torstai 30. maaliskuuta 2017

Suomen Sodoma

Tänään 31-3 tulee kuluneeksi tasavuosia Tarvasjoen suuren pojan, Kustaa Mauri Armfeltin syntymästä 1757:
 Kuvahaun tulos haulle kustaa armfelt


1757Gustaf Mauritz Armfelt, suomalainen diplomaatti ja kreivi, hovimies ja jalkaväenkenraali (k. 1814)


Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt (suomeksi usein myös Kustaa Mauri), 31. maaliskuuta 1757 Tarvasjoki  Marttila19. elokuuta 1814 Tsarskoje Selo, Pietari) oli hovimies, diplomaatti ja jalkaväenkenraali.


Hän syntyi Suomessa ja oli Kaarle XII:n kenraalin, Carl Gustaf Armfeltin, pojanpojanpoika. Gustaf Mauritz Armfeltin poika oli ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5c/G_M_Armfelt.jpg

Turun läänin maaherran poika Mauritz opiskeli aikansa Turun Akatemiassa, mutta karkasi sitten Tukholmaan yltäen aina kuningas Kustaa III:n neuvonantajien ja kulttuurivaikuttajien piiriin saakka. Kuninkaan kuoltua Armfelt toimi kuninkaan alaikäisen pojan holhoojana ja Tukholman ylikuvernöörinä.

Myöhemmin hän veljeili Venäjän Katariina II kanssa ja Tukholmassa hänet tuomittiin kuolemaan petturina. Aikanaan miehen kunnia palautettiin ja hän palasi Venäjän miehittämään Suomeen, toimien mm. Suomen kenraalikuvernöörinä ja Turun Akatemian kanslerina.

Mies kuoli 1814 ja haudattiin Halikon kirkkoon.

Aiheeseen liittyvä kuva
Armfeltin patsas löytyy Halikosta - tekijänä Matti Peltokangas.

Kustaa III:n suosikkina Gustaf Mauritz Armfelt oli  Ruotsin mahtavimpia miehiä. 

 Sittemmin kansalliseksi herättäjäksi nimitetyn Adolf Iwar Arwidssonin suuhun laitettu lentävä lause

”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” 

("Svenskar äro vi inte längre, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar"), oli jo Armfeltin piirin johtolauseena.


 Kuvahaun tulos haulle kustaa armfelt

Turussa Armfelt ei ollut niitä pidetyimpiä ihmisiä. Hänen tuiman mielensä mukaan:

"Turku on tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, kurja kylä, jossa ilmapiiri on saastunut ja jossa vallitsee maailman huonoin yhteishenki."

"Turussa asuu leväperäisiä virkamiehiä, laiskoja professoreja, juutalaismielisiä kauppiaita ja häijyjä akkoja. Turku on luola ja hökkelikylä, joka on sytytettävä ja poltettava poroksi".



 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/74/Turku_1811.jpg
 Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.


Itse hän kutsui kaupunkia Suomen liikavarpaaksi ja Sodoman ja Gomorran lihalliseksi serkuksi.

 Armfelt ei voinut sietää ajatusta tasavaltalaisuudesta, jonka henki oli Turussa niinkin vahva, että aatelisille tarkoitettuihin virkamiesasemiin saattoivat päästä porvaritkin

 Kaupungissa piti valtaa Turun valhekomissio, johon Armfeltin mukaan kuuluivat laiskat virkamiehet, kapinamieliset yliopistolaiset, juutalaiset kauppiaat ja häijyt akat.

 Turkulaiset pitivät yhteyttä Ruotsin bonapartistisiin kanaljoihin ja kaupungissa vallitsivat ruotsalaiset ennakkoluulot.






 Kun Turku sitten 4-9 1827 lopulta paloi poroksi, oli täällä iloista opiskelijaelämää eläneellä Armfeltin pojalla Alexander Armfeltillä vähän hankalat olot.


 
 Alexander Armfelt vuonna 1874.

 Alexander Armfelt ( 18. huhtikuuta 1794 Riika8. tammikuuta 1876 Pietari) oli suomalainen sotilas, virkamies ja ministerivaltiosihteeri. Hän oli Gustaf Mauritz Armfeltin poika, mikä auttoi alkuun uralla. Armfelt toimi Suomen kenraalikuvernöörin adjutanttina 18211827 ja (ministeri)valtiosihteerin apulaisena 1834 alkaen, kunnes hänet Robert Henrik Rehbinderin kuoleman jälkeen nimitettiin ministerivaltiosihteeriksi 1842.
 






Isää voitiin syyttää Turun syrjimisestä, mutta oli Armfelt jotain saanut aikaankin; hänen aloitteestaan tänne oli perustettu Kliininen instituutti. Ja Alexander itse asteli eteenpäin isänsä viitoittamaa tietä aina Pietariin Suomen asioiden esittelijäksi, vaikuttaen mm. Suomen markan käyttöönottoon. Sataikko, omena, sampo ja suomo olivat markka-sanan vaihtoehtoja tuolloin.



Armfelt.png

Armfeltin edeltäjä Turun akatemian kanslerin toimessa oli keisarin valtiosihteeri Mihail Speranski. Venäjän Ranska-politiikan käännekohdassa Speranski joutui keisarin epäsuosioon 1811 ja hänen oli jätettävä kaikki virkansa.

Yliopiston johto Turussa toivoi nyt Armfeltin kautta saavansa edelleen nauttia hallitsijan suosiosta, ja kanslerin tehtävässään Armfelt ryhtyikin tarmokkaasti toteuttamaan vuoden 1811 melkein kaksinkertaistettua yliopiston menosääntöä ja saattamaan päätökseen vielä kesken olevaa uutta yliopistorakennusta.




Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen.

Armfelt saneli yliopiston rakennustoimikunnalle ohjeet uuden päärakennuksen ja sen ympäristön viimeistelystä ja sisustamisesta. Tässäkin asiassa hän käänsi huomionsa Pietarin suuntaan. Sieltä hankittiin hänen välityksellään sekä stukkatöörejä että sisustusesineitä ja kalusteita.

Tärkein taideteoshankinta, jonka Armfelt välitti Pietarista oli kolossaalikokoinen, graniittijalustalle uuden juhlasalin katederin taakse sijoitettu Aleksanteri I:n pronssinen rintakuva. Patsas tilattiin Venäjän uusklassismin johtavalta kuvanveistäjältä Ivan Martosilta ja se siirtyi sittemmin yliopiston mukana Helsinkiin.



Armfelt vanhemmilla päivillään.

 
Armfeltin viimeisten elinvuosien suuri muutoshanke oli Helsinki-nimisen rannikkokaupungin korottaminen suuriruhtinaanmaan pääkaupungiksi. Hän ei milloinkaan voinut sietää turkulaisten sisäpiirien ("barbarer, bovar och trähuvuden") kotiinpäinvetoa ja näköalattomuutta.

Keisari päätti uudesta pääkaupungista ja vahvisti sen suureellisen uuden asemakaavan vuonna 1812, Armfelt oli keisarille jo edellisenä vuonna esittänyt keskushallinnon siirtoajatuksen.


Näyttää myös siltä, että vaikka J. A. Ehrenström, Armfeltin kohtalontoveri Kustaa III:n ajoilta, varsinaisten arkkitehtien puuttuessa laati itse asemakaavan ja siihen liittyvän selostuksen, niin sen ideasisältö kuvastaa Armfeltin käsityksiä Suomen tulevaisuudesta.





Armfelt menehtyi rintatautiin 19. elokuuta 1814 57-vuotiaana Tsarskoje Selossa Pietarin lähellä. Hänet on haudattu sukuhautaan Halikon kirkkoon, lähelle omistamaansa Joensuun (Åminne) kartanoa. Viimeisinä vuosinaan 1811-1814 hän kunnosti kartanon päärakennusta ehtimättä kuitenkaan asua siellä. Armfeltien suku omisti kartanon 1786-1925.

Olkaamme siis turkulaisia
Turussa 31-3 2017
Simo Tuomola

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Valtiollinen Suomi

Tällä päivämäärällä 29-3 keisari Aleksanteri I antoi Porvoon maapäivillä 1809 hallitsijavakuutuksen, jossa valloitetusta Suomen maasta muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta.
1809 – Suomen neljä säätyä vannoivat Porvoon valtiopäivillä uskollisuutta Venäjän keisari Aleksanteri I:lle, mikä lopetti Ruotsin vallan Suomessa.

 
 Me Alexander I... Suuri Ruhtinas Suomen maasa... : Wakutus-Kirja... Annettu Borgåsa sinä 15/27 päiwänä Maaliskuusa 1809

Tehtiinkö kokouksessa valtiosopimus ja perustettiin näin Suomen valtio? Mitä tarkoittavat keisarin antaman vakuutuksen ilmaukset "perustuslait" (venäjäksi "korennyje zakony") ja "konstitutioiden mukaiset oikeudet" ja siinä nimenomaan sana "konstitutio"?

Kuvahaun tulos haulle Göran Magnus Sprengtporten
 Göran Magnus Sprengtporten.  Georg (Göran) Magnus Sprengtporten (Suomessa usein myös muodossa Yrjö Maunu) (16. joulukuuta 1740 Gammelbackan kartano, Porvoo13. lokakuuta 1819 Pietari, Venäjä) oli Ruotsin ja Venäjän politiikassa vaikuttanut kreivi. Hän on Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä autonomisen Suomen ensimmäinen mutta lyhytaikainen kenraalikuvernööri.

 Keväällä 1808 Suomen väliaikainen kenraalikuvernööri Göran Magnus Sprengtporten suunnitteli maapäiviä Turkuun. Suomen säätyjen lähetystö kävi kuitenkin jo syksyllä vannomassa uskollisuuttaan keisari Aleksanteri I:lle Pietarissa.
Venäläiset sotilaathan olivat marssineet rauhanomaisesti jo vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagration johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin.
Kuvahaun tulos haulle Gustaf Mauritz Armfel 
 Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt (suomeksi usein myös Kustaa Mauri), 31. maaliskuuta 1757 Tarvasjoki, Marttila19. elokuuta 1814 Tsarskoje Selo, Pietari) oli hovimies, diplomaatti ja jalkaväenkenraali. Hän syntyi Suomessa ja oli Kaarle XII:n kenraalin, Carl Gustaf Armfeltin, pojanpojanpoika. Gustaf Mauritz Armfeltin poika oli ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt.

Tarvasjoella syntyneellä kreivi Gustaf Mauritz Armfeltilla, oli merkittävä rooli Suomen suuriruhtinaskunnan aseman ja maa-alueen muotoutumisessa. Armfelt toimi Suomen Asiain Komitean puheenjohtajana Pietarissa.
 
Maaliskuussa 1809 keisari määräsi säädyt kokoontumaan Porvooseen Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaan. Säädyt vannoivat uskollisuuttaan keisarille, joka puolestaan vakuutti pitävänsä voimassa perustuslailliset oikeudet ja liitti "Suomen kansakuntien joukkoon". Vala ja vakuutus muodostivat jo keskiajalta periytyvän herruussopimuksen ja oikeustradition.

 
 Keisari Aleksanteri I Porvoon tuomiokirkossa valtiopäivien avajaisissa, annettuaan hallitsijanvakuutuksensa (Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaiset, 1812).


Aleksanteri I antoi hallitsijanvakuutuksensa 29. maaliskuuta 1809. Suomi sai pitää vanhat lakinsa, uskontonsa ja erioikeutensa, eikä sitä liitetty suoraan Venäjään, vaan siitä muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta, jonka suuriruhtinas Venäjän keisari oli. Aleksanterin seuraajat antoivat edelleen saman vakuutuksen valtaistuimelle noustessaan.
Valtiopäiviä käytiin heinäkuuhun asti, jolloin keisari palasi päättämään ne. Seuraavan kerran valtiopäivät kokoontuivat vasta Aleksanteri II:n kutsuttua Suomen säädyt Helsingin valtiopäiville vuonna 1863. Pitkää valtiopäivien välistä aikaa nimitetään nimillä "valtioyö" ja "virkavaltaisuuden aika". Suomen suuriruhtinaskunnan juoksevat asiat hoidettiin virkamiesten voimin senaatin johdolla.

Porvoon valtiopäivät tai maapäivät tai herrainpäivät (ruots. landtdagar, ransk. diète, ven. sejm) olivat Porvoossa Venäjän keisari Aleksanteri I:n määräyksestä maaliskuussa 1809 järjestetty Suomen säätyjen edustajien kokoontuminen. Suomen sota oli tuolloin vielä käynnissä, mutta Venäjän osalta voitettu.
Suomalaiset historiantutkijat ovat esittäneet erilaisia tulkintoja siitä olivatko Porvoossa kyseessä Suomen historian ensimmäiset säätyvaltiopäivät vai perinteiset maapäivät, joiden kautta Ruotsin entiset kahdeksan maakuntaa siirrettiin Venäjän keisarin valtaan. Myöhemmin 1800-luvulla syntyneen suomalaisen perustuslaillisen tulkinnan mukaan Porvoon valtiopäivillä perustettiin Suomen valtio.

Kuvahaun tulos haulle Turun rauhan venäläinen ratifiointiasiakirja vuodelta 1743
 Turun rauhan venäläinen ratifiointiasiakirja vuodelta 1743. Rauha löytyy Ruotsin Valtionarkistosta.

Yhtäältä Suomesta meinasi tulla valtio jo vuonna 1743 Turun rauhan myötä. Silloin puolestaan Venäjän keisarinna Elisabet antoi kuuluisan manifestin, jossa 
suomalaisille luvattiin sovintoa ja ystävyyttä, jos kansa ei auttaisi Ruotsin armeijaa. Muussa tapauksessa Venäjä hävittäisi maan tulella ja miekan terällä.

Julistus sisälsi myös kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja


ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen,

keisarinna tahtoo


häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun.


Uskollisesti
Suomen Turussa
29-3 2017
Simo Tuomola

Odinin pojat

Aina silloin tällöin maailmanhistoria muuttuu todeksi myös kotinurkilla. Näin kävi Turussakin, kun Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska asettuivat tällä päivämäärällä 28-3 1854 Turkin puolelle Krimin sodassa Venäjää vastaan.
1854Krimin sota: Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska julistivat sodan Venäjälle.





 
Englantilais-ranskalainen laivasto-osasto pommittaa Bomarsundin linnoitusta.

Jo samana keväänä englantilais-ranskalainen laivasto purjehti Itämerelle ja suolan hinta lähti nousuun, kun suomalaisia kauppa-aluksia estettiin toimimasta ja kaapattiin.
Venäjän sotilasjohto lähti estämään maihinnousua Turkuun 50000 miehen voimin, joista kaupunkiin asettui 7 pataljoonaa ja 12 kenttätykkiä. Turkuun sijoittui myös tykkilaivue, johon kuului parikymmentä tykkivenettä ja muutama höyrylaiva.


Vernet nikolas 1.jpg

Nikolai I kuoli maaliskuussa 1855 Krimin sodan ollessa vielä kesken.

Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsh kävi itse tarkistamassa kaupungin puolustuksen kesäkuussa 1854 ja lopulta elokuun 22. päivä 1854 neljä englantilaista sotalaivaa teki tiedusteluretken kaupungin sisääntuloväylälle.


Viittakarin kohdalla vaihdettiin tykkitulta, kun englantilaiset etenivät kohden Iso Pukin luokse rakennettua sulkua. Muutama puolustaja sai surmansa ennenkuin englantilaiset purjehtivat pois.

 
Vuonna 1854 torjuntapattereita oli Ruissalossa kaksi, seuraavana vuonna jo kuusi. Kuva kaapattu Kimmo Jaramon Kaislatuuli-blogista.


Pikku-Pukin promenadin alkupään kohdalta etsivä löytää edellen vanhan venäläisen tykkipatteriston jäänteet. Kalkkiniemen kuusitykkinen patteri osallistui täällä vihollisen torjuntaan elokuussa 1854. Vastaavia torjuntarakennelmia löytyy kaikkiaan kymmenkunta Turkuun johtavien meriväylien varrelta.

 Oolannin sodan puhjettua Ruissaloon sijoitetut tykistöpatterit joutuivat sotanäyttämöksi, kun englantilaisen amiraali Charles Napierin käskystä kapteeni Scott suoritti väkivaltaista tiedustelua 22.8.1854 Turun suunnalla. Amiraalin pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.

Admiral Sir Charles John Napier KCB GOTE RN (6 March 1786 – 6 November 1860) was a Scottish naval officer whose sixty years in the Royal Navy included service in the Napoleonic Wars, Syrian War and the Crimean War, and a period commanding the Portuguese navy in the Liberal Wars.

He refused to attack the great naval bases at Sveaborg (often quoted as the "Gibraltar of the north") and Kronstadt.



Admiral Charles Napier.JPG
Admiral Sir Charles Napier (print, c. 1855).
HMS Odin 16 tykkiä
HMS Driver 6 tykkiä
HMS Gorgon 6 tykkiä



HMS Odin oli Britannian Kuninkaallisen laivaston höyrykäyttöinen, siipirattailla varustettu ensimmäisen luokan fregatti. Alus laskettiin vesille 24. heinäkuuta 1846 ja poistettiin käytöstä 1865. Alus kuului brittiläis-ranskalaiseen Itämeren laivastoon Oolannin sodan aikana.

HMS Odinin kapteeni Francis Scottin johtama neljän höyrylaivan osasto sai kuitenkin vastaansa venäläisen laivaston sekä Ruissaloon ja lähisaarille perustettujen tykistöpattereiden avaaman raivokkaan tulen.


Vaikka englantilaiset eivät luultavasti tehokkaamman aseistuksensa ansiosta tässä taistelussa tappioita kärsineetkään, tuli heillekin kuitenkin selväksi, että tunkeutuminen Pukinsalmen kautta Turkuun oli mahdotonta.

Vuonna 1854 lienee Ruissalossa ollut vasta kaksi patteria, mutta seuraavana vuonna jo kuusi. Nämä tukevasti linnoitetut tykistöpattereiden sijaintipaikat ovat vieläkin havaittavissa Ruissalon maastossa.



 
Georg Theodor Policron Chiewitz (5. lokakuuta 1815 Tukholma, Ruotsi28. joulukuuta 1862 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta) oli ruotsalaissyntyinen arkkitehti, joka teki uransa pääosin Suomessa. Hän muutti Ruotsista Turkuun vuonna 1851 ja työskenteli Turun ja Porin läänin lääninarkkitehtina vuosina 1852–1860 ja Turun kaupunginarkkitehtina vuodesta 1860 kuolemaansa 1862 asti.


Paikalle osui taistelun tiimellykseen myös Turun silloinen kaupunginarkkitehti Georg Theodor Policron von Chiewitz, joka teki Pukinsalmen meritaistelusta kuvatallenteen, joka tunnetaan paremmin Reinbergin toteuttamana litografiana. Kuvaa en nyt tähän hätään löytänyt, mutta tässä Reinbergin tyylinäyte samasta suunnasta:



http://www.turkusteamers.com/oheistietoa/Satamakuvia/turku/Pikisaari_ym_AA_Bildsam_Reinberg_1933_24_2_L.jpg
J.Reinbergin litografia Otkantista ulos-
päin, Pikisaari vasemmalla
, Ruissalo
oikealla, 1882.


Chiewitz kirjoitti ystävälleen Wahrenille Forssaan vuonna 1854. Hänellä olisi ollut työasioita Somerolla, mutta kanuunoiden pauke Ahvenanmaalta jarrutti poistumista saarelta.

"Nyt sitten vain odotetaan engelsmanneja tänne, ja en luonnollisestikaan halua olla poissa, sillä voisipa olla kerran hauskaa kertoa muiden lailla "viime sodan aikana, jolloin olin mukana." Eikä tiedä mitä voi tapahtua, ehkä saan Yrjönristin, se kuuluu olevan helppo saada."





Robert Wilhelm (R. W.) Ekman (13. elokuuta 180819. helmikuuta 1873) oli merkittävä suomalaisen romanttisen muotokuvamaalauksen ja varhaisen kansallisromantiikan taidemaalari ja opettaja.  


Taiteilija Robert Wilhelm Ekman, visiittikorttivalokuva, albumiinivedos, 94 x 60 mm, tuntematon valokuvaaja, 1860-luku. Kerttu Rydmanin kokoelma .
 
Chiewitz pilaili kirjeessään Krimin sodan kustannuksella. Sodasta tuli totta ja Chiewitz dokumentoi kynällään taistelua niin ansiokkaasti, että keisari palkitsi hänet. Chiewitzin piirroksesta tehtiin litografia. Toisen piirroksen hän antoi hovimaalari Ekmanille, joka teki sen perusteella öljymaalauksen.



Ja se Oolannin sota oli kauhia
— Hur-raa, hur-raa, hur-raa —
Kun kolmella sadalla laivalla
seilas engelsmanni Suomemme rannoilla.
Sunfaraa, sunfaraa, sunfa-ralla-lalla-laa
— Hur-raa, hur-raa, hur-raa —


Sotaisesti
Turussa 28-3 2017
Simo Tuomola

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Turun akatemia

Tänään tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Turun akatemian perustamisasiakirja allekirjoitettiin 26-3 vuonna 1640. Regia academia aboensis vietti lopulta avajaisiaan 15. heinäkuuta 1640 Pietari Brahen johdolla.
 Filosofisen tiedekunnan sinettileimasin 1653. Kuva Matti  Ruotsalainen.

1640Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, perustettiin.

Asiakirjan allekirjoittivat tuolloin 13-vuotiaan Suomen suuriruhtinattaren, kuningatar Kristiinan nimissä Nyköpingissä hänen holhoojansa ja hallituksensa; 

Valtakunnandrotsi Gabriel Gustafsson Oxenstierna sekä valtakunnanmarski Jacobus De la Gardie, valtakunnanamiraali Carl Gylldenhielm, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, valtakunnanrahainvartija Gabriel Oxenstierna sekä asian esittelijä Johan Silwerstiärna.


 16-vuotias Kristiina kuningattarena.

Kristiina (18. joulukuuta (J: 8. joulukuuta) 1626 Tukholma19. huhtikuuta 1689 Rooma) oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti 1654. Kristiina oli viisivuotias, kun hänen isänsä Kustaa II Aadolf kaatui 30-vuotisessa sodassa 1632. Holhoojahallitus hallitsi Ruotsia Kristiinan täysi-ikäisyyteen 1644 asti.
 
Ajatus akatemian perustamisesta kaupunkiin oli virinnyt jo kymmenen vuotta aiemmin, kun katedraalikoulun kolmesta ylimmästä luokasta oli 1630 muodostettu Turun kymnaasi, Collegium aboense piispa Isac Rothoviuksen johdolla.


Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen.


Axel Oxenstierna oli jo 18. elokuuta 1636 ehdottanut valtaneuvostolle Tarton yliopiston siirtoa Turkuun, mutta uuden yliopiston varsinaisia avajaisia päästiin viettämään 15. heinäkuuta 1640 Pietari Brahen johdolla, kun valtaneuvosto oli ensin antanut 11. lokakuuta 1638 määräyksen akatemian perustamisesta.

Pohjoismaissa Ruotsin ensimmäinen yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477, Tanskassa Kööpenhaminaan vuonna 1478 ja Suomessa Turkuun (Turun Akatemia) vuonna 1640 Ruotsin kolmantena yliopistona. Ruotsin toinen yliopisto on Tarton yliopisto Virossa, perustettu 1632.




Aatelisto ja porvaristo kokoontuivat avajaispäivänä tuhannen ratsumiehen johdolla Turun linnaan, josta vihkiäisten juhlasaattue purjehti Pietari Brahen johdolla kaleerilaivalla kaupunkiin ja akatemian avajaisjuhlallisuudet olivat valmiita alkamaan. 

Akatemian ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin jumaluusopin professori Aeschillos Petraeus ja yliopiston ensimmäisenä vuonna sinne tulee 249 opiskelijaa.

 Alkuperäinen akatemia sijaitsi Turun tuomiokirkon kehämuurissa


Turun akatemian alkuaikojen rakennuksista on kuvaus Tauno Torpon suunnittelemassa pronssisessa muistolaatassa, jonka Turkuseura paljasti Tuomiokirkon eteläsivulle vuonna 1962. Reliefissä on kuvattu kaksikerroksinen kirkon muurirakennus, entinen Turun lukion talo, jossa Turun akatemia toimi 1640–1801
Akatemia majoittui alunperin Turun tuomiokirkon kehämuurissa sijainneen katedraalikoulun tiloihin, jonne yläkertaan tuli suuri luentosali Auditorium Maximum ja alakertaan kaksi pienempää luentosalia.
  Turun katedraalikoulu eli Tuomiokirkkokoulu oli kirkon keskiajalla ylläpitämä koulu ja palveli lähinnä pappien koulutusta. Katedraalikoulu oli Suomen ensimmäinen koulu. Sen perustivat katoliset munkit 1200-luvulla, todennäköisesti vuonna 1276.
Koulussa opetettiin Raamattua, latinan kielioppia, retoriikkaa ja dialektiikkaa sekä musiikkia ja laulua. Oppiaineet kuuluvat vapaiden taiteiden triviumiin. Koulu muutettiin vuonna 1630 Turun kymnaasiksi, josta puolestaan tuli vuonna 1640 Turun akatemia. Katedraalikoulu sijaitsi alun perin tuomiokirkon yhteydessä sen muurissa olleessa rakennuksessa.

Piispa Kondrad Bitz päätti 1460-luvulla sotilaallisista syistä rakentaa tuomiokirkon ympärille puolustusmuurin porttirakennuksineen ja ampuma-aukkoineen maailman pahuutta vastaan.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fb/Turun_akatemian_vihki%C3%A4iset2.jpg

Opin tiellä
Turussa 26-3 2017
Simo Tuomola