Hans Platz, saksalainen kauppias Turussa 1612, pormestarina kaupungissa 1616-1620. Kuoli 1620 ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon 3-1 1621.
Veli-Pekka Toropainen writes in his article "Skottirotta ja Ruotsin koira - Turun ulkomaalainen porvaristo vuosina 1600-1660" (Scottish rat and Swedish dog - foreign merchants in Turku during 1600-1660), Genos 74 (2003), p. 199-215 (not yet digitalized)
Tutkija
Veli Pekka Toropainen, FM Väitöskirjan aihe: Turun valtaporvariperheiden naisten taloudellinen toiminta ja merkitys vuosina 1623−70.
Tutkimuksen sivulta 211 löydämme merkinnän Hans Platzin asemasta Turussa;
p. 211: (in English)
Platz, Hans, German. Mayor 1616-1620. Deputy 1617. Died 1620. Spouse Brita Henriksdr. Storck.
- ref. 125: von Bonsdorff 1892-1894:202; Carpelan 1890: 155.
Skottirotta ja Ruotsin koira – Turun ulkomaalainen porvaristo vuosina 1600–1660. Genos 4•2003, s. 199─215. Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja. Vuosikerta 74. 2003.
Saksalainen kauppias Hans Platz nousi siis Turun pormestariksi 1616 ja toimi tehtävässä kuolemaansa 1620 saakka. Mies oli sen verran merkittävä hahmo, että hänen oli teetettävä itselleen muiden pormestareiden ja raatimiesten tavoin myös oma sinettinsä valta-asemansa merkiksi.
Vaikka Turun tuolloista ulkomaalaista porvaristoa nimiteltiinkin milloin skottirotaksi tai Ruotsin koiraksi, olivat he kuitenkin oleellisin osa maamme ulkomaanyhteyksistä ja kaupankäynnistä. Tulliluettelon mukaan tuolloin 61 turkulaisporvarilla oli kauppasuhteita ulkomaille.
Saksankauppa oli edelleen tuiki tärkeää, joten Hans Platzin saksalaisuudella oli etunsa. Ja tuo skottirottakin oli vähän liioiteltu haukkumanimi. Itse asiassa juuri vuonna 1621 kuolee Turussa Novgorodin sankari, skottieversti Samuel Cockburn ja hänet haudataan hienoin juhlamenoin Tuomiokirkkoon 1622 itsensä kuninkaan, Kustaa II Aadolf, läsnäollessa. Piispana toimi tuolloin Ericus Sorolainen.
Ericus Erici Sorolaisen postillan tekstisivu
Ericus Erici Sorolainen (Eerik Sorolainen) (n. 1546–1625) toimi Turun piispana vuosina 1583–1625. Hän toimi myös Viipurin piispana vuoteen 1618. Hän toimi puheenjohtajana vuonna 1602 asetetussa Raamatun suomennoskomiteassa. Komitean kääntämä Raamattu ei päässyt koskaan painoon.
1600-luku oli sotaisaa aikaa Ruotsi-Suomelle. Saksassa käytiin silloin 30-vuotista uskonsotaa, johon myös Ruotsi osallistui. Samoihin aikoihin taisteltiin itärintamalla. Tuomiokirkosta sai hautasijansa moni sotasankari. Itärintamalla taistelivat muun muassa Evert Horn ja Samuel Cockburn, jotka kumpikin lepäävät Tavastin kappelissa.
Åke Henrikinpoika Tott (4. kesäkuuta 1598 Lohja, Kirkniemi – 15. heinäkuuta 1640 Eurajoki, Lavilan kartano) oli suomalainen sotilas, josta tuli sotamarsalkka 1631. Tott oli serkkunsa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin luottosotilas. Hänet tunnettiin nimellä Pohjolan lumiaura.[
Ruotsi-Suomen ja protestanttisen uskon puolesta Saksassa taisteli muun muassa joukko suomalaisia hakkapeliittoja. Tuomiokirkkoon on haudattu "Pohjolan lumiaura" Åke Tott ja maineikkain hakkapeliittapäällikkö, aseenkantajasta ratsuväen kenraaliksi huikeasti ylennyt Torsten Stålhandske, joka oli mukana 30-vuotisen sodan jokaisessa ratkaisevassa taistelussa.
Pelätyt hakkapeliitat olivat palkkasotureita, joiden nimityskin juontuu suoraviivaisesta taistelutekniikasta ja sen "hakkaa päälle!" -taisteluhuudosta.
Samuel Cockburn, tunnetaan myös nimellä Samuel Cobron, (n. 1574 Skotlanti – 1621 Latvia) oli skotlantilainen kenraalimajuri ja palkkasotilas, joka taisteli ruotsalaisissa sotajoukoissa.
Samuel Cockburnin hautamuistomerkki Turun tuomiokirkossa.
Kuninkaan vierailu kaupungissa oli aina suuri tapahtuma, eikä Kustaa II Aadolf ollut hautajaisissa Turun tuomiokirkossa ensimmäistä kertaa. Hänen sotataidon opettajansa, sotamarski Evert Kaarlenpoika Horn oli kuollut 24. heinäkuuta 1615 sotaretkellä Venäjällä ja kun sotapäällikkö haudattiin helmikuun 25. päivä 1616 Turun tuomiokirkkoon, oli kuningas myös tuolloin läsnä.
Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myös Suomen hallitsija vuosina 1611–1632. Kutsumanimen ”Pohjoisen Leijona” saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.
Kuningas vakiinnutti tuolloin Turkuun ammattikuntalaitoksen, jonka sääntöjä pidettiin yleisesti liiankin tiukkoina - "Ruotsi-Suomessa saattaa kyllä päästä kuninkaaksi, muttei säämiskäntekijäksi."
Käsityöläisasetuksessa määrättiin mm. että kaupunkiin tulevan kisällin pitää mennä suoraan kapakkaan kahdeksi viikoksi, jotta mestari tietäisi mistä kisällejä itselleen etsiä. Hyvästi selvä päivä.
Ensimmäinen maininta Turun pormestareista, raatiherroista ja raadista on vuodelta 1324. Tuolloin raadin jäsenen tuli olla talonomistaja. Vuonna 1443 Turussa on samanaikaisesti neljä pormestaria, kaikki saksalaisia. Mikko Suurpää on Turun ensimmäinen kotimainen pormestari. Hän astui virkaansa 1455.
Turun akatemian sinetti, .
Lopulta vuonna 1471 saksalaisten pitäminen pormestareina ja raatimiehinä kiellettiin kokonaan. Kielto oli häilyvä, kuten Hans Platzin asettaminen virkaan vielä vuonna 1616 osoittaa.
Vuonna 1580 Turun maistraatin kokoonpanoksi vakiintui 4 pormestaria ja 10-12 raatimiestä. Kunnallispormestarin virka oli vähän hankalampi kuin arvostetumpi oikeuspormestarin virka.
Vallankahvassa
Turussa 3-1 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti