykkipursia. Englantilaiset osuivat kahteen tykkipurteen, jolloin neljä miestä kaatui ja kahdeksan haavoittui.
Ruissalon patterit ja tykkiveneet vastasivat tulitukseen. Vihollinen ei kuitenkaan kärsinyt tappioita, sillä se liikehti näiden aseiden kantaman äärirajoilla. Forum Marinumissa on erityinen osasto, jossa esitellään edellä mainittua taistelua. Siellä on myös seuraavassa mainitun Nobelin miinan "toimiva" jäljennös.
Vuoden 1855 miina-tykistöasema
Toisen sotavuoden keväällä käytettiin ensimmäistä kertaa merimiinoja Lounais-Suomen historiassa Aurajoen suulla. Vuoden 1855 suunnitelmasta poiketen laskettiin nyt 200 Nobelin miinaa. Pukinsalmen Jakobin miinat korvattiin Nobelin miinoilla ja Kuuvan niemeen laskettiin lisäksi 35 miinaa. Nobelin miinat oli valmistettu Pietarissa Immanuel Nobelin tehtaassa. Hän oli asunut Turussa 1837-1838 ennen siirtymistään Pietariin. Miinoja suojasivat 24 naulan hehkutettuja kuulia ampuvat patterit. Niiden äärikantama oli 1919 metriä. Vihollinen ei edes lähestynyt miinoitteita.Turkua suojasi siten ensimmäistä kertaa uusi asejärjestelmä, miina-tykistöasema. Turkulaiset merenkulkijat osallistuivat ilmeisesti myös miinojen laskuun, sillä ainakin 2.-24.11.1855 tapahtuneen miinarai-vauksen raivauskertomuksen allekirjoitti turkulainen merikapteeni. Miinojen raivaus ja vaarattomaksi teko olivat jo tuolloin erikoisasiantuntijoiden työtä, jonka turkulaiset olisivat saattaneet oppia jopa itse Nobelilta tai hänen pojiltaan heidän johtaessa miinojen laskua Suomessa.
Kaupunki pelastui
Vihollinen tulitti Krimin sodassa Suomen rannikoilla yli kahtakymmentä satamaa polttaen osan niistä torjuntatoimista huolimatta. Turun, Viipurin ja Kokkolan asukkaat olivat ase kädessä tai muutoin sotatoimia tukien mukana onnistuneissa torjuntataisteluissa. Vihollinen ei kyennyt edes mereltä tulittamaan näitä kaupunkeja.Englantilaiset tunsivat merenkululliset vaikeudet purjehtia Turkuun. Jos vastassa ei olisi ollut rannikkopuolustusta, olisivat englantilaiset varmasti tunkeutuneet Turun satamaan. Nyt vihollinen torjuttiin! Talvikin lähestyi ja kolera eteni ranskalaisissa joukoissa ehtymättömällä voimalla - ranskalaiset palasivat kotimaahansa. Liittoutuneilla ei enää vuonna1855 ollut maihinnousujoukkoja Itämeren alueella. Myös merimiinoista oli saatu harmillisia kokemuksia Kronstadtissa. Sieltä sotamuistona Lontoon merimuseoon tuodussa miinassa ei ilmeisesti ole turhaan kirjoitus 'Russian infernale machine' - venäläinen helvetinkone.
Lojaalisuus keisarille
Ansio Turun säästymisestä tuholta kuului venäläis-suomalaisille joukoille sekä näiden kanssa tehokkaassa yhteistyössä olleille turkulaisille. Autonomisen Suomen asukkaat maksoivat omien sotavoimiensa ylläpidon lisäksi Suomessa toimineiden kymmenien tuhansien venäläisten sotilaiden majoituksen, muonituksen ja kuljetuksen aiheuttamat kulut. Se oli luhistaa Suomen talouden.Keisari käytti suomalaisten sotatoimia tukevaa toimintaa voimakkaana poliittisena vastasignaalina liittoutuneiden ja Ruotsinkin yrityksille nosta suomalaiset kapinaan. Toisaalta siviiliväestön toiminnalla oli ollut merkittävä sotilaallinen vaikutus koko maassa ja etenkin Turussa. Keisari oli sodan aikana ja sen jälkeen kiittänyt Suomen senaattia maan lojaalisuudesta sekä laatinut 15.5.1856 Pietarissa kiitoskirjeen myös Turun asukkaille. Kaupungin raadin jäsenet sekä varoillaan ja työllään puolustusta tukeneet saivat keisarin myöntämiä kunniamerkkejä sekä sodan muistomitaleita.
Keisari luotti nyt turvallisuuspoliittisesti suomalaisiin. Siksi oli mahdollista luoda keisari Aleksanteri II:n Venäjän liberaalisiin uudistuksiin liittyen voimakkaan kansallistunnon elävöittämä Suomen kansa. Suomalaisilla oli jo 1800-luvun lopulla kaikki itsenäiseltä kansakunnalta vaadittavat ominaisuudet: suomen kieli toisena virallisena kielenä, voimakas omaehtoinen kulttuuri ja sen myötä vahva kansallinen itsetunto, omat paikalliset ja valtiolliset hallintoelimet sekä sotaväki, poliittiset puolueet ja oman senaatin lisäksi säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät sekä tehtäviinsä hyvin rutinoitunut suomalainen virkamieskunta. Nämä yhdessä valoivat aikanaan itsenäistyneelle kansalle vankan perustan, jota eivät enää 1900-luvun alun ankeat ajat eivätkä 1.maailmansotaan liittyneet myllerrykset pystyneet luhistamaan.
Kirjoittaja on komentaja evp ja valtiotieteen maisteri, joka valmistelee Turun yliopistossa lisensiaattitutkielmaa aiheena siviilien osallistuminen Krimin sotaan.
EERO AUVINEN
Sotaisesti
Turussa 9-8 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti