tiistai 31. maaliskuuta 2015

Tarvasjoen poika

Tänään 31-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Tarvasjoen suuren pojan, Kustaa Mauri Armfeltin syntymästä 1757:


1757Gustaf Mauritz Armfelt, suomalainen diplomaatti ja kreivi, hovimies ja jalkaväenkenraali (k. 1814)


Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt (suomeksi usein myös Kustaa Mauri), 31. maaliskuuta 1757 Tarvasjoki  Marttila19. elokuuta 1814 Tsarskoje Selo, Pietari) oli hovimies, diplomaatti ja jalkaväenkenraali. Hän syntyi Suomessa ja oli Kaarle XII:n kenraalin, Carl Gustaf Armfeltin, pojanpojanpoika. Gustaf Mauritz Armfeltin poika oli ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5c/G_M_Armfelt.jpg

Turun läänin maaherran poika Mauritz opiskeli aikansa Turun Akatemiassa, mutta karkasi sitten Tukholmaan yltäen aina kuningas Kustaa III:n neuvonantajien ja kulttuurivaikuttajien piiriin saakka. Kuninkaan kuoltua Armfelt toimi kuninkaan alaikäisen pojan holhoojana ja Tukholman ylikuvernöörinä.

Myöhemmin hän veljeili Venäjän Katariina II kanssa ja Tukholmassa hänet tuomittiin kuolemaan petturina. Aikanaan miehen kunnia palautettiin ja hän palasi Venäjän miehittämään Suomeen, toimien mm. Suomen kenraalikuvernöörinä ja Turun Akatemian kanslerina.

Mies kuoli 1814 ja haudattiin Halikon kirkkoon.




Kustaa III:n suosikkina Gustaf Mauritz Armfelt oli  Ruotsin mahtavimpia miehiä. 

 Sittemmin kansalliseksi herättäjäksi nimitetyn Adolf Iwar Arwidssonin suuhun laitettu lentävä lause

”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” 

("Svenskar äro vi inte längre, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar"), oli jo Armfeltin piirin johtolauseena.

Turussa Armfelt ei ollut niitä pidetyimpiä ihmisiä. Hänen tuiman mielensä mukaan:

"Turku on tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, kurja kylä, jossa ilmapiiri on saastunut ja jossa vallitsee maailman huonoin yhteishenki."

"Turussa asuu leväperäisiä virkamiehiä, laiskoja professoreja, juutalaismielisiä kauppiaita ja häijyjä akkoja. Turku on luola ja hökkelikylä, joka on sytytettävä ja poltettava poroksi".


 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/74/Turku_1811.jpg
 Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.


  Itse hän kutsui kaupunkia Suomen liikavarpaaksi ja Sodoman ja Gomorran lihalliseksi serkuksi.

 Armfelt ei voinut sietää ajatusta tasavaltalaisuudesta, jonka henki oli Turussa niinkin vahva, että aatelisille tarkoitettuihin virkamiesasemiin saattoivat päästä porvaritkin

 Kaupungissa piti valtaa Turun valhekomissio, johon Armfeltin mukaan kuuluivat laiskat virkamiehet, kapinamieliset yliopistolaiset, juutalaiset kauppiaat ja häijyt akat.

 Turkulaiset pitivät yhteyttä Ruotsin bonapartistisiin kanaljoihin ja kaupungissa vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot.



 Kun Turku sitten 4-9 1827 lopulta paloi poroksi, oli täällä iloista opiskelijaelämää eläneellä Armfeltin pojalla Alexander Armfeltillä vähän hankalat olot.

 
 Alexander Armfelt vuonna 1874.

 Alexander Armfelt ( 18. huhtikuuta 1794 Riika8. tammikuuta 1876 Pietari) oli suomalainen sotilas, virkamies ja ministerivaltiosihteeri. Hän oli Gustaf Mauritz Armfeltin poika, mikä auttoi alkuun uralla. Armfelt toimi Suomen kenraalikuvernöörin adjutanttina 18211827 ja (ministeri)valtiosihteerin apulaisena 1834 alkaen, kunnes hänet Robert Henrik Rehbinderin kuoleman jälkeen nimitettiin ministerivaltiosihteeriksi 1842.
 



Isää voitiin syyttää Turun syrjimisestä, mutta oli Armfelt jotain saanut aikaankin; hänen aloitteestaan tänne oli perustettu Kliininen instituutti. Ja Alexander itse asteli eteenpäin isänsä viitoittamaa tietä aina Pietariin Suomen asioiden esittelijäksi, vaikuttaen mm. Suomen markan käyttöönottoon. Sataikko, omena, sampo ja suomo olivat markka-sanan vaihtoehtoja tuolloin.



Armfelt.png

Armfeltin edeltäjä Turun akatemian kanslerin toimessa oli keisarin valtiosihteeri Mihail Speranski. Venäjän Ranska-politiikan käännekohdassa Speranski joutui keisarin epäsuosioon 1811 ja hänen oli jätettävä kaikki virkansa.

Yliopiston johto Turussa toivoi nyt Armfeltin kautta saavansa edelleen nauttia hallitsijan suosiosta, ja kanslerin tehtävässään Armfelt ryhtyikin tarmokkaasti toteuttamaan vuoden 1811 melkein kaksinkertaistettua yliopiston menosääntöä ja saattamaan päätökseen vielä kesken olevaa uutta yliopistorakennusta.



Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen.

Armfelt saneli yliopiston rakennustoimikunnalle ohjeet uuden päärakennuksen ja sen ympäristön viimeistelystä ja sisustamisesta. Tässäkin asiassa hän käänsi huomionsa Pietarin suuntaan. Sieltä hankittiin hänen välityksellään sekä stukkatöörejä että sisustusesineitä ja kalusteita.

Tärkein taideteoshankinta, jonka Armfelt välitti Pietarista oli kolossaalikokoinen, graniittijalustalle uuden juhlasalin katederin taakse sijoitettu Aleksanteri I:n pronssinen rintakuva. Patsas tilattiin Venäjän uusklassismin johtavalta kuvanveistäjältä Ivan Martosilta ja se siirtyi sittemmin yliopiston mukana Helsinkiin.



Armfelt vanhemmilla päivillään.

Armfeltin viimeisten elinvuosien suuri muutoshanke oli Helsinki-nimisen rannikkokaupungin korottaminen suuriruhtinaanmaan pääkaupungiksi. Hän ei milloinkaan voinut sietää turkulaisten sisäpiirien ("barbarer, bovar och trähuvuden") kotiinpäinvetoa ja näköalattomuutta.

Keisari päätti uudesta pääkaupungista ja vahvisti sen suureellisen uuden asemakaavan vuonna 1812, Armfelt oli keisarille jo edellisenä vuonna esittänyt keskushallinnon siirtoajatuksen.


Näyttää myös siltä, että vaikka J. A. Ehrenström, Armfeltin kohtalontoveri Kustaa III:n ajoilta, varsinaisten arkkitehtien puuttuessa laati itse asemakaavan ja siihen liittyvän selostuksen, niin sen ideasisältö kuvastaa Armfeltin käsityksiä Suomen tulevaisuudesta.



Armfelt menehtyi rintatautiin 19. elokuuta 1814 57-vuotiaana Tsarskoje Selossa Pietarin lähellä. Hänet on haudattu sukuhautaan Halikon kirkkoon, lähelle omistamaansa Joensuun (Åminne) kartanoa. Viimeisinä vuosinaan 1811-1814 hän kunnosti kartanon päärakennusta ehtimättä kuitenkaan asua siellä. Armfeltien suku omisti kartanon 1786-1925.

Olkaamme siis turkulaisia
Turussa 31-3 2015
Simo Tuomola

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Krimin rauha

Tällä päivämäärällä 30-3 allekirjoitettiin Pariisissa Krimin sodan päättänyt rauhansopimus vuonna 1856.


Krimin sota eli itämainen sota käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856.

Pariisin rauha allekirjoitettiin 30. maaliskuuta 1856. Se päätti Krimin sodan Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan ja sen liittolaisten Ranskan ja Ison-Britannian välillä.


 
Treaty of Paris 1856 - 1.jpg

Sopimuksen nojalla Sevastopol palautettiin Venäjälle, joka luopui vaatimuksista että Osmanien valtakunnan tulisi tunnustaa Venäjän keisari kaikkien kristittyjen suojelijaksi Osmanien valtakunnassa.

Moldova ja Valakia jäivät autonomisina osmanien alaisiksi valtioiksi, Mustameri ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin. Käytännössä tämä tarkoitti kieltoa korvata brittilaivaston tykeillään hajottama Bomarsundin linnoitus uudella linnoituksella.


Suomi noudattaa edelleen kansainvälistä sopimusta Ahvenanmaan demilitarisoinnista, vaikka Venäjä ilmoitti jo 1870, ettei Mustanmeren demilitarisoiminen sitonut enää Venäjää. Ahvenanmaan demilitarisoitu asema perustuu Suomen tasavallan solmimiin myöhempiin valtiosopimuksiin, mihin Venäjältä periytyvä Pariisin rauhan vaatimus on periytynyt.

Kokonaisuudessaan rauha ei ratkaissut alueen kohtaloa ja parhaimmillaankin onnistui vain vahvistamaan Venäjällä vallinnutta panslavistista liikettä. Aleksanteri II vakuuttui kuitenkin siitä että sota oli paljastanut perusheikkouksia Venäjän valtiossa, mitkä osaltaan johtivat uudistuksiin Venäjällä. Ennen kuin 20 vuotta oli kulunut Pariisin rauhasta, kävi kaikille kuitenkin selväksi, ettei Krimin sota ollut ratkaissut alueen ongelmia.

 
 Englantilais-ranskalainen laivasto-osasto pommittaa Bomarsundin linnoitusta.

Sodan aikana brittiläis-ranskalainen laivasto kävi tuhoamassa Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla, Svartholman merilinnoituksen Loviisan eteläpuolella sekä Ruotsinsalmen merilinnoituksen Kymissä (nyk. Kotkassa). Myös Viaporin linnoitusta Helsingin edustalla pommitettiin 46 tunnin ajan mereltä. Sotatoimet ulottuivat Kokkolaan ja Ouluun saakka.

Myös Turku oli miehitysuhan alla, kun elokuun 22. päivä 1854 neljä englantilaista sotalaivaa teki tiedusteluretken kaupungin sisääntuloväylälle.

Viittakarin kohdalla vaihdettiin tykkitulta, kun englantilaiset etenivät kohden Iso Pukin luokse rakennettua sulkua. Puolustus piti ja englantilaiset purjehtivat pois. Amiraali Charles Napierin johtamien joukkojen  pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.


Pariisilaisittain
Turussa 30-3 2015
Simo Tuomola

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Valtiollinen Suomi

Tällä päivämäärällä 29-3 keisari Aleksanteri I antoi Porvoon maapäivillä 1809 hallitsijavakuutuksen, jossa valloitetusta Suomen maasta muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta.

1809 – Suomen neljä säätyä vannoivat Porvoon valtiopäivillä uskollisuutta Venäjän keisari Aleksanteri I:lle, mikä lopetti Ruotsin vallan Suomessa.


 
 Me Alexander I... Suuri Ruhtinas Suomen maasa... : Wakutus-Kirja... Annettu Borgåsa sinä 15/27 päiwänä Maaliskuusa 1809

Tehtiinkö kokouksessa valtiosopimus ja perustettiin näin Suomen valtio? Mitä tarkoittavat keisarin antaman vakuutuksen ilmaukset "perustuslait" (venäjäksi "korennyje zakony") ja "konstitutioiden mukaiset oikeudet" ja siinä nimenomaan sana "konstitutio"?

Keväällä 1808 Suomen väliaikainen kenraalikuvernööri Göran Magnus Sprengtporten suunnitteli maapäiviä Turkuun. Suomen säätyjen lähetystö kävi kuitenkin jo syksyllä vannomassa uskollisuuttaan keisari Aleksanteri I:lle Pietarissa.

Venäläiset sotilaathan olivat marssineet rauhanomaisesti jo vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagration johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin.

Tarvasjoella syntyneellä kreivi Gustaf Mauritz Armfeltilla, oli merkittävä rooli Suomen suuriruhtinaskunnan aseman ja maa-alueen muotoutumisessa. Armfelt toimi Suomen Asiain Komitean puheenjohtajana Pietarissa.
 
Maaliskuussa 1809 keisari määräsi säädyt kokoontumaan Porvooseen Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaan. Säädyt vannoivat uskollisuuttaan keisarille, joka puolestaan vakuutti pitävänsä voimassa perustuslailliset oikeudet ja liitti "Suomen kansakuntien joukkoon". Vala ja vakuutus muodostivat jo keskiajalta periytyvän herruussopimuksen ja oikeustradition.


 
 Keisari Aleksanteri I Porvoon tuomiokirkossa valtiopäivien avajaisissa, annettuaan hallitsijanvakuutuksensa (Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaiset, 1812).


Aleksanteri I antoi hallitsijanvakuutuksensa 29. maaliskuuta 1809. Suomi sai pitää vanhat lakinsa, uskontonsa ja erioikeutensa, eikä sitä liitetty suoraan Venäjään, vaan siitä muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta, jonka suuriruhtinas Venäjän keisari oli. Aleksanterin seuraajat antoivat edelleen saman vakuutuksen valtaistuimelle noustessaan.

Valtiopäiviä käytiin heinäkuuhun asti, jolloin keisari palasi päättämään ne. Seuraavan kerran valtiopäivät kokoontuivat vasta Aleksanteri II:n kutsuttua Suomen säädyt Helsingin valtiopäiville vuonna 1863. Pitkää valtiopäivien välistä aikaa nimitetään nimillä "valtioyö" ja "virkavaltaisuuden aika". Suomen suuriruhtinaskunnan juoksevat asiat hoidettiin virkamiesten voimin senaatin johdolla.

Porvoon valtiopäivät tai maapäivät tai herrainpäivät (ruots. landtdagar, ransk. diète, ven. sejm) olivat Porvoossa Venäjän keisari Aleksanteri I:n määräyksestä maaliskuussa 1809 järjestetty Suomen säätyjen edustajien kokoontuminen. Suomen sota oli tuolloin vielä käynnissä, mutta Venäjän osalta voitettu.

Suomalaiset historiantutkijat ovat esittäneet erilaisia tulkintoja siitä olivatko Porvoossa kyseessä Suomen historian ensimmäiset säätyvaltiopäivät vai perinteiset maapäivät, joiden kautta Ruotsin entiset kahdeksan maakuntaa siirrettiin Venäjän keisarin valtaan. Myöhemmin 1800-luvulla syntyneen suomalaisen perustuslaillisen tulkinnan mukaan Porvoon valtiopäivillä perustettiin Suomen valtio.



 Turun rauhan venäläinen ratifiointiasiakirja vuodelta 1743. Rauha löytyy Ruotsin Valtionarkistosta.

Yhtäältä Suomesta meinasi tulla valtio jo vuonna 1743 Turun rauhan myötä. Silloin puolestaan Venäjän keisarinna Elisabet antoi kuuluisan manifestin, jossa 
suomalaisille luvattiin sovintoa ja ystävyyttä, jos kansa ei auttaisi Ruotsin armeijaa. Muussa tapauksessa Venäjä hävittäisi maan tulella ja miekan terällä.

Julistus sisälsi myös kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja


ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen,

keisarinna tahtoo


häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun.


Uskollisesti
Suomen Turussa
29-3 2015
Simo Tuomola

torstai 26. maaliskuuta 2015

Academia aboensis

Tänään 26-3 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Turun akatemian perustamisasiakirja allekirjoitettiin 26.3. 1640. Regia academia aboensis vietti lopulta avajaisiaan 15. heinäkuuta 1640 Pietari Brahen johdolla.

1640Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, perustettiin.

Asiakirjan allekirjoittivat tuolloin 13-vuotiaan Suomen suuriruhtinattaren, kuningatar Kristiinan nimissä Nyköpingissä hänen holhoojansa ja hallituksensa; valtakunnandrotsi Gabriel Gustafsson Oxenstierna sekä valtakunnanmarski Jacobus De la Gardie, valtakunnanamiraali Carl Gylldenhielm, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, valtakunnanrahainvartija Gabriel Oxenstierna sekä asian esittelijä Johan Silwerstiärna.




 16-vuotias Kristiina kuningattarena.

Kristiina (18. joulukuuta (J: 8. joulukuuta) 1626 Tukholma19. huhtikuuta 1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti 1654. Kristiina oli viisivuotias, kun hänen isänsä Kustaa II Aadolf kaatui 30-vuotisessa sodassa 1632. Holhoojahallitus hallitsi Ruotsia Kristiinan täysi-ikäisyyteen 1644 asti.


 
Ajatus akatemian perustamisesta kaupunkiin oli virinnyt jo kymmenen vuotta aiemmin, kun katedraalikoulun kolmesta ylimmästä luokasta oli 1630 muodostettu Turun kymnaasi, Collegium aboense piispa Isac Rothoviuksen johdolla.


Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen.



Axel Oxenstierna oli jo 18. elokuuta 1636 ehdottanut valtaneuvostolle Tartton yliopiston siirtoa Turkuun, mutta uuden yliopiston varsinaisia avajaisia päästiin viettämään vasta 15. heinäkuuta 1640 Pietari Brahen johdolla, kun valtaneuvosto oli ensin antanut 11. lokakuuta 1638 määräyksen akatemian perustamisesta.



Pohjoismaissa Ruotsin ensimmäinen yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477, Tanskassa Kööpenhaminaan vuonna 1478 ja Suomessa Turkuun (Turun Akatemia) vuonna 1640 Ruotsin kolmantena yliopistona. Ruotsin toinen yliopisto on Tarton yliopisto Virossa, perustettu 1632.

Aatelisto ja porvaristo kokoontuivat avajaispäivänä tuhannen ratsumiehen johdolla Turun linnaan, josta vihkiäisten juhlasaattue purjehti Pietari Brahen johdolla kaleerilaivalla kaupunkiin ja akatemian avajaisjuhlallisuudet olivat valmiita alkamaan. Akatemian ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin jumaluusopin professori Aeschillos Petraeus ja yliopiston ensimmäisenä vuonna sinne tulee 249 opiskelijaa.




aspelin
 
Akatemia majoittui alunperin Turun tuomiokirkon kehämuurissa sijainneen katedraalikoulun tiloihin, jonne yläkertaan tuli suuri luentosali Auditorium Maximum ja alakertaan kaksi pienempää luentosalia.


Turun katedraalikoulu eli Tuomiokirkkokoulu oli kirkon keskiajalla ylläpitämä koulu ja palveli lähinnä pappien koulutusta. Katedraalikoulu oli Suomen ensimmäinen koulu. Sen perustivat katoliset munkit 1200-luvulla, todennäköisesti vuonna 1276.

Koulussa opetettiin Raamattua, latinan kielioppia, retoriikkaa ja dialektiikkaa sekä musiikkia ja laulua. Oppiaineet kuuluvat vapaiden taiteiden triviumiin. Koulu muutettiin vuonna 1630 Turun kymnaasiksi, josta puolestaan tuli vuonna 1640 Turun akatemia. Katedraalikoulu sijaitsi alun perin tuomiokirkon yhteydessä sen muurissa olleessa rakennuksessa.


Piispa Kondrad Bitz päätti 1460-luvulla sotilaallisista syistä rakentaa tuomiokirkon ympärille puolustusmuurin porttirakennuksineen ja ampuma-aukkoineen.


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fb/Turun_akatemian_vihki%C3%A4iset2.jpg

Opin tiellä
Turussa 26-3 2015
Simo Tuomola

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Turun kuningas

Kun Ruotsin kuningas Fredrik I kuoli tällä päivämäärällä 25-3 1751 tuli Aadolf Fredrikistä Ruotsin uusi kuningas.



Fredrik I (16761751) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1720 vuoteen 1751.

Hän syntyi Hessen-Kasselin kreivin kolmantena poikana, mutta nousi veljiensä kuoltua isänsä seuraajaksi. Hän oli vahva, kielitaitoinen ja seurallinen. Hän osallistui Espanjan kruununperimyssotaan, ja jäi sen aikana leskeksi.

Fredrik nousi kuninkaaksi kaksi vuotta lankonsa kuoleman jälkeen, ja osa historioitsijoista katsookin, että Kaarlen kuoleman takana oli Fredrikin järjestämä salaliitto. Fredrikin elinaikana huhuttiin että ainakin tämän uskottu mies André Sicre oli sekaantunut murhaan.





Fredrik I (1730)



Ruotsin kuningas
24. maaliskuuta 172025. maaliskuuta 1751
Edeltäjä Ulriika Eleonoora
Seuraaja Aadolf Fredrik


1751Fredrik I, Ruotsin kuningas (1720–1751) (s. 1676).

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8. 1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8. 1743.


Rauhat olivat aika synkkiä valtakunnalle; ensin menetettiin Suuressa Pohjan sodassa Inkerinmaa, Viro, Liivinmaa, Käkisalmen läänin eteläosa ja läntinen Karjalankannas Venäjälle ja sitten vielä Hattujen sodassa koko Kymijoen itäpuolinen Vanha Suomi Haminaa ja Lappeenrantaa myöten.




Ruotsin kaakkoisraja siirtyi kartan ulkopuolisesta Inkeristä ja Virosta keltaiselle alueelle, jonka se menetti myöhemmin Turun rauhassa.


Turun rauhansopimuksen yhtenä ehtona oli juuri Aadolf Fredrikin valitseminen Ruotsin kruununprinssiksi ja vihdoin kuninkaaksi vuosiksi 1751-1771.


Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka vieraili Suomessa. Suomalaiset suhtautuivat kuninkaan vierailuun suurella innolla. Esimerkiksi Himangalla pystytettiin kivinen muistomerkki sille paikalle, jossa kuningas suvaitsi syödä lounastaan. Degerbyn kaupunki puolestaan muutti nimensä Loviisaksi, kuningatar Loviisa Ulriikan kunniaksi. Kuningas kävi matkallaan myös katselemassa Suomenlinnan rakennustöiden edistymistä.

Suomenlinnan Kuninkaanportti rakennettiin juuri sille paikalle, jossa Aadolf Fredrik nousi maihin vuonna 1752.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/76/Adolf_Fredrik_of_Sweden.jpg

Turun rauhansopimuksen 1743 ehtoihin kuului, että Aadolf Fredrik valittiin Ruotsin kruununprinssiksi.

Toki Turun Suomella oli ollut omia kuninkaita jo aikaisemminkin. Esim. kun Olaus Magnus julkisti Venetsiassa 1539 ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan Carta marina eli Carta gothica oli siinä mukana myös Finningia Muinainen Kuningaskunta.
Kartan latinankielinen otsikko on CARTA MARINA ET DESCRIPTIO SEPTEMTRIONALIVM ERRARVM AC MIRABILIVM RERVM IN EIS CONTENTARVM DILIGENTISSIME ELABORATA ANNO DNI 1539 (suomeksi:Merikartta ja kuvaus pohjoisista maista sekä niissä olevista ihmeellisistä asioista, mitä suurimmalla huolellisuudella valmistettu Herran vuonna 1539).



Olaus Magnus (1539) sijoitti Bjarmian Kuolaan, jonka hän kuvitteli kannakseksi Vienanmeren ja Jäämeren välille. Martti Haavio on arvellut kartan kotkan kuvaavan bjarmeille tärkeää myyttistä olentoa.

Kartan kuvaamasta Suomesta löytyy runsaasti todellisiin paikkoihin yhdistettäviä nimiä. Rannikot on kuvattu paljon sisämaata tarkemmin. Kartassa on myös paljon tulkinnanvaraisuutta, joka on kiinnostanut tutkijoita.

Länsi-Suomessa on teksti: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum ("Finningia Muinainen Kuningaskunta"), joka saattaa viitata saagojen käsityksiin suomalaisista kuninkaista. Nykyisin huonosti tunnetuista tarujen kuvaamista maista ja kansoista löytyvät kartalta muiden muassa Bjarmia, pirkkalaiset ja kveenit.


Kuninkaallisesti
Turun Suomessa

25-3 2015
Simo Tuomola

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Turun Sitka

Tänään 23-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Venäjän keisari Paavali I murhasta Pietarissa Pyhän Mikaelin palatsissa 1801. Hänen poikansa Aleksanteri I nousi keisariksi isänsä murhan jälkeen.

1801Venäjän keisari Paavali I surmattiin sänkyynsä Pyhän Mikaelin palatsissa.

1801Paavali I, Venäjän keisari (s. 1754)



 Paul I of Russia by Shchukin.jpg

 Paavali I (venäjäksi Павел I Петрович, 1. lokakuuta (J: 20. syyskuuta) 1754 Pietari23. maaliskuuta (J: 12. maaliskuuta) 1801 Pietari) oli Venäjän keisarikunnan keisari vuosina 1796–1801.

 Keisarinna Katariina II kuoli 1796 ja hänen poikansa Paavali I seurasi häntä valtaistuimella. Tietoisena siitä, että Katariina oli suunnitellut seuraajakseen hänen poikaansa, Aleksanteri Pavlovitš Romanovia (myöhemmin Aleksanteri I), Paavali määräsi uuden kruununperimysjärjestyksen, jossa seuraajana oli aina vanhin pojista.

Hän perusti myös venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian 1799, joka perusti ensimmäiset tukikohdat Alaskaan turkisten pyyntiä varten. Paavalia pidettiin epävakaana ja päättämättömänä, ja hän saattoi pyörtää yllättäen vanhempia päätöksiään luoden kaaosta ja vihamiehiä.

Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania (ven. Русско-американская компания, Russko-amerikanskaja kompanija) oli venäläinen kauppakomppania, jolla oli yksinoikeus kauppaan Venäjän Amerikassa, joka käsitti Alaskan, Aleutit ja Pohjois-Amerikan luoteisrannikkoa leveyspiirille 54°40'.


 
 Kauppakomppanian lippu vuodelta 1806

Kauppakomppania perustettiin tsaari Paavali I:n antamalla peruskirjalla vuonna 1799 aiemman Šelihovin-Golikovin kauppakomppanian pohjalle. Se oli valtion tukema ja Venäjän kauppaministeriön alainen osakeyhtiömuotoinen yritys, jonka tuotosta kolmannes oli määrätty keisarille. Kauppakomppanian toiminta päättyi vuonna 1867, kun komppania, sen mukana koko Alaska, myytiin Yhdysvalloille.


Kun tuossa viimeksi tallustelin Berliin katuja, käväisin myös St. Maryn goottikirkossa, joka on hienoine taidekokoelmineen harvoja keskiajalta säilyneitä kaupungin rakennuksia. Huomioni kiinnittyi myös länsiporttaalin 1970 uusittuihin komeisiin pronssioviin, joiden suunnittelija kuulosti kovin tutulta: Achim Kühn.
 



Harmonia on Achim Kühnin suunnittelema suihkulähdeveistos. Se sijaitsee Aurajoessa Turussa. Veistos paljastettiin vuonna 1996. Harmonia-veistos on korkeudeltaan 6,3 metriä ja se on valmistettu haponkestävästä teräksestä. Teos tunnetaan myös nimellä Valaan pyrstö.

Turhaan ei Achim Kühnin toteuttama valaanpyrstö-veistos sukella Turussa Aurajokeen täkäläisen laivanrakennushistorian kunniaksi. Valaanpyynnillä on näet oma osuutensa turkulaisessa historiankuvassa.

Kun Turussa 1846 laskettiin vesille valaanpyyntiä varten rakennettu parkki Sitka, tilaajana Pietarin venäläis-amerikkalainen yhtymä, innostuivat valaanpyynnistä myös turkulaiset liikemiehet ja perustivat oman valaanpyyntiyhtiön. Sen ensimmäinen alus ostettiin 1851 Bremenistä ja parkki sai komeasti nimekseen Suomi. Isoa kalaa lähdettiin pyytämään Vancouverin vesille.



1800-luvun alkupuolella turkulaiset merenkulkijat huomasivat asuvansa Tyynen valtameren rantavaltiossa, joka hallitsi tuhansia kilometrejä Amerikan läntisintä rannikkoa. Apteekkari Erik Julin visioi sinne turkulaisen valaanpyyntilaivaston, joka toteutuikin osittain. Muuttuvat maailmanpoliittiset asetelmat estivät Turun nousun valaanpyynnin metropoliksi.

Venäjän imperiumi arvosti suomalaisten kykyjä liikkua arktisilla vesillä. Kun Suomi liitettiin valtakuntaan 1809, Venäjä tarjosi ansaintatilaisuuksia suomalaisille osaajille olosuhteiltaan vaativimmilla kaukoalueillaan Venäjän Amerikassa.

Aurajoen rannoilla oli jo 1700-luvulla rakennettu menestyksekkäitä kauppa-aluksia venäläisille.




Russian Empire (orthographic projection).svg
Venäjän keisarikunta laajimmillaan vuonna 1866
 
Nykyään Yhdysvaltojen osavaltiona Alaskana tunnettu Venäjän Amerikka oli avainasemassa pohjoisimman Tyynen Meren rikkaiden luonnonvarojen hyödyntämisessä. Venäläiset saukkojen ja hylkeiden metsästäjät olivat tunkeutuneet Amerikan rannikkoa etelään Espanjalle kuuluvan Kalifornian pohjoisosiin asti. Valas- ja kalakannat olivat vielä koskemattomat.

Valaista saatava öljy ja rasva olivat niin arvokkaita, että niitä kannatti tulla jahtaamaan maapallon toiselta puolelta. Vieläpä purjelaivoilla Kap Horn tai Hyväntoivonniemi kiertäen. Amerikkalaiset tekivät niin, miksi eivät siis suomalaiset?

Turkulainen liikemies ja kansalaisvaikuttaja, apteekkari Erik Julin oli valaanpyyntivarustamon perustamisen kantava voima. Julin oli lääkeaineiden tuonnin kautta perehtynyt kansainvälisen kaupan tarjoamiin voiton mahdollisuuksiin.


Erik Julin (13. marraskuuta 1796 Oulu21. kesäkuuta 1874 Turku) oli Turun kaupunginapteekkari, kauppaneuvos. Hän oli aloitteellinen monissa yleishyödyllisissä yrityksissä. Hän oli Turussa toimivan Turun konepajan omistajia, Turun laivatelakan toimitusjohtaja vuodesta 1857. Hän oli mukana perustamassa Pohjanmaan höyrylaivayhtiötä. Turun ensimmäinen vapaapalokunta perustettiin hänen ansiostaan 1838.


  
 
 Erik Julin.

Julin oli se visionääri, joka näki kilpailussa amerikkalaisten kanssa kultakaivoksen. Tähän tarvittiin Venäläis-amerikkalaiselta kauppakomppanialta yksinoikeudet valaanpyyntiin valtavalla alueella nykyisen Vancouverin paikkeilta pohjoiseen.

Julinin suunnitelmahan oli rakentaa mahtava laivasto mutta hän oli myös varovainen liikemies. Ensimmäiset laivat lähtivät Turusta 1851. Pyynti tuotti hyvin ja kaikki sujui hyvin. Krimin sodan 1854-55 aikana Turku-alus oli suojassa puolueettomassa Kodiakin satamassa. Petropavlovskissa Englannin kuninkaallinen laivasto poltti yhden aluksen lasteineen. Kolmas pääsi onnella ja lahjomalla kotimaahan.

Kaikkiaan Venäläis-Suomalainen Valaanpyyntiyhtiö rakennutti viisi pyynnin tukialusta ja suuren joukon amerikkalaismallisia valaanpyyntiveneitä. Tukikohtana toimi Novo Arkangelskin satama, nykyinen Sitka USA:n Alaskassa.




 Sitka noin vuonna 1805

 Sitka (City and Borough of Sitka; vuosina 1804–1867 Novoarkangelsk (ven. Новоархангельск, Novoarhangelsk)) on kaupunki ja borough Baranofinsaaren länsilaidalla Alexanderin saaristossa Alaskan osavaltiossa. Se on pinta-alaltaan Yhdysvaltain suurin kaupunki.


Yhdysvaltalaisten valaanpyytäjien ryöstöpyynti osoittautui lopulta tuhoisaksi. Vuonna 1860 valaanpyyntiyhtiö lakkautettiin kannattamattomana. Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille vuonna 1867.

Isoja kaloja kannattaa aina pyytää, vaikkei niitä saisikaan.

Kalastamassa
Turussa 23-3 2015
Simo Tuomola